koivumäen mustankipeä
|
Nähdessäni Koivumäen kasvattien tulleen myyntiin, ajattelin vain mennä ihailemaan nuoria suomenhevosia mutta jotenkin päädyin rakastumaan totaalisesti Koivumäen Mustankipeäksi nimettyyn tammavarsaan. Hevoskatraani oli jo melkoinen, mutta en voinut vastustaa tekemästä tarjousta tästä upeasta tammasta. Ostotarjoukseni hyväksyttiin ja Mustankipeä saapuikin pian tallipihaan trailerissa. Hetkeäkään en ole tamman ostamista katunut, vaikka se onkin vähitellen alkanut näyttää minulle erikoista persoonaansa.
Varsin epäviehättävän lempinimen ansainnut, Muikuksi 'haukuttu' suomenhevostamma on varsin persoonallinen ja erikoinen kaveri. Se ei todellakaan ole mikään tavallinen suomijuntti joka liikkuu laiskanpulskeasti ja harvemmin edes tekee mitään. Muikku ei myöskään ole hevoshirviö joka potkii ja puree ja loikkii hoitajien ja kaikkien muidenkin päälle. Muikku on vain Muikku, suuren egon omistava hienohelma joka joko tykkää tai sitten ei tykkää sinusta. Taluttaessa primadonna syöksähtelee miten haluaa - jos tiellä on lätäköitä tai mutaa, niin voi olla varmaa että hevonen mielummin kiipeää vaikka puuhun kuin astuu mihinkään likaiseen. Muikku myös esittää nähdessään muita hevosia: tammoja kohtaan se on ikävä ja kamala pomottelija (ja siksi Neiti Täydellinen tarhataankin yksin) ja oreille se vinkuu viimeistä päivää. "Huomaa minut, huomaa minut! Minä olen täällä!", hevonen huutaisi jos vain osaisi puhua.
Hoitaessa Muikku voi olla joko kiltisti tai sitten olla täydellinen katastrofi. Jos hälinää on paljon, niin vetää tamma kunnon shown päälle ja venkoilee ja pyörii kiinni ollessaankin. Keskenään hoitajan kanssa ollessaan suokki on oikein mukava ja kiltti, saattaa jopa höristäkin hyvänä päivänä. Muikku on siis sellainen hevonen, joka pitää hoitaa ja varustaa rauhassa sillä 'yleisön edessä' sille tulee tarve esitellä kaikki taitonsa: hyvät ja pahatkin, jolloin hoitaja on vain tiellä. Rautias on helppo harjata ja varustaa rauhassa, eikä se turhia temppuile. Mitä nyt vatsan alta harjaaminen on inhottavaa ja satulavyön kiristys on vielä pahempaa. Kun Muikku tietää että sen kanssa ollaan menossa ratsastamaan, niin hevonen haluaa mennä nyt eikä 15. päivä ja se kannattaakin varustaa melko nopeasti, ellei halua hyöriä hermokimpun nelijalkaisen ympärillä. Hermostuneena ja odottaessaan jotain Muikku hirnahtelee, kuopii, yrittää nakerrella kaikkea mahdollista ja jopa näykkiä, jos ihminen ei Hänen Korkeutensa mielestä toimi tarpeeksi ripeästi.
