Rentun päiväkirja ja omistajan tilitykset
Pikkuprinssi lomailee - kirjoittanut Dora
Renttu on kerännyt jo laatismaksimien vaatimat sijoitukset este- ja kouluratsastuksesta, joten ori voi jättäytyä kisahommista sivummalle ja viettää kotiratsun päiviä. Toki orin kanssa käydään vielä mahdollisuuksien mukaan Cup-mittelöissä ja tarinakilpailuissa, joitta laatuarvosteluissa tulisi sitten varmasti mahdollisimman hyvät pisteet. Muuten Renttu saa keskittyä jalostusorina toimimiseen ja kotona sluibailuun. Renttu mikä renttu - kirjoittanut Dora Äsh, olenpas päästänyt tämän Rentunkin turinavihkon ihan retuperälle - vihkoparka löytyi satulahuoneen nurkasta nuhjuisena ja sivut vääntyneinä. Minun pitäisi varmaan hankkia jonkinlainen kansio näille kaakkien päiviksille, että kaikki pysyisivät tallessa ja että muistaisin kaikkiin aina jotakin kirjoitella. Renttu on kuitenkin nyt jo kahdesti palkittu pikkuhevonen - tililtä löytyvät SV-I ja EV-II -palkinnot - ja orista kotona ollaan tietenkin hirveän ylpeitä. Renttu on minulle muutenkin rakas ori, sillä onhan se Riepu-tamman jälkeläinen ja Riepu nyt tunnetusti on oikea mussukka. Ori on myös saanut jo yhden jälkeläisen, mutta toivottavasti tulevaisuudessa jälkikasvua tulisi enemmänkin, sillä Rentun kanssa tähdätään samoihin laatiksiin kuin sen emänkin kanssa. Tulevaisuuden urakoihin kuuluisi siis YLA-, KRJ-, ERJ- ja SLA-laatikset - kauhistuttaa jo etukäteen! Mutta jos keskitytään ihan nykyhetkeen, niin pikkuorin kanssa ollaan kisattu ihan mukavasti (kisakalenteri laahaa valovuoden perässä, tästä voitte syyttää vain nyhveröä omistajaa) ja vapaa-ajan raudikko on viihtynyt hyvällä oripoppoolla laitumella tai tarhassa. Renttu luulee olevansa laumansa kingi, mutta sanoisin kyllä että neljän orin poppoossa vallitsee demokratia ja onneksi kaikelta hormoonidraamalta ollaan vältytty. Rentun "laumatovereihin" kuuluu siis Raakku, Reetu ja Höntti. Ratsastusleiri Nuppulassa - kirjoittanut Dora Kerroin aiemmin jo Henkirievun päiväkirjassa, että vietimme hauskaa kesäleiriä 2.6- 4.6 ratsastuskoulu Nuppulassa. Minun ja Rievun mukana leireilemässä oli tällä kertaa ystäväni Katja, joka otti ratsukseen ja leirihepakseen Renttu-orini. Matka Nuppulaan sujui hyvin ja hevoset olivat rauhassa trailerissa ja muutenkin leiri oli kokemuksena kiva. Päästän nyt kuitenkin Katjan kertomaan enemmän kokemuksistaan Rentun kanssa Nuppulassa. Ensimmäisenä päivänä Nuppulassa meillä oli edessä koulutunti. Se hiukan jännitti minua, koska Renttu oli todella reipas ratsastaa ja olin tottunut menemään lähinnä ratsastuskoulujen rauhallisilla tuntiratsuilla. Olin kuitenkin jo aiemminkin ratsastunut Rentulla ja tiesin suunnilleen sen oikut. Renttu meni kuitenkin yllättävän hyvin tunnilla ja kuunteli minua hyvin. Reipashan se oli ja laukkaharjoitusten aikana kyllä hiukan pelkäsin, että kohta se ori lähtee lapasesta ja sen kyllä huomasi ratsastuksestani. Sainkin opettajalta vähän toruja siitä, että istuin selässä kuin betoniukko mutta onneksi laukkaharjoituksiakin otettiin useita niin sain hiukan parannettua omaa ratsastamistani. Ensimmäiseen päivään kuului myös leirikaste ja kaikkea muuta kivaa, mutta keskityn nyt näissä kirjoituksissani enemmän ratsastusjuttuihin ja sitä mitä tehtiin Rentun kanssa. Ensimmäisen päivän iltana oli maastolenkki, jota odotin kyllä innoissani. Rakastin pitkiä maastolenkkejä ja kyllä siinä aina sielu lepäsi, kun sai suunnata hevosen kanssa ihastelemaan luonnon rauhaa. Kuitenkin tällä kertaa en paljoa luontoa ehtinyt ihailla, sillä minulla oli kova työ pitää Renttu kurissa. Ori painoi todella paljon kädelle ja yritti ryöstää laukkaankin aina mahdollisuuden