|
|
VH13-018-1097
suomenhevonen, tamma s. 20.09.2013 - 20v. täyttänyt 4 vuotta 10.10.2013 4. ikävuoden jälkeen ikääntyy satunnaisesti 152cm, punarautias yleispainotteinen, 90cm, HeB, noviisi valjakko omistaja Dora VRL-13090 kasvattaja narri (VRL-06046) |
Kesäkuussa 2014 Riepu käväisi suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa ja toi kotiin SLA-I -palkinnon. Tamma oli myös tilaisuuden toiseksi korkeimmat pisteet saanut hevonen.
13 + 24 + 25 + 20 + 20 = 102 p.
15.06.2014 Riepu esiintyi edukseen kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa ja toi kotiin KRJ-I -palkinnon.
21 (6+8+7) - 41 - 25 - 10 - 5,5 = 102,5 p.
20.05.2014 Riepu pyörähti yleislaatuarvostelutilaisuudessa ja toi mukanaan kotiin palkinnon YLA1. Lisäksi tamma oli tilaisuuden neljänneksi paras hevonen (AP4) ja sillä oli tilaisuuden parhaat kilpailupisteet!
32 (16+16) - 28 (19+9) - 18 - 12 - 6 = 96p
Tamma palkittiin SV-II palkinnolla suomenhevosvarsojen arviointilaisuudessa,
4-vuotiaana lokakuussa 2013
rakenne 6, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7,8 + 7 (55.01%), luonne 17 = 62,8
13 + 24 + 25 + 20 + 20 = 102 p.
15.06.2014 Riepu esiintyi edukseen kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa ja toi kotiin KRJ-I -palkinnon.
21 (6+8+7) - 41 - 25 - 10 - 5,5 = 102,5 p.
20.05.2014 Riepu pyörähti yleislaatuarvostelutilaisuudessa ja toi mukanaan kotiin palkinnon YLA1. Lisäksi tamma oli tilaisuuden neljänneksi paras hevonen (AP4) ja sillä oli tilaisuuden parhaat kilpailupisteet!
32 (16+16) - 28 (19+9) - 18 - 12 - 6 = 96p
Tamma palkittiin SV-II palkinnolla suomenhevosvarsojen arviointilaisuudessa,
4-vuotiaana lokakuussa 2013
rakenne 6, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7,8 + 7 (55.01%), luonne 17 = 62,8
Henkiriepu päätyi minulle vähän kuin sattumalta - kuulin myynnissä olevasta suomenhevosvarsasta, jota sitten lähdin katsomaan ja rakastuin oitis tamman lehmänläsiin ja kauniiseen ulkomuotoon muutenkin. Olihan se vähän oikutteleva ja sain kuulla, että varsan emäkin oli aikamoinen kiukkupylly mutta kaipa sitten toivoin että Henkiriepu tulisi isäänsä kun ostopyyntöä laittelin varsan kasvattajalle. Ostopyyntö sitten hyväksyttiin ja Riepunen muutti muiden yksityisteni jatkoksi ja minä jatkoin haaveilua siitä, että hevosesta kuoriutuisi esiin isänsä veroinen utelias ja pirteä persoona. Ja no, haaveiluksi se jäikin - Rievusta kuoriintui kasvaessa esiin omalaatuinen ja uppiniskainen hevonen, joka melkein pelottavan paljon muistuttaa äitimammaansa.
Ensiksikin sinun täytyy ymmärtää, että luultavammin Riepua ei voisi vähempää kiinnosta katsella naamaasi tai olla harjattavana. Tai kävellä vierelläsi taluttaessa tai tehdä ylipäätään mitään muutakaan. Tamma on niin itsepäinen, että saa minut varmaan harmaantumaan jo kolmekymppisenä. Riepu ei halua tulla ulos karsinasta, Riepu ei halua kävellä tai mennä tarhaan, Riepu ei nostele jalkojaan eikä tee juuri oikeastaan mitään muutakaan. Onhan se nätti ja voisi seisoa vaikka tallin pihassa koristeena, mutta kun hevosen odotetaan tekevän toitäkin.. Suomenhevonen on myös järkyttävän nirso, eikä syö edes herkkupalojakin ja on saanut minut tuhlaamaan varmasti tonnien edestä rahaa erikoisruokiin ja vaikka mihin luonnonmukaisiin pöperöihin.