Ratsastaessa Muikku joko esittää ja toheltaa menemään tai sitten ei tee mitään. Tamma osaa olla todella ärsyttävä vatipää ratsastaa ja hevonen temppuileekin joskus ihan tahallaan. Eihän kukaan voi käskeä Häntä tai edes pyytää oikealla tavalla tekemään mitään. Muikkua pitää anella kulkemaan ja tekemään, tai oikeastaan naamioida käsky aneluksi. Ei saa käyttää liian kovia apuja tai nyhtää suusta, käyttää raippaa tai kannuksia, pyytää tekemään liikaa tai opettaa mitään uutta. Muikulla ratsastajan täytyy olla tarpeeksi itsepäinen ja jaksaa toistaa asioita niin pitkään että ne sujuvat. Tamma osaa kyllä mennä kauniistikin jos vain haluaa ja jos ratsastaja osaa vetää oikeista naruista. Hevonen taipuu hyvin Helppo A tasolle ja ei edes näytä ihan jäykältä palalta ratakiskoa koulukiemuroita mennessään. Esteetkin luonnistuvat tammalta, mutta Muikku tukeutuu esteitä hypätessä aika paljon ratsastajaansa ja tarvitsee paljon patistusta eteenpäin (ja samalla tietenkään ei saa käskeä liikaa tai tamma ei tee yhtään mitään). Esteillä neiti myös lämpeää todella hitaasti ja tarvitsee kunnon alkuverkkaukset ennen hyppimiseen ryhtymistä. Muikku on esteillä ehkä vähän hidas ja kömpelö ja varsinkin sarjaesteet tuottavat sille hankaluuksia. Tietenkin treenillä hevosesta saisi hiottua toki paremman hyppääjän, mutta esteet eivät ole niin tärkeässä osassa hevosen elämässä kuin sen leipälaji eli kouluratsastus. Muikun kanssa täytyy myös muistaa, että tamma on täysin erilainen jos sillä on yleisöä katsomassa tai toisia ratsukoita yhtä aikaa kentällä. Yleisön edessä tamma yrittää oikein kovasti ja siksi esimerkiksi kisatilanteissakin toimii huomattavasti paremmin kuin kotona keskenään ratsastajan kanssa. Yleisönkin edessä kuitenkin Muikku on tarkka avuista ja jos ratsastaja ei osaa, niin ei hevonenkaan tee kaikkea puolestasi vaan pistää homman läskiksi (eli tekee yksinään satunnaisia koulukiemuroita tai heittelee takapäätään sievässä pukkilaukassa).
Varsin epäviehättävän lempinimen ansainnut, Muikuksi 'haukuttu' suomenhevostamma on varsin persoonallinen ja erikoinen kaveri. Se ei todellakaan ole mikään tavallinen suomijuntti joka liikkuu laiskanpulskeasti ja harvemmin edes tekee mitään. Muikku ei myöskään ole hevoshirviö joka potkii ja puree ja loikkii hoitajien ja kaikkien muidenkin päälle. Muikku on vain Muikku, suuren egon omistava hienohelma joka joko tykkää tai sitten ei tykkää sinusta. Taluttaessa primadonna syöksähtelee miten haluaa - jos tiellä on lätäköitä tai mutaa, niin voi olla varmaa että hevonen mielummin kiipeää vaikka puuhun kuin astuu mihinkään likaiseen. Muikku myös esittää nähdessään muita hevosia: tammoja kohtaan se on ikävä ja kamala pomottelija (ja siksi Neiti Täydellinen tarhataankin yksin) ja oreille se vinkuu viimeistä päivää. "Huomaa minut, huomaa minut! Minä olen täällä!", hevonen huutaisi jos vain osaisi puhua.
Hoitaessa Muikku voi olla joko kiltisti tai sitten olla täydellinen katastrofi. Jos hälinää on paljon, niin vetää tamma kunnon shown päälle ja venkoilee ja pyörii kiinni ollessaankin. Keskenään hoitajan kanssa ollessaan suokki on oikein mukava ja kiltti, saattaa jopa höristäkin hyvänä päivänä. Muikku on siis sellainen hevonen, joka pitää hoitaa ja varustaa rauhassa sillä 'yleisön edessä' sille tulee tarve esitellä kaikki taitonsa: hyvät ja pahatkin, jolloin hoitaja on vain tiellä. Rautias on helppo harjata ja varustaa rauhassa, eikä se turhia temppuile. Mitä nyt vatsan alta harjaaminen on inhottavaa ja satulavyön kiristys on vielä pahempaa. Kun Muikku tietää että sen kanssa ollaan menossa ratsastamaan, niin hevonen haluaa mennä nyt eikä 15. päivä ja se kannattaakin varustaa melko nopeasti, ellei halua hyöriä hermokimpun nelijalkaisen ympärillä. Hermostuneena ja odottaessaan jotain Muikku hirnahtelee, kuopii, yrittää nakerrella kaikkea mahdollista ja jopa näykkiä, jos ihminen ei Hänen Korkeutensa mielestä toimi tarpeeksi ripeästi.