saadessaan. Onneksi suurin osa maastokavereista ja heidän hevosistaan oli rauhallisia, joten Renttukin hiukan rauhottui. Se kyllä nautti ihan hirveästi, kun saatiin lupa laukata tai mennä edes reippaampaa ravia. Kokonaisuudessaan maastoreissu oli ihan mukava, mutta rauhallisempikin ratsu olisi minulle kelvannut.. Ei sillä etteikö Renttu olisi ollut varmajalkainen eikä se mitään turhia säikkynyt, mutta kädet kyllä olivat kipeät reissun jälkeen kun sain oria siihen malliin pidätellä! Toisena päivänä meillä oli maastoestetunti, maastakäsittelytunti ja hevosten kauneuskilpailut. Kerron asioista siinä järjestyksessä missä ne päivän aikaan tulivat, joten aloitan maastoestetunnista. Renttu oli taas todella pirteä ja sain hampaat irvessä pidätellä sitä. Ratsastamiseni kärsi hiukan tämän takia ja sain taas opettajalta noottia tönköstä istumisestani ja siitä että jalkojeni asento jalustimissa vaihteli koko ajan. Onneksi Dorakin oli mukana ja hän kertoi pari vinkkiä suomenhevosorinsa käsittelyyn. Renttu hyppäsi mielellään ja sen hyppytyylissä ei ollut moittimista, mutta vauhtia oli ihan hirveästi liikaa. Onneksi sain opettajalta hyviä vinkkejä ja viimeiset kerrat kun hyppäsimme, niin minusta tuntui että ori keskittyi paljon paremmin ja kuunteli minuakin enemmän. Maastoestetunnista jäi siis hyvä fiilis ja onnistunut olo, kun olin saanut pikkuhevosen toimimaan edes jotenkin. Maastakäsittelytunti meni ihan hyvin, Renttu kyllä meinasi keskittyä kaikkeen muuhun kuin itse asiaan ja sain taas taistella sen kanssa aika paljon. Kuitenkaan mitään suuria katastrofeja ei meille sattunut. Hevosten kauneuskilpailuihin puunasin orin puhtaaksi ja harjasin sen niin, että pikkuhevosen karva oikein kiilsi. Orin harjan letitin ja hännän yläosaankin tein pienen palmikon. Letit solmin vaaleanpunaisilla kumilenkeillä joissa oli vielä rusetitkin. Voittoa ei meille tullut, mutta ainakin tuomarit pitivät vaaleanpunaisia somistuksia hauskoina orilla. Kolmas ja viimeinen päivä alkoi uittoretkellä ilman satulaa. Dora sanoi, ettei kukaan ollut mennyt Rentulla ilman satulaa joten en uskaltautunut sen selkään ilman mokomaa kapistusta. Lähdin siis matkaan satulan kanssa ja ori oli taas todella reipas, joten pidin hyvänä asiana sitä etten ollut lähtenyt ilman satulaa. En olisi nimittäin varmaan saanut hallittua pikkuhevosta ja olisi voinut sattua vaikka mitä. Muiden uittaessa hevosiaan minä vain ratsastin Rentulla matalassa vedessä ja ravailin rannalla. Reissu oli mielestäni ihan kiva, vaikka olisihan ollut kivempaa päästä ihan kunnollakin uittamaan oria. Ehkä joku toinen kerta sitten. Seuraavaksi ohjelmassa oli estetunti. Renttu oli reipas, mutta kuunteli minua ihmeen hyvin alusta alkaen ja teimme useita puhtaita suorituksia. Hyppäsin jopa metrisiä esteitä orin kanssa! Se oli minulle itselleni jo suuri saavutus, sillä olin vain pari kertaa aiemmin hypännyt niin suuria esteitä. Viimeinen aktiviteetti ennen kotiin lähtöä oli leirikilpailut ja valitsin minun ja Rentun lajiksi esteet, sillä ori oli mennyt niin hyvin estetunnilla. Suoriuduimme myös leirikilpailuista kunnialla ja saimme ruusukkeenkin kotiin vietäväksi. Tässä Mellen, Nuppulan omistajan kommentti Katjan ja Rentun leiripäivistä: "Ensimmäisen päivän koulutunnilta minulle jäi päällimmäiseksi hieman jäykähkö kuva teistä. Kannattaa muistaa jatkossa koettaa itse rentoutua ja vaikka Renttu vaikuttaisi kuinka reippaalta, täytyy muistaa ratsastaa paljon myös jalalla - ei pelkällä kädellä. Kivoja pätkiä kuitenkin erityisesti ravissa tuli, laukkaa ja temponvaihteluita kannattaa hioa viellä kotona lisää :) Illan maastolenkillä sama ongelma toistui ja Renttu