Huvitutin Kahvikuppineuroosi
meriitit tähän
VH16-018-1001
VH16-018-1001
suomenpienhevonen, tamma
s. 27.03.2016 - 3 vuotta täyttänyt 4 vuotta 20.04.2016 4. ikävuoden jälkeen ikääntyy satunnaisesti |
Haaveilin hevoskokoisesta ruunikosta tai mustasta, jonka kanssa pääsisi valloittamaan koulukenttiä ja kuunnella kuinka yleisö huokailisi ihastuksesta. Sain pienhevoskokoisen tummanrautiaan, joka korkeintaan herättää huomiota persoonallaan. Huvitutin Kahvikuppineuroosi on omalaatuinen hevonen, mutta kyllä Nyhvä on paikkansa ansainnut tallissa eikä sitä odota Atrian auto ainakaan lähitulevaisuudessa.
Piekkari on vähän mitäänsanomaton olento, joka ei suuresti nauti rapsutuksista muttei se ole mikään Itse Saatanakaan. Nyhvää ei hirveästi kiinnosta muu kuin karsinassa kyhjötys tai tarhassa loikoilu ja syöminen. Antaa nätisti ottaa kiinni, kun herkkuja on tarjolla ja söisi varmasti ratsastussaappaatkin jos niiden pohjallisten välissä olisi jotain namua. Tamma pitää hoitaa hyvin kytkettynä ja kerätä mahdolliset tuhottavat esineet pois sen ulottuvilta. Perinyt emältään makeannälkänsä lisäksi tavan hamuta suuhunsa muutakin kuten hiuksia ja kaulahuivin päitä sekä takin hihoja. Tammamaiseen tapaan herkkä vatsan alta ja protestoi moista hipelöintiä vingahtelemalla ja luimimalla. Nyhvä ei kuitenkaan enempää koskaan tee, ei se ole edes ikinä purrut ta takastaan kohottanut. Haivaaran asteikolla tamma on siis melko harmiton tapaus. Varustaminen onnistuu hyvin pullisteluista ja satulavyölle irvistelystä huolimatta.
Nyhvä on perinyt emänsä tahmeuden ja varsinkin uusien ratsastajien kanssa se on auttamattoman patalaiska. Ja oikeastaan kyllä tuttujenkin kanssa, mutta piirre korostuu etenkin kun joku tuntematon viskataan selkään. Tammasta ei uskoisi, että se taipuisi Helppoa B:tä pidemmälle ja silti sen kanssa kisataan Vaativissa luokissa. Nyhvää pitää houkutella ja lahjoa eteenpäin, käyttää hellää ohjaa mutta pohkeita ihan reippaasti. Raippakaan ei ole pahitteeksi. Suustaan raudikko on äärimmäisen tarkka ja jos ohjasavuissa on pientäkään vilppiä ei hevonen toimi suuntaan eikä toiseen. Nyhvä lämpeää hitaasti ja laiskanpulskean oloneuvosluonteensa takia yrittää luistaa myös hommista valitettavan usein. Kuitenkaan jos löllykälle ei anna periksi vaan vaatimalla vaatii ja kutittaa kylkeä avuilla sekä napsuttaa raippaa, saa Nyhvästäkin irti jonkinlaista liikettä. Keskittyessään se kulkee niin kauniisti ja muodossa, että tekisi kerätä onnenkyyneleet talteen ja juoda ne joku perjantai Martinin mausteena kurkusta alas. Tamma osaa liikkua ja kuunnella, mutta siltä pitää vaatia asioita koko ajan eikä antaa periksi. Nyhvä on itsepäinen ja jos kesken treenin (tai vaikka kisojen) huomaa, että ratsastaja antaa tilaa velttoilulle niin niihän otus sitten tekee. Monesti se on kesken kisarutiinin heittäytynyt tönköksi kuin vetojuhta ja löntystänyt kuin vanha ravuri pitkin uraa pitkänä kuin tavarajuna. Siinä on sitten yleisölle ollut sitä kohinaa ja tohinaa, jota hevosta hankkiessa toivoinki aiheuttavan mutta ei tällainen huomio ollut ehkä sitä mitä hain takaa.