Ratsastaessa Muikku joko esittää ja toheltaa menemään tai sitten ei tee mitään. Tamma osaa olla todella ärsyttävä vatipää ratsastaa ja hevonen temppuileekin joskus ihan tahallaan. Eihän kukaan voi käskeä Häntä tai edes pyytää oikealla tavalla tekemään mitään. Muikkua pitää anella kulkemaan ja tekemään, tai oikeastaan naamioida käsky aneluksi. Ei saa käyttää liian kovia apuja tai nyhtää suusta, käyttää raippaa tai kannuksia, pyytää tekemään liikaa tai opettaa mitään uutta. Muikulla ratsastajan täytyy olla tarpeeksi itsepäinen ja jaksaa toistaa asioita niin pitkään että ne sujuvat. Tamma osaa kyllä mennä kauniistikin jos vain haluaa ja jos ratsastaja osaa vetää oikeista naruista. Hevonen taipuu hyvin Helppo A tasolle ja ei edes näytä ihan jäykältä palalta ratakiskoa koulukiemuroita mennessään. Esteetkin luonnistuvat tammalta, mutta Muikku tukeutuu esteitä hypätessä aika paljon ratsastajaansa ja tarvitsee paljon patistusta eteenpäin (ja samalla tietenkään ei saa käskeä liikaa tai tamma ei tee yhtään mitään). Esteillä neiti myös lämpeää todella hitaasti ja tarvitsee kunnon alkuverkkaukset ennen hyppimiseen ryhtymistä. Muikku on esteillä ehkä vähän hidas ja kömpelö ja varsinkin sarjaesteet tuottavat sille hankaluuksia. Tietenkin treenillä hevosesta saisi hiottua toki paremman hyppääjän, mutta esteet eivät ole niin tärkeässä osassa hevosen elämässä kuin sen leipälaji eli kouluratsastus. Muikun kanssa täytyy myös muistaa, että tamma on täysin erilainen jos sillä on yleisöä katsomassa tai toisia ratsukoita yhtä aikaa kentällä. Yleisön edessä tamma yrittää oikein kovasti ja siksi esimerkiksi kisatilanteissakin toimii huomattavasti paremmin kuin kotona keskenään ratsastajan kanssa. Yleisönkin edessä kuitenkin Muikku on tarkka avuista ja jos ratsastaja ei osaa, niin ei hevonenkaan tee kaikkea puolestasi vaan pistää homman läskiksi (eli tekee yksinään satunnaisia koulukiemuroita tai heittelee takapäätään sievässä pukkilaukassa).
suku ja jälkeläiset
i. Varjomäen Keisari vprt, 143cm | ii. Sirkkeen Lennokki KTK-II, KRJ-I rt, 152cm | iii. Mörkövaaran Lennokas VIR MVA Ch, KTK-II KRJ-I, ERJ-II, YLA2, SV-II, SLA-I prt, 146cm |
iie. Raadelman Vimpula Ch, KTK-II, KRJ-II, ERJ-III, SLA-I vprt, 155cm | ||
ie. Mörkövaaran Rosienne KRJ-I, SLA-II, ERJ III, ERL II rt, 152cm | iei. Harharetken Ylpeys YLA2, SLA-I, KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I rt, 155cm | |
iee. Mörkövaaran Tea YLA2, KRJ-I, SLA-I vrt, 154cm | ||
e. Koston Minella 151cm | ei. Aavan Konna KTK-III prt, 154cm | eii. Lakean Takku KTK-II, KRJ-I, SV-I prt, 154cm |
eie. Kivikylän Oona KTK-III, YLA2, KRJ-II, SV-II vprt, 152cm | ||
ee. Koston Mirena 155cm | eei. Puuha-Pete HUI KTK-III 156cm | |
eee. Kaajan Mittumaari KRJ-II, YLA2, SLA-II rt, 154cm |
Isälinja Varjomäen Keisari-Sirkkeen Lennokki-Mörkövaaran Lennokas ja emälinja Koston Minella-Koston Mirena-Kaajan Mittumaari
Muikku saa ensin kasvaa ja kisailla ennen kuin se pääsee oreja deittailemaan.
Ei jälkeläisiä
Ei jälkeläisiä
kisakalenteri
Muikun pääpainotus on kouluratsastus ja sen kanssa kisataan KRJ:n alaisissa kilpailuissa. Siinä sivussa tamman kanssa käydään myös kokeilemassa onnea pienten esteluokkien parissa. Kalenteriin merkitään vain sijoitukset.