Hoitaessa Riepu mulkoilee jo heti ensimmäisenä vihaisesti kaikkia, louskuttelee leukojaan ja kohottelee takastaan. Mikään ei tunnu hyvältä ja mitään tamma ei tee auttaakseen hoitajaansa. Jalkojaan hevonen ei nosta kuin pitkän tappelun jälkeen, suu pysyy kiinni kuolaimia tarjotessa ja kun se vihdoin aukeaa, on syynä se että kiukkuinen Riepu yrittää syödä sormesi. Satulavyö on ihme kyllä helppo kiristää, sillä Riepu ei paljoakaan pullistele mutta kaikki muu sitten onkin hankalaa. Ihmisenä Riepu varmaan kulkisi keskisormi pystyssä pitkin kaupunkia ja räkisi mummojen jalkoihin ja huutelisi hävyttömiä jokaiselle vastaantulijalle. Hoitohetkistä ei saa millään miellyttäviä tämän hevosen kanssa ja yleensä helpoimmalla vain pääsee kun yrittää mahdollisimman nopeasti harjata ja varustaa tamman ja siirtyä sitten jo seuraavaan hommaan.
Joku voisi luulla että Riepu toimisi edes ratsastaessa, mutta tällaisen päätöksen kuullessaan hevonen varmaan nauraisi pilkkaavasti jos vain osaisi. Riepu on ensinnäkin järkyttävän laiska eikä kulje vahingossakaan miten pitäisi. Se kompastelee omiin jalkoihinsa ja meinaa olla pienissäkin kaarteissa turvallaan ja koettelee pahemman kerran ratsastajansa hermoja. Ei suomenputte oikeasti ole ihan lohduton tapaus, mutta se tykkää esittää olevansa kävelevä katastrofi päästäkseen jälleen laiskottelemaan. Rievun kanssa ei saa käyttää liian kovia apuja - ei edes silloin kun se laiskottelee ja raippa on viimeinen pisara tälle äkäpussille. Tamma kulkee omalla tahdillaan ja suuttuessaan kyllä näyttää vauhdikkaampia askellajejaan eli kiito- ja pukkilaukkaa. Takapää kohoaa kauniisti ja joskus tuntuu että suomenhevonen viettää enemmän aikaa kahden etujalkansa päällä kuin kaikilla neljällä jalalla. Joskus eli todellakin hyvin harvoin - silloin kun kuu ja planeetat ovat Rievun mielestä oikeassa kulmassa - tamma kulkee hyvin. Riepu oikeasti osaa ja taipuu ja halutessaan taipuu ihan Helppo B tasolle saakka (ja siihen se jääkin, turha on edes hyvänä päivänä tälle kopukalle yrittää opettaa mitään uutta..). Esteitä Riepu hyppää nihkeästi ja suu mutrulla ja tarvitsee kunnon lämmittelyt ennen kuin edes suostuu ylittämään matalaa harjoitusestettä. Kuitenkin painostamalla ja pyytämällä ja innostamalla tamma kykenee melkein metristenkin esteiden ylitykseen. Hyppytyylissä ei ole mitään kehumista, mutta ainakin Riepu hyppää (jos hyppää). Maastossa täysi kaheli - laiskuus unohtuu useasti ja Riepu laukkaisi mielellään häntä suorana kaikkialle. Yrittää ryöstää useasti ja jos ei onnistu teutaroimaan itseään kiitolaukkaan niin palautuu hitaaksi kuin etana ja laahustaa masentuneesti eteenpäin.
Rievusta on kuitenkin löytynyt ihan mukavakin puoli, sillä olemme tamman kanssa kunnostautuneet valjakkoajon parissa. Valjakkoa vetäessään suomenhevonen on yllättävän reipas ja siitä löytyy miellyttämisenhaluinenkin puoli. Riepu ei kuitenkaan unohda kiukkuluonnettaan täysin ja joskus myös valjakkotreeneistä ei tule yhtään mitään. Kuitenkin hyviä päiviä on huomattavasti enemmän kuin huonoja ja näyttääpä rautias jokseenkin jopa pitävänsäkin tästä uutukaisesta työtehtävästään.
Ensiksikin sinun täytyy ymmärtää, että luultavammin Riepua ei voisi vähempää kiinnosta katsella naamaasi tai olla harjattavana. Tai kävellä vierelläsi taluttaessa tai tehdä ylipäätään mitään muutakaan. Tamma on niin itsepäinen, että saa minut varmaan harmaantumaan jo kolmekymppisenä. Riepu ei halua tulla ulos karsinasta, Riepu ei halua kävellä tai mennä tarhaan, Riepu ei nostele jalkojaan eikä tee juuri oikeastaan mitään muutakaan. Onhan se nätti ja voisi seisoa vaikka tallin pihassa koristeena, mutta kun hevosen odotetaan tekevän toitäkin.. Suomenhevonen on myös järkyttävän nirso, eikä syö edes herkkupalojakin ja on saanut minut tuhlaamaan varmasti tonnien edestä rahaa erikoisruokiin ja vaikka mihin luonnonmukaisiin pöperöihin.