Esteille liian laiska ja ponneton sekä oikeaa tahtia on vaikea saavuttaa saatikka löytää. Kyllä Nyhvä hyppää jos sitä tarpeeksi siihen painostaa, mutta metrisetkin esteet ovat osoittautuneet liian haastaviksi. Vaikka hevosen isä onkin yleispainotteinen, ei Nyhvän kanssa ole mitään paineita estekentille vaan siitä on koulittu näppärä koulumopo. Ehkä hyvän koulu-uran jälkeen estehommiakin voisi katsella. Maastossa hevonen on hyvin varma menopeli joka ei turhia hötkyile, mutta ei myöskään mielellään laukkaa mitään pellon piennartakaan vaikka omistaja useiden heppaelokuvien inspiroimana siitä haaveilisikin.
Piekkari on vähän mitäänsanomaton olento, joka ei suuresti nauti rapsutuksista muttei se ole mikään Itse Saatanakaan. Nyhvää ei hirveästi kiinnosta muu kuin karsinassa kyhjötys tai tarhassa loikoilu ja syöminen. Antaa nätisti ottaa kiinni, kun herkkuja on tarjolla ja söisi varmasti ratsastussaappaatkin jos niiden pohjallisten välissä olisi jotain namua. Tamma pitää hoitaa hyvin kytkettynä ja kerätä mahdolliset tuhottavat esineet pois sen ulottuvilta. Perinyt emältään makeannälkänsä lisäksi tavan hamuta suuhunsa muutakin kuten hiuksia ja kaulahuivin päitä sekä takin hihoja. Tammamaiseen tapaan herkkä vatsan alta ja protestoi moista hipelöintiä vingahtelemalla ja luimimalla. Nyhvä ei kuitenkaan enempää koskaan tee, ei se ole edes ikinä purrut ta takastaan kohottanut. Haivaaran asteikolla tamma on siis melko harmiton tapaus. Varustaminen onnistuu hyvin pullisteluista ja satulavyölle irvistelystä huolimatta.
Nyhvä on perinyt emänsä tahmeuden ja varsinkin uusien ratsastajien kanssa se on auttamattoman patalaiska. Ja oikeastaan kyllä tuttujenkin kanssa, mutta piirre korostuu etenkin kun joku tuntematon viskataan selkään. Tammasta ei uskoisi, että se taipuisi Helppoa B:tä pidemmälle ja silti sen kanssa kisataan Vaativissa luokissa. Nyhvää pitää houkutella ja lahjoa eteenpäin, käyttää hellää ohjaa mutta pohkeita ihan reippaasti. Raippakaan ei ole pahitteeksi. Suustaan raudikko on äärimmäisen tarkka ja jos ohjasavuissa on pientäkään vilppiä ei hevonen toimi suuntaan eikä toiseen. Nyhvä lämpeää hitaasti ja laiskanpulskean oloneuvosluonteensa takia yrittää luistaa myös hommista valitettavan usein. Kuitenkaan jos löllykälle ei anna periksi vaan vaatimalla vaatii ja kutittaa kylkeä avuilla sekä napsuttaa raippaa, saa Nyhvästäkin irti jonkinlaista liikettä. Keskittyessään se kulkee niin kauniisti ja muodossa, että tekisi kerätä onnenkyyneleet talteen ja juoda ne joku perjantai Martinin mausteena kurkusta alas. Tamma osaa liikkua ja kuunnella, mutta siltä pitää vaatia asioita koko ajan eikä antaa periksi. Nyhvä on itsepäinen ja jos kesken treenin (tai vaikka kisojen) huomaa, että ratsastaja antaa tilaa velttoilulle niin niihän otus sitten tekee. Monesti se on kesken kisarutiinin heittäytynyt tönköksi kuin vetojuhta ja löntystänyt kuin vanha ravuri pitkin uraa pitkänä kuin tavarajuna. Siinä on sitten yleisölle ollut sitä kohinaa ja tohinaa, jota hevosta hankkiessa toivoinki aiheuttavan mutta ei tällainen huomio ollut ehkä sitä mitä hain takaa.