KRJ yht. 1kpl
31.10.2013 KUTSU, KRJ CUP, HeA, 1/343 |
ERJ yht. 0kpl
|
Se tunne kun.. - kirjottajana Dora
Lähdettiin Muikun kanssa ihan huviksemme kokeilemaan onnea lokakuun KRJ Cupiin, odotukset eivät olleet korkealla sillä Helppo A luokka oli täynnä todella osaavia hevosia kuten kaikki muutkin Cup-luokat. Sattuipa sitten sellainen hassu juttu, että minun tuittupäinen suomenpolleni ryösti ykkössijan kaikkien koreiden puoliveristen ja muiden tallaajien edestä. Kyllä siinä venähti pari naamaa (myös minun naamani). No Muikku ansaitsi hyvät herkut illalla ja kunnon rapsutukset. Selvästi tästä myrtsitammasta onkin johonkin. |
Kouluvalmennus - valmentajana narri
Heti alusta saakka Muikku halusi tehdä selväksi, että oli liian arvokas harjoittelemaan jotain vastalaukkaa. Jo alkuverkoista lähtien se protestoi hännänviuhdonnalla ja pukeilla Doran apuja vastaan. Ohjeistinkin Doraa pyytämään niin hienovaraisesti kuin mahdollista, tavallaan huijaamaan Muikun haluamaansa suuntaan. Pikku hiljaa Dora löysikin toimivan voimakkuuden apujensa kanssa ja tamma alkoi tehdä kuten pyydettiin. Vastalaukkaa se ei kuitenkaan halunnut juuri tehdä. Tarkoitus oli laukata loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille laukkaa vaihtamatta. Yksinkertainen, helppo tehtävä, mutta Muikkua ei kiinnostanut. Tamma vaihtoi itsepintaisesti laukan myötälaukalle joka kaarteessa. Lopulta käskin Doran vähän suuttua sille – ei repiä tai potkia, mutta tehdä selväksi ettei tällainen peli vedellyt. Kun tammalle ei antanut vaihtoehtoja se heitti roiman pukkisarjan, mutta pysyi samalla laukalla. Seuraavalla kerralla pyysin Doraa palaamaan taas keveisiin apuihin ja miettimään jatkamista samaan suuntaan samalla kun käänsi. Alkuun Muikku menetti tasapainonsa hieman epäselvien apujensa vuoksi, mutta kun Dorakin sai idean päästä kiinni alkoi tamma pysyä vastalaukalla. Loppujen lopuksi onnistunut kokonaisuus. Muikulla riittää taitoa ja tietoa, se pitää vain saada huijattua tekemään töitä – ja välillä vähän suuttuakin. Hieno tamma se kuitenkin on ja ansaitsi kehunsa, kuten Dorakin. Kouluvalmennus HeA - valmentajana Minja.E Päivän toinen valmennettava Doralta oli suomenhevostamma Koivuväen Mustankipeä, joka ei omistajansa mukaan ollut paljoakaan Henkiriepua helpompi. Kerroin ratsastajalle, että aiheemme Muikun kanssa olisi avotaivutukset, joka tuntui järkyttävän Doraa syvästi. Pian ratsukon itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen aloitimme tehtävän. Ensimmäinen avotaivutus ei ollut ollenkaan pahannäköinen tai edes järin huono ottaen huomioon Muikun luonteenlaadun ja planeettojen asennon. Kehuin paria, mutta huomautin myös muutamista pikkuvioista, kuten Doran hevosen niskassa harhailevista käsistä. Seuraava oli selvästi helpompi ja aloin jo epäilemään tamman ”känkkäränkkätyttö”-mainetta (myös Dora oli hämmästynyt). Teimme vielä kymmenisen kyseiseen suuntaan ja vaihdoimme suunnan. Toiseen suuntaan tamma oli kankeampi, mutta vetryi silmissä pienen taivuttelun jälkeen. Tämän jälkeen tulivat varsinaiset avotaivutukset. Loppusuoralla en tosiaan keksinyt enää mitään huomautettavaa, sillä niin hevonen kuin ratsastajansakin olivat työskennelleet ahkerasti (ja nöyrästi), joten otimme loppuun vielä hieman irroittelua, eli laukkaa. Annoin parin laukata vapaasti maneesissa hetken, kunnes aloittivat loppuverryttelyn. |
Koivumäen Mustankipeä on virtuaalihevonen/a sim game horse
Kuvat © VRL-02751
Tekstien © Dora ellei muuta mainita
Kuvat © VRL-02751
Tekstien © Dora ellei muuta mainita