Hoitaessa Riepu mulkoilee jo heti ensimmäisenä vihaisesti kaikkia, louskuttelee leukojaan ja kohottelee takastaan. Mikään ei tunnu hyvältä ja mitään tamma ei tee auttaakseen hoitajaansa. Jalkojaan hevonen ei nosta kuin pitkän tappelun jälkeen, suu pysyy kiinni kuolaimia tarjotessa ja kun se vihdoin aukeaa, on syynä se että kiukkuinen Riepu yrittää syödä sormesi. Satulavyö on ihme kyllä helppo kiristää, sillä Riepu ei paljoakaan pullistele mutta kaikki muu sitten onkin hankalaa. Ihmisenä Riepu varmaan kulkisi keskisormi pystyssä pitkin kaupunkia ja räkisi mummojen jalkoihin ja huutelisi hävyttömiä jokaiselle vastaantulijalle. Hoitohetkistä ei saa millään miellyttäviä tämän hevosen kanssa ja yleensä helpoimmalla vain pääsee kun yrittää mahdollisimman nopeasti harjata ja varustaa tamman ja siirtyä sitten jo seuraavaan hommaan.
Joku voisi luulla että Riepu toimisi edes ratsastaessa, mutta tällaisen päätöksen kuullessaan hevonen varmaan nauraisi pilkkaavasti jos vain osaisi. Riepu on ensinnäkin järkyttävän laiska eikä kulje vahingossakaan miten pitäisi. Se kompastelee omiin jalkoihinsa ja meinaa olla pienissäkin kaarteissa turvallaan ja koettelee pahemman kerran ratsastajansa hermoja. Ei suomenputte oikeasti ole ihan lohduton tapaus, mutta se tykkää esittää olevansa kävelevä katastrofi päästäkseen jälleen laiskottelemaan. Rievun kanssa ei saa käyttää liian kovia apuja - ei edes silloin kun se laiskottelee ja raippa on viimeinen pisara tälle äkäpussille. Tamma kulkee omalla tahdillaan ja suuttuessaan kyllä näyttää vauhdikkaampia askellajejaan eli kiito- ja pukkilaukkaa. Takapää kohoaa kauniisti ja joskus tuntuu että suomenhevonen viettää enemmän aikaa kahden etujalkansa päällä kuin kaikilla neljällä jalalla. Joskus eli todellakin hyvin harvoin - silloin kun kuu ja planeetat ovat Rievun mielestä oikeassa kulmassa - tamma kulkee hyvin. Riepu oikeasti osaa ja taipuu ja halutessaan taipuu ihan Helppo B tasolle saakka (ja siihen se jääkin, turha on edes hyvänä päivänä tälle kopukalle yrittää opettaa mitään uutta..). Esteitä Riepu hyppää nihkeästi ja suu mutrulla ja tarvitsee kunnon lämmittelyt ennen kuin edes suostuu ylittämään matalaa harjoitusestettä. Kuitenkin painostamalla ja pyytämällä ja innostamalla tamma kykenee melkein metristenkin esteiden ylitykseen. Hyppytyylissä ei ole mitään kehumista, mutta ainakin Riepu hyppää (jos hyppää). Maastossa täysi kaheli - laiskuus unohtuu useasti ja Riepu laukkaisi mielellään häntä suorana kaikkialle. Yrittää ryöstää useasti ja jos ei onnistu teutaroimaan itseään kiitolaukkaan niin palautuu hitaaksi kuin etana ja laahustaa masentuneesti eteenpäin.
Rievusta on kuitenkin löytynyt ihan mukavakin puoli, sillä olemme tamman kanssa kunnostautuneet valjakkoajon parissa. Valjakkoa vetäessään suomenhevonen on yllättävän reipas ja siitä löytyy miellyttämisenhaluinenkin puoli. Riepu ei kuitenkaan unohda kiukkuluonnettaan täysin ja joskus myös valjakkotreeneistä ei tule yhtään mitään. Kuitenkin hyviä päiviä on huomattavasti enemmän kuin huonoja ja näyttääpä rautias jokseenkin jopa pitävänsäkin tästä uutukaisesta työtehtävästään.