Esteille liian laiska ja ponneton sekä oikeaa tahtia on vaikea saavuttaa saatikka löytää. Kyllä Nyhvä hyppää jos sitä tarpeeksi siihen painostaa, mutta metrisetkin esteet ovat osoittautuneet liian haastaviksi. Vaikka hevosen isä onkin yleispainotteinen, ei Nyhvän kanssa ole mitään paineita estekentille vaan siitä on koulittu näppärä koulumopo. Ehkä hyvän koulu-uran jälkeen estehommiakin voisi katsella. Maastossa hevonen on hyvin varma menopeli joka ei turhia hötkyile, mutta ei myöskään mielellään laukkaa mitään pellon piennartakaan vaikka omistaja useiden heppaelokuvien inspiroimana siitä haaveilisikin.
i. Marrasvaaran Kahvi Mustana m, 159cm | ii. Murhayön Kirkastus trn, 162cm | iii. Murhattu Hukka trn, 159cm |
iie. Kristallin Kirkas rt, 158cm | ||
ie. Kahvintaika prt, 163cm | iei. Kahviritari m, 165cm | |
iee. Tarutaika vprt, 160cm | ||
e. Rätvänän Kuuhullu KTK-II, SV-I rn, 150cm | ei. Syksyn Lohturohto † YLA-2, SLA-II, KRJ-II rt, 147cm | eii. Eerolan Kaiku tprt, 145cm |
eie. Eerolan Onneton vrt, 145cm | ||
ee. Nietoksen Nuppu † KRJ-II rn, 151cm | eei. Neero trn, 153cm | |
eee. Kultahuuma prn, 147cm |
isälinja Marrasvaaran Kahvi Mustana-Murhayön Kirkastus & emälinja Rätvänän Kuuhullu-Nietoksen Nuppu
iii. Murhattu Hukka, 156 cm korkea tummanruunikko suomenhevosori kilpaili pitkän uran esteratsastuksen parissa. Hukkana tai Pikku-Hukkana kotioloissa tunnettu ori on äärimmäisen lempeä tapaus. Murhattu Hukka lopetti kilpailu-uransa 14 vuotiaana ja siirtyi pienemmälle tallille tekemään opetushevosen töitä. Ori on edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissaan. Kesäisin muuttaa Rautakukon-oriasemalle astumaan tammoja. Jonkin verran tekee luonnonastutuksia, mutta lähinnä siirtovarsoja. Vuoteen 2012 asti on syntynyt 16 varsaa, joista jopa 14 ovat tummia. Vuonna 2013 syntynee 10 Hukkalaista varsaa lisää. Kilpailu-urallaan Hukka tunnettiin vauhdikkaista radoistaan ja äärimmäisen tarkasta hyppytyylistään, mutta myös ilkikurisista pukeista ja vauhdikkaista kielloista. Onnistuessaan Hukka oli aivan lyömätön uusinnoissa.
iie. Kristallin Kirkas, 164cm korkea liinaharjainen suomenhevostamma kilpaili esteratsastuksessa aina 7-vuotiaaksi asti ihan menestyneesti. Kikkana tunnettu tamma kilpailisi vieläkin, mutta jäi mammalomalle ratsastajansa luokkaannuttua auto-onnettomuudessa. Kikka palaili mammaloman jälkeen takaisin kilpakentille kouluratojen kautta. Tamma kilpailee nykyäänkin vielä samoissa luokissa, kuin poikansakin este ja kenttäratsastuksen parissa. Kikan kansa on suunniteltu, että se jää kokonaan kilpailuista pois 15-vuotiaana ja alkaa siitostammaksi parin varsan ajaksi. Kikan omistaja on ollut hyvin avulias Kirkon koulutuksen kanssa.
© Norpatar VRL-09562
eii. Eerolan Kaiku on komea punarautias ori kotoisin Kangasalta. Ori on kooltaan ponikokoinen ja rakenteeltaan hieman raskaampaa sorttia, mutta lihaksikas. Kaiku onkin kantakirjattu kolmannella palkinnolla Suomen kantakirjaan. Luonteeltaan poni on ystävällinen, nöyrä ja todella innokas ratsu jolla kuulemma riittää menohaluja. Kaiku on kilpaillut vain aluekisoissa Pirkanmaan seudulla lähinnä koulu- ja estekisoissa ihan hyvällä menestykselläkin ja voitti aluemestaruuden ollessaan 12-vuotias. Jälkeläisiä tältä orilta ei kovin montaa löydy, Kaiku on astunut tähän asti 10 tammaa.
eie. Eerolan Onneton, tämä kaunis pienhevonen menehtyi vanhuuteen ollessaan 26-vuotias. Elämänsä aikana Onneton ehti varsoa kuutisen kertaa, joista Lohturohto oli toinen jälkeläinen. Tamman jälkeläiset ovat kaikki olleet hyviä käyttöhevosia. Itse Onneton ei liiemmin ole ratsulajeissa kilpaillut vaan on toiminut lähinnä siitos- ja harrastetammana johtuen tamman helposti stressaantuvasta luonteesta (= stressaa yleisillä paikoilla). Onneton on kantakirjattu nuoruusvuosinaan ensimmäisellä palkinnolla.