painoi kädelle, jolloin jäit vetämään ratsuasi liikaa suusta ja näin ollen Rentu puski viellä voimakkaammin eteen. Koeta tulevaisuudessa ratsastaa rennolla kädellä ja pehmeällä istunnalla. Toisena päivänä maastoestetunnilla edellisen päivän koulutunnin sekä maaston ongelma meinasivat ottaa uuden toiston, mutta olit ottanut opeistani vaarin ja lopputuntia kohden teillä todellakin alkoi sujumaan! Edistystä oli havaittavissa ja pitkien pidätteiden sijaan muistitkin tehdä puolipidätteitä, joilla saimme Rentun kuuntelemaan hypätessä sinua jo paremmin. Viimeisen päivän estetunti oli minulle suuri positiivinen yllätys! Joko Renttu on esteillä parempi ratsastaa tai sitten oppini tosiaan olivat pureutuneet teihin, mutta balanssi ja tasainen rytmi löytyi käden käänteessä. Osasit ratsastaa esteille hyvät etäisyydet ja Renttu kuunteli pidätteetkin hienosti lävitse. Esteiden nostaminen ei ollut mikään ongelma, sillä yhteistyönne todella pelitti. Sama virsi jatkuikin sitten myöhemmin leirikilpailuissa ja kotiin saittekin kantaa 2. sijoituksen ansiosta sinisen rusetin! Jatkossa kannattaa heittäytyä paremmin ratsastukseen ja unohtaa liiallinen huolehtiminen ja jännittäminen. Renttu taitaa vaatia jämerää ratsastajaa ja se ei taida tehdä vauhdikkuudestaan huolimatta pahaa, joten voit istua selässä ilman suurempaa stressiä! Koeta saada kroppasi rennoksi ja harjoittele erityisesti sileällä siirtymisiä, tempon vaihteluita jne.." Tarinakilpailut Riiviöissä 14.05.2014 - kirjoittanut Dora Osallistuin Rentun kanssa HeA-tarinakilpailuluokkaan ja sijoituimme kolmansiksi. Tehtävänanto kuului näin: "Etsi netistä/muokkaa itse kuva tai meme/gif, mikä kuvastaa suoritustanne. Voit halutessasi avittaa ymmärrystä pienen tekstipätkän muodossa (max. 10 virkettä.)" Ja meidän osallistumisemme näytti tältä: KLIK (kuva) "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - Renttua kiinnosti tällä kertaa enemmän paikalla olleet hameväenedustajat kuin kouluradan päkertäminen. Voi poikia ja niiden hormooneja." Ohho! - kirjoittajana Dora Rentun kanssa lähdettiin kokeilemaan onnea huhtikuun VSR:n esteratsastus-cupiin. Pikkuhevonen meni ja sitten voitti 100cm luokan. Ori tuli ihan oikeasti ensimmäiseksi ja osallistujiakin oli yhteensä 98, joten suoritus oli todella upea! Kyllä sai omistajamamma olla ylpeä pikkuorista, joka pörhistelikin tapansa mukaan ja tällä kertaa ihan asiastakin vaikka Renttu tuskin itse voittoaan tajusi. Kuulumisia - kirjoittajana Dora Rentusta on varttunut selvästi omapäinen nuori herra, joka kyllä näyttää päivittäin, että on äitinsä poika. Ei elämä nuorikon kanssa sentään tuskallista ole, mutta joskus saa kyllä huokailla ja repiä hiuksia päästä mokoman kiusankappaleen kanssa. Mutta niin.. Satulaa ollaankin jo poitsun selkään kokeiltu ja suitsien kanssa treenattu eikä Renttu ole niitä arastellut. Hoitotuokioiden aikana se kuitenkin pyörii vieläkin hillittömästi ja satulaa kokeillessa meinasi koko hökötys lentää alas, kun pikkuori keksi alkaa hyppiä kuin arojänis. Ehkä se siitä rauhoittuu tai sitten ei, ottaen huomioon pikkuhevosen suvun ja sen oman persoonallisuuden. Ainakaan Renttu ei ole samanlainen mutrusuu kuin emänsä, koska pitäähän Kuninkaan aina edustaa.. Aprillia aprillia.. - kirjoittajana Dora Aprillipäivän kunniaksi, 01.04.2014, päätti Henkirievun ensimmäinen varsa putkahtaa maailmaan. Pikkuinen orivarsa vaikutti heti hyvin tarmokkaalta ja kömpi nopeasti ylös hoikille koivilleen. Nyt vain toivotaan että nätin näköisestä hevosenalusta tulisi ihan kunnollinen kaveri ja hyvää seuraa kisakentille. Ainiin ja tärkein meinasi unohtua - varsa ristittiin juhlavasti Unirievuksi. |
|