suku ja jälkeläiset
| i. Hiisirikko
SLA-I, YLA1, KTK-III, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II hpvkk, 143cm | ii. Lainrikkuri vkk, 141cm | iii. Riisihiekkeri vkk, 143cm |
| iie. Ehdonalaisvalvoja rt, 144cm | ||
| ie. Huithapeli hprn, 145cm | iei. Husseliini vprt, 146cm | |
| iee. Happoradio hprn, 144cm | ||
| e. Hallanvaara SLA-I, KRJ-II, YLA2, ERJ-I, KERJ-II prt, 155cm | ei. Pakkasukko rtkm, 161cm | eii. Nollapiste prt, 162cm |
| eie. Rautarouva mkm, 154cm | ||
| ee. Routavaurio tprt, 155cm | eei. Vikailmoitus prt, 150cm | |
| eee. Jäärailo vrt, 165cm |
Isälinja Hiisirikko-Lainrikkuri-Riisihiekkeri ja emälinja Hallanvaara-Routavaurio-Jäärailo
ii. Lainrikkuri oli voikko 141cm korkea pienhevosori, jolta löytyi energiaa vaikka muille jakaa. Vaikka ori onnistui keräämään hyvää tulosta helpon A:n ja metrin radoilta, se menestyi parhaiten kenttäratsuna. Valitettavasti Lainrikkuri ei koskaan saanut mitään ekstrahyvää tulosta aikaan, se oli lähinnä keskinkertainen silloin tällöin menestyjä. Tämä johtui lähinnä siitä, että vaikka orin energisyys oli helppo valjastaa hyvään käyttöön, sen keskittymiskyky ei sitten taas riittänyt tähänkään.
Keskittymiskyvyttömyydestään huolimatta Lainrikkuri sai 13 varsaa, kaikki pienhevoskokoisia. Valitettavasti moni kuului samaan ikäluokkaan ja kun kävi ilmi, että Lainrikkuri periytti valitettavan vahvasti myös keskittymiskyvyttömyyttään sen suosio hiipui. Kaikki Lainrikkurin varsat ovat kuitenkin kapasiteetikkaita.
iii. Voikko, vain 143cm korkea Riisihiekkeri peri emänsä kauniin värin ja isänsä pikkuvikaisen rakenteen. Tämä selkeästi keltainen, yhden herasilmän ori sai kuitenkin emältään sen verran korjauksia rakenteeseensa, että onnistui pääsemään kolmospalkinnolle. Riisihiekkeri oli luonteeltaan vauhdikas pikkupoika, joka ei koulupuolella jaksanut keskittyä kuin helppo B -luokkiin, mutta hyppäsi peräti 110cm esteratoja hyvällä menestyksellä. Aluetasoa pidemmälle ori ei kuitenkaan koskaan noussut, sillä sen hermot eivät kestäneet liikoja kisaamisia.
Riisihiekkeri oli tammanomistajien keskuudessa suosittu puoliksi siksi, että se periytti voikkoväriä erityisen vahvasti, mutta sekään ei kerään haitannut, että mukana tuli hyppykapasiteettia, koulupuoli ja luonteen tasaisuus piti hankkia muutalta. Riisihiekkeri sai elämänsä aikana 17 varsaa.
iie. 144cm korkuinen rautias pienhevostamma Ehdonalaisvalvoja menestyi aluekoulukilpailuissa helpon A:n luokissa erinomaisesti hyvien liikkeidensä ja karismaattisuutensa siivittämänä. Hyväluontoinen, nöyrä ja energinen tamma sai menestystä myös kantakirjauksessa, pisteet jäivät hilkulla ykkösestä. Ehdonalaisvalvoja teki viisi pienhevoskokoista varsaa. Yhteistä tamman varsoille on monipuolisuus, ne ovat pärjänneet vähän joka lajissa. Ehdonalaisvalvoja periytti hyviä liikkeitään ja rakennettaan enemmän kuin luonnettaan.
ie. Emänsä tavoin hopeanruunikko pienhevostamma (145cm) Huithapeli oli pirteä, energinen tamma, joka hallitsi niin esteet kuin koululiikkeetkin. Hyvärunkoista tammaa ei tajuttu kantakirjata, mutta aluekisoja kierrettiin sitten senkin edestä. Huithapeli teki hyvää tulosta metrin esteradoilla ja helppo B-A kouluradoilla voittaen ja sijoittuen lähes jokaisessa kisassa johon osallistui.
Huithapeli on tähän mennessä tehnyt neljä hyvärunkoista, monilahjakasta pienhevosvarsaa. Tamma periyttää vahvasti liikkeitään ja vilkasta luonnettaan.
iei. Husseliini oli vaaleanpunarautias hulivili (146cm), joka peri rakenteellisesti vanhempiensa parhaat ominaisuudet. Valitettavasti sama ei käynyt luonteen kanssa, vaikka Husseliini kiltti ja hyväluontoinen hevonen olikin, se oli valitettavasti myös jokseenkin keskittymiskyvytön ja ylienerginen tapaus. Vaihtelevasti aluetasolla helppoa A:ta ja metriä mennyt ori älyttiin kuitenkin kantakirjata ja se pääsikin aikanaan (jälkeläisnäyttöjä ja kilpailutuloksia kerättyään) ykkösellä läpi.