© ei:n omistaja
eei. Neero oli rotevarakenteinen ruunikko hevosori, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle orin ollessa nelivuotias. Luonteeltaan Neeroa kuvailtiin tasapainoiseksi, mutta eloisaksi ratsastaa. Ehdottoman hyväliikkeinen Neero oli ja hallitsi kouluratsastusliikkeet vaativalle tasolle asti. Kilpailukentillä oria nähtiin jonkun verran, lähinnä aluetasolla, mutta kilpaili ori myös muutamat kisat kansallisella tasolla. Neero myytiin kolmivuotiaana ratsastajalle, joka etsi itselleen kouluhevosta, jonka kanssa voisi menestyä ja päästä eteenpäin. Vaikka Neero olikin taitava kouluhevonen, jännittyi ori turhan paljon hälinästä joka heikensi orin kisasuorituksia. Ori sai astutusluvan, mutta kovin montaa tammaa ei Neero astunut sillä orin rotevarakenteisuus epäilytti ihmisiä.
eee. Kultahuuma, on kuin ilmetty Nuppu. Hyvin vaatimaton tamma, johon ei aina silmä ensimmäisenä osu. Nätti tamma, jolla hyvät liikkeet, mutta ei ole karismaa. Kultahuuma syntyi tunnetulle kasvattajalle pääkaupunkiseudulla, tamma myytiin nelivuotiaana peruskoulutuksen turvin kiskurihinnalla nuorelle pariskunnalle, joka haaveili parista hyvästä siitostammasta. Pariskunta huomasi Kultahuuman potentiaalin ja kilpailutti tammaa muutamat kerrat aluetasolla. Nopeasti tamma kipusi sieltä kansalliselle tasolle ja kilpaili jopa Vaativa A tasolla. Menestystä irtosi tosin parhaiten Va B tasolta, jossa tamma sijoittui muutaman kerran. 9-vuotiaana Kultahuuma vetäytyi pois radoilta ja astutettiin ensimmäisen kerran. Yhteensä tamma varsoi kahdeksan kertaa ja osoittautui erinomaiseksi emätammaksi.
© ee:n omistaja
iii. Murhattu Hukka, 156 cm korkea tummanruunikko suomenhevosori kilpaili pitkän uran esteratsastuksen parissa. Hukkana tai Pikku-Hukkana kotioloissa tunnettu ori on äärimmäisen lempeä tapaus. Murhattu Hukka lopetti kilpailu-uransa 14 vuotiaana ja siirtyi pienemmälle tallille tekemään opetushevosen töitä. Ori on edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissaan. Kesäisin muuttaa Rautakukon-oriasemalle astumaan tammoja. Jonkin verran tekee luonnonastutuksia, mutta lähinnä siirtovarsoja. Vuoteen 2012 asti on syntynyt 16 varsaa, joista jopa 14 ovat tummia. Vuonna 2013 syntynee 10 Hukkalaista varsaa lisää. Kilpailu-urallaan Hukka tunnettiin vauhdikkaista radoistaan ja äärimmäisen tarkasta hyppytyylistään, mutta myös ilkikurisista pukeista ja vauhdikkaista kielloista. Onnistuessaan Hukka oli aivan lyömätön uusinnoissa.
iie. Kristallin Kirkas, 164cm korkea liinaharjainen suomenhevostamma kilpaili esteratsastuksessa aina 7-vuotiaaksi asti ihan menestyneesti. Kikkana tunnettu tamma kilpailisi vieläkin, mutta jäi mammalomalle ratsastajansa luokkaannuttua auto-onnettomuudessa. Kikka palaili mammaloman jälkeen takaisin kilpakentille kouluratojen kautta. Tamma kilpailee nykyäänkin vielä samoissa luokissa, kuin poikansakin este ja kenttäratsastuksen parissa. Kikan kansa on suunniteltu, että se jää kokonaan kilpailuista pois 15-vuotiaana ja alkaa siitostammaksi parin varsan ajaksi. Kikan omistaja on ollut hyvin avulias Kirkon koulutuksen kanssa.