Jälkeläisiä Husseliinilta löytyy useampia kymmeniä, kotonaan luomuna astuneella orilla kävi vuosien varrella 63 tammaa ja sen kuoltua pakasteista taiottiin esille vielä neljä varsaa. Husseliini periytti enemmän rakennettaan ja suorituskykyään kuin luonnettaan, minkä vuoksi se suosituksi oriksi nousikin.
iee. Hopeanruunikko kaunotar, 144cm korkea pienhevostamma Happoradio kiersi jokaiset kissanristiäiset joihin pääsi saaden kiitosta ja ruusukkeita rakenteensa, liikkeidensä ja kapasiteettinsa vuoksi. 100cm esteradoilla ja etenkin helppo A -kouluradoilla esiintynyt ja menestynyt Happoradio keräsi lukuisia voittoja ja sijoituksia ja pääsi muitta mutkitta kantakirjaankin.
Tiinehtymisvaikeuksian vuoksi Happoradio teki vain kaksi varsaa, pienhevoskokoisen tamman ja reilusti hevoskokoisen orin. Tamma periytti hyvää rakennetta ja näyttävää laukkaa.
Isän puolen sukuselvitys © Susiraja
ei. Pakkasukko oli komea punarautiaankimo 161cm suomenhevosherra. Yleispätevä ori aloitti uransa ravurina ja menestyikin hyvin, juosten tulosta, hyviä aikoja ja voittaen parit suurkilpailutkin. Pakkasukko kantakirjattiin näyttöjen perusteella ensimmäiselle palkinnolle juoksijasuunnalle erinomaisin pistein ja lausunnoin. Kymmenvuotiaana ori myytiin ratsuksi. Hyväluontoinen, tasaisen rauhallinen ja oppivainen ori olikin myös siinä erittäin pätevä ja saavuttikin myös menestystä. Pakkasukko onnistuttiin kouluttamaan helppo A / 100cm -tasolle asti ja se voitti useampaan kertaan - vaikkakin vain seuratasolla - suomenhevosten estemestaruudet, muutamaan kertaan myös koulumestaruuden. Myöhemmällä iällä ori kantakirjattiin myös ratsusuunnalle kakkosella.
Periyttäjänä Pakkasukko oli suorastaan esimerkillinen. Kimoa väriä se ei siirtänyt kovin hyvin eteenpäin, luonnekin tuppasi usein jäämään tamman luonteen varjoon, mutta suorituskykyä se siirsi eteenpäin. Hyvärakenteisia, lahjakkaita varsoja ori jätti sekä juoksijoiksi, että ratsuiksi, eikä Pakkasukko ole minkään suunnan suomenhevosen sukutaulussa huono nimi.
eii. Nollapiste oli luonteeltaan täysi kympin hevonen. 162cm korkea punarautias ori ei rakenteellaan juhlinut, mutta se ei haitannut ketään sen kanssa tekemisissä olevaa, sillä Nollapiste oli sympaattinen, miellyttämisenhaluinen hevonen, joka rakasti seuraa ja piti mielen hyvänä. Ori aloitti juoksemisen nelivuotiaana onnistuttuaan saamaan pääntaudin kolmivuotiaana, jolloin sitä ei luonnollisesti voitu radoille laittaa. Nollapiste aloitti juoksu-uransa hitaasti, neli-viisivuotiaana se juoksi lähinnä häntäpäässä, mutta kuusivuotiaana se alkoi hitaan varmalla otteella parantaa ennätystään ja juosta paremmin. Vaikka orin luonne olikin kultainen, todettiin ettei siitä olisi juuri hyötyä ravurina - treeneissä se juoksi lujaa, radalla sillä tuntui iskevän ujous ja se myytiin ratsuksi. Nollapiste toimikin loppuikänsä hyvänä perusratsuna kuskaten kenet tahansa kunniakkaasti läpi helposta B:stä ja 80cm radoista.
Nollapistettä käytettiin rohkeasti jalostukseen lähinnä ravuritammoille, eikä se periyttäjänä ollutkaan kummoisempi. Ori osasi kyllä juosta ja jos sille vain löydettiin paremmalla rakenteella varustettu itsevarma tamma, sen jälkeläisistä tuli oikein hyviä ravureita. Suurin osa Nollapisteen jälkeläisistä juoksi peräti huipulla. Ori lopetettiin 29-vuotiaana arvokkaana herrasmiehenä vanhuuden vaivoihin.