© Norpatar VRL-09562
eii. Eerolan Kaiku on komea punarautias ori kotoisin Kangasalta. Ori on kooltaan ponikokoinen ja rakenteeltaan hieman raskaampaa sorttia, mutta lihaksikas. Kaiku onkin kantakirjattu kolmannella palkinnolla Suomen kantakirjaan. Luonteeltaan poni on ystävällinen, nöyrä ja todella innokas ratsu jolla kuulemma riittää menohaluja. Kaiku on kilpaillut vain aluekisoissa Pirkanmaan seudulla lähinnä koulu- ja estekisoissa ihan hyvällä menestykselläkin ja voitti aluemestaruuden ollessaan 12-vuotias. Jälkeläisiä tältä orilta ei kovin montaa löydy, Kaiku on astunut tähän asti 10 tammaa.
eie. Eerolan Onneton, tämä kaunis pienhevonen menehtyi vanhuuteen ollessaan 26-vuotias. Elämänsä aikana Onneton ehti varsoa kuutisen kertaa, joista Lohturohto oli toinen jälkeläinen. Tamman jälkeläiset ovat kaikki olleet hyviä käyttöhevosia. Itse Onneton ei liiemmin ole ratsulajeissa kilpaillut vaan on toiminut lähinnä siitos- ja harrastetammana johtuen tamman helposti stressaantuvasta luonteesta (= stressaa yleisillä paikoilla). Onneton on kantakirjattu nuoruusvuosinaan ensimmäisellä palkinnolla.
© ei:n omistaja
eei. Neero oli rotevarakenteinen ruunikko hevosori, joka kantakirjattiin toiselle palkinnolle orin ollessa nelivuotias. Luonteeltaan Neeroa kuvailtiin tasapainoiseksi, mutta eloisaksi ratsastaa. Ehdottoman hyväliikkeinen Neero oli ja hallitsi kouluratsastusliikkeet vaativalle tasolle asti. Kilpailukentillä oria nähtiin jonkun verran, lähinnä aluetasolla, mutta kilpaili ori myös muutamat kisat kansallisella tasolla. Neero myytiin kolmivuotiaana ratsastajalle, joka etsi itselleen kouluhevosta, jonka kanssa voisi menestyä ja päästä eteenpäin. Vaikka Neero olikin taitava kouluhevonen, jännittyi ori turhan paljon hälinästä joka heikensi orin kisasuorituksia. Ori sai astutusluvan, mutta kovin montaa tammaa ei Neero astunut sillä orin rotevarakenteisuus epäilytti ihmisiä.
eee. Kultahuuma, on kuin ilmetty Nuppu. Hyvin vaatimaton tamma, johon ei aina silmä ensimmäisenä osu. Nätti tamma, jolla hyvät liikkeet, mutta ei ole karismaa. Kultahuuma syntyi tunnetulle kasvattajalle pääkaupunkiseudulla, tamma myytiin nelivuotiaana peruskoulutuksen turvin kiskurihinnalla nuorelle pariskunnalle, joka haaveili parista hyvästä siitostammasta. Pariskunta huomasi Kultahuuman potentiaalin ja kilpailutti tammaa muutamat kerrat aluetasolla. Nopeasti tamma kipusi sieltä kansalliselle tasolle ja kilpaili jopa Vaativa A tasolla. Menestystä irtosi tosin parhaiten Va B tasolta, jossa tamma sijoittui muutaman kerran. 9-vuotiaana Kultahuuma vetäytyi pois radoilta ja astutettiin ensimmäisen kerran. Yhteensä tamma varsoi kahdeksan kertaa ja osoittautui erinomaiseksi emätammaksi.
© ee:n omistaja
Nyhvän kanssa kisataan KRJ:n alaisissa kilpailuissa (ja ehkä tulevaisuudessa esteilläkin). Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Tarinakilpailuosallistumisten tarinat löytyvät päiväkirjasta ja niiden perässä on listauksessa *-merkki.
KRJ yht. 0kpl
Nyhvän päiväkirjaan tästä.
Valmennus - valmentajana kuka?
|
Valmennus - valmentajana kuka?
|
Huvitutin Kahvikuppineuroosi on virtuaalihevonen/a sim game horse
Kuvat © VRL-00801
Tekstien © Dora ellei muuta mainita
Kuvat © VRL-00801
Tekstien © Dora ellei muuta mainita