eie. Rautarouva oli siitä mielenkiintoinen tapaus, että vaikka se itse olikin ravurisuvusta ja jätti jälkeensä vain ravurivarsoja, se itse toimi koko ikänsä ratsuna. Mustankimo tamma (154cm) oli emänsä ainoa varsa ja se koulutettiin saman tien ratsukäyttöön. Ajo-opetuksen ohella, mutta raviradoille Rautarouvaa ei koskaan viety. Helppoa A:ta kulkenut tamma toimi lähinnä kouluratsuna, sillä hypättiin kotona mielen piristykseksi, mutta sen leipätyönä toimi perheen maastomopon ja kouluratsun virka. Rautarouva oli emänsä tapaan sulkeutunut, mutta myös emäänsä haastavampi ja sen kanssa piti olla paljon jämäkämpi. Erittäin ryhdikäs ja kohtalaisen hyvärakenteinen tamma kantakirjattiin ratsusuunnalle nippa nappa kolmosella, juoksijasuunnalla se olisi menestynyt paremmin, vaan näyttöjen puuttuessa se ei sinne päässyt. Rautarouva teki kolme varsaa, omituista kyllä kaikki kolme ravuriorien kanssa juoksukäyttöön. Sukunsa puolesta se myikin hyvin myös ravipuolelle, sillä erityisesti Rellestäjää haluttiin sukutauluun. Kaikki kolme varsaa perivät emänsä kimovärityksen sekä sen asiallisen luonteen, haastavuus jäi varsanostajien onneksi varjoon. Rautarouvan varsat ovat pärjänneet kaikissa töissään hyvin.
ee. Routavaurio oli rakenteeltaan varsin hyvä (kakkosen tamma, jota ei koskaan ehditty viedä kantakirjaan), mutta muuten erittäin mitäänsanomattoman näköinen tummanpunarautias 155cm korkea ravuritamma. Vaikka tamma mitäänsanomaton ja helposti unohdettava rakenteeltaan olikin, se jäi sekä luonteensa, että juoksujensa perusteella hyvin mieleen. Routavaurio juoksi ennätyksensä puolesta huipputasolla, mutta luonteensa vuoksi se teki melko epätasaista uraa. Tamma oli itsepäinen, diivaileva ja mihinkään tyytymätön - jos radalla jokin oli sen mielestä vikana, se ei juossut kunnolla, saattoi se jopa heittäytyä kyljelleen radalle. Näin kävi esimerkiksi kuninkuusraveissa, mikä taas hävetti tamman omistajaa niin paljon, että se myytiin arvoaan halvemmalla hinnalla.
Routavaurio periytti harmillisen vahvasti luonnettaan, sen neljästä varsasta jokainen on emänsä kaltainen mihinkään tyytymätön otus. Juoksijoina ne ovat kuka minkäkinlaisia. Kaksi (Vamma ja sen veli) eivät ole ikinään juosseet askeltakaan kunnolla, kaksi muuta taas väläyttelevät edelleen taitojaan raviradoilla. Kantakirjata Routavauriota ei ehditty, sillä se kuoli ähkyyn puoli vuotta ennen tilaisuutta.
eei. Vikailmoitus oli susiruma punarautias 150cm korkea ori, jonka rakenteessa ei ollut juuri muuta kehuttavaa kuin hevosen ryhti. Juosta Vikailmoitus kuitenkin osasi, sitä ei kukaan kiistänyt. Varsana kasvattaja myi orin varsin halvalla, sillä epäili sen rakennevikojen haittaavan radalla juoksemista. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Vikailmoitus osoittautui jo ajolle opetettaessa vahvaksi, mutta hyvävauhtiseksi hevoseksi. Ori peri valitettavasti myös epätasaisen isänsä luonnetta, eikä sitä voinut uskoa kenen tahansa käsiin, niinpä hevosta hoitivat ja treenasivat jatkuvasti vain samat ammatti-ihmiset, jotka tunsivat Vikailmoituksen temput. Radalla ori kuitenkin aina ryhdistäytyi ja keskittyi töihinsä täysillä, niinpä Vikailmoitus juoksikin erittäin hyvän uran Jalostukseen siirrettäessä Vikailmoitus oli alkuun vähän kiikun kaakun. Sen vauhti ja suoritukset houkuttelivat tammanomistajia, mutta sen sijaan luonne ja erityisesti rakenne lointonsivat. Oria kokeiltiin muutamalle hyvärakenteiselle ja -luontoiselle tammalle ja tulokset osoittivat, että vaikka joitain rakennevikoja periytyikin vahvimpana tuli ilmi vauhti. Kuollessaan 28-vuotiaana Vikailmoitus oli saanut 54 jälkeläistä.
eee. Jäärailo oli erittäin vaalea vaaleanrautias (sitä pidettiin erheellisesti myös voikkona muutamaan otteeseen) 165cm korkea diiva. Jäärailolle ei tuntunut kelpaavan oikein mikään, sillä se vaati jatkuvasti kuningatarkohtelua ja jos se ei sitä saanut, se ei alkanut yhtään mihinkään. Tammaa koetettiin alkaa kaksivuotiaana opettaa ajolle, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Niinpä Jäärailo myytiin eteenpäin pienemmälle tallille, jossa sille oli enemmän aikaa. Sieltä tamma saatiinkin lopulta radoille asti, mutta sen vauhti ei oikein meinannut päätä huimata. Lopulta Jäärailo myytiin yhden ihmisen ensiravuriksi ja kun aikaa löytyi kohdella tammaa yksilöllisesti, sille alkoi juoksukin maittaa paremmin. Vauhti olikin erinomainen ja uransa loppupuolella Jäärailo juoksikin nopeimmissa sarjoissa.
Jäärailo teki vain kaksi varsaa, molemmille se periytti sekä hyvää vauhtiaan, että diivamaista luonnettaan. Tamman molemmat varsat olivat sen itsensä tapaan tammoja, joille ei meinannut kelvata oikein mikään ja jotka tekivät sen erittäin selväksi. Juoksuvauhti oli kuitenkin hyvä, samaten rakenne, joka oli Jäärailolla itselläänkin varsin kelvollinen. Moni jäi harmittelemaan diivamaista luonnetta, sillä ilman sitä tamma olisi kiistatta ollut aikansa huippunimiä. Jäärailo eli kunnioitettavaan 33 vuoden ikään omistajansa päivien ilona ja metsälenkkikaverina.
Emän puolen sukuselvitys © narri
ii. Lainrikkuri oli voikko 141cm korkea pienhevosori, jolta löytyi energiaa vaikka muille jakaa. Vaikka ori onnistui keräämään hyvää tulosta helpon A:n ja metrin radoilta, se menestyi parhaiten kenttäratsuna. Valitettavasti Lainrikkuri ei koskaan saanut mitään ekstrahyvää tulosta aikaan, se oli lähinnä keskinkertainen silloin tällöin menestyjä. Tämä johtui lähinnä siitä, että vaikka orin energisyys oli helppo valjastaa hyvään käyttöön, sen keskittymiskyky ei sitten taas riittänyt tähänkään.
Keskittymiskyvyttömyydestään huolimatta Lainrikkuri sai 13 varsaa, kaikki pienhevoskokoisia. Valitettavasti moni kuului samaan ikäluokkaan ja kun kävi ilmi, että Lainrikkuri periytti valitettavan vahvasti myös keskittymiskyvyttömyyttään sen suosio hiipui. Kaikki Lainrikkurin varsat ovat kuitenkin kapasiteetikkaita.
iii. Voikko, vain 143cm korkea Riisihiekkeri peri emänsä kauniin värin ja isänsä pikkuvikaisen rakenteen. Tämä selkeästi keltainen, yhden herasilmän ori sai kuitenkin emältään sen verran korjauksia rakenteeseensa, että onnistui pääsemään kolmospalkinnolle. Riisihiekkeri oli luonteeltaan vauhdikas pikkupoika, joka ei koulupuolella jaksanut keskittyä kuin helppo B -luokkiin, mutta hyppäsi peräti 110cm esteratoja hyvällä menestyksellä. Aluetasoa pidemmälle ori ei kuitenkaan koskaan noussut, sillä sen hermot eivät kestäneet liikoja kisaamisia.
Riisihiekkeri oli tammanomistajien keskuudessa suosittu puoliksi siksi, että se periytti voikkoväriä erityisen vahvasti, mutta sekään ei kerään haitannut, että mukana tuli hyppykapasiteettia, koulupuoli ja luonteen tasaisuus piti hankkia muutalta. Riisihiekkeri sai elämänsä aikana 17 varsaa.
iie. 144cm korkuinen rautias pienhevostamma Ehdonalaisvalvoja menestyi aluekoulukilpailuissa helpon A:n luokissa erinomaisesti hyvien liikkeidensä ja karismaattisuutensa siivittämänä. Hyväluontoinen, nöyrä ja energinen tamma sai menestystä myös kantakirjauksessa, pisteet jäivät hilkulla ykkösestä. Ehdonalaisvalvoja teki viisi pienhevoskokoista varsaa. Yhteistä tamman varsoille on monipuolisuus, ne ovat pärjänneet vähän joka lajissa. Ehdonalaisvalvoja periytti hyviä liikkeitään ja rakennettaan enemmän kuin luonnettaan.
ie. Emänsä tavoin hopeanruunikko pienhevostamma (145cm) Huithapeli oli pirteä, energinen tamma, joka hallitsi niin esteet kuin koululiikkeetkin. Hyvärunkoista tammaa ei tajuttu kantakirjata, mutta aluekisoja kierrettiin sitten senkin edestä. Huithapeli teki hyvää tulosta metrin esteradoilla ja helppo B-A kouluradoilla voittaen ja sijoittuen lähes jokaisessa kisassa johon osallistui.
Huithapeli on tähän mennessä tehnyt neljä hyvärunkoista, monilahjakasta pienhevosvarsaa. Tamma periyttää vahvasti liikkeitään ja vilkasta luonnettaan.
iei. Husseliini oli vaaleanpunarautias hulivili (146cm), joka peri rakenteellisesti vanhempiensa parhaat ominaisuudet. Valitettavasti sama ei käynyt luonteen kanssa, vaikka Husseliini kiltti ja hyväluontoinen hevonen olikin, se oli valitettavasti myös jokseenkin keskittymiskyvytön ja ylienerginen tapaus. Vaihtelevasti aluetasolla helppoa A:ta ja metriä mennyt ori älyttiin kuitenkin kantakirjata ja se pääsikin aikanaan (jälkeläisnäyttöjä ja kilpailutuloksia kerättyään) ykkösellä läpi.
Jälkeläisiä Husseliinilta löytyy useampia kymmeniä, kotonaan luomuna astuneella orilla kävi vuosien varrella 63 tammaa ja sen kuoltua pakasteista taiottiin esille vielä neljä varsaa. Husseliini periytti enemmän rakennettaan ja suorituskykyään kuin luonnettaan, minkä vuoksi se suosituksi oriksi nousikin.
iee. Hopeanruunikko kaunotar, 144cm korkea pienhevostamma Happoradio kiersi jokaiset kissanristiäiset joihin pääsi saaden kiitosta ja ruusukkeita rakenteensa, liikkeidensä ja kapasiteettinsa vuoksi. 100cm esteradoilla ja etenkin helppo A -kouluradoilla esiintynyt ja menestynyt Happoradio keräsi lukuisia voittoja ja sijoituksia ja pääsi muitta mutkitta kantakirjaankin.
Tiinehtymisvaikeuksian vuoksi Happoradio teki vain kaksi varsaa, pienhevoskokoisen tamman ja reilusti hevoskokoisen orin. Tamma periytti hyvää rakennetta ja näyttävää laukkaa.
Isän puolen sukuselvitys © Susiraja
ei. Pakkasukko oli komea punarautiaankimo 161cm suomenhevosherra. Yleispätevä ori aloitti uransa ravurina ja menestyikin hyvin, juosten tulosta, hyviä aikoja ja voittaen parit suurkilpailutkin. Pakkasukko kantakirjattiin näyttöjen perusteella ensimmäiselle palkinnolle juoksijasuunnalle erinomaisin pistein ja lausunnoin. Kymmenvuotiaana ori myytiin ratsuksi. Hyväluontoinen, tasaisen rauhallinen ja oppivainen ori olikin myös siinä erittäin pätevä ja saavuttikin myös menestystä. Pakkasukko onnistuttiin kouluttamaan helppo A / 100cm -tasolle asti ja se voitti useampaan kertaan - vaikkakin vain seuratasolla - suomenhevosten estemestaruudet, muutamaan kertaan myös koulumestaruuden. Myöhemmällä iällä ori kantakirjattiin myös ratsusuunnalle kakkosella.
Periyttäjänä Pakkasukko oli suorastaan esimerkillinen. Kimoa väriä se ei siirtänyt kovin hyvin eteenpäin, luonnekin tuppasi usein jäämään tamman luonteen varjoon, mutta suorituskykyä se siirsi eteenpäin. Hyvärakenteisia, lahjakkaita varsoja ori jätti sekä juoksijoiksi, että ratsuiksi, eikä Pakkasukko ole minkään suunnan suomenhevosen sukutaulussa huono nimi.
eii. Nollapiste oli luonteeltaan täysi kympin hevonen. 162cm korkea punarautias ori ei rakenteellaan juhlinut, mutta se ei haitannut ketään sen kanssa tekemisissä olevaa, sillä Nollapiste oli sympaattinen, miellyttämisenhaluinen hevonen, joka rakasti seuraa ja piti mielen hyvänä. Ori aloitti juoksemisen nelivuotiaana onnistuttuaan saamaan pääntaudin kolmivuotiaana, jolloin sitä ei luonnollisesti voitu radoille laittaa. Nollapiste aloitti juoksu-uransa hitaasti, neli-viisivuotiaana se juoksi lähinnä häntäpäässä, mutta kuusivuotiaana se alkoi hitaan varmalla otteella parantaa ennätystään ja juosta paremmin. Vaikka orin luonne olikin kultainen, todettiin ettei siitä olisi juuri hyötyä ravurina - treeneissä se juoksi lujaa, radalla sillä tuntui iskevän ujous ja se myytiin ratsuksi. Nollapiste toimikin loppuikänsä hyvänä perusratsuna kuskaten kenet tahansa kunniakkaasti läpi helposta B:stä ja 80cm radoista.
Nollapistettä käytettiin rohkeasti jalostukseen lähinnä ravuritammoille, eikä se periyttäjänä ollutkaan kummoisempi. Ori osasi kyllä juosta ja jos sille vain löydettiin paremmalla rakenteella varustettu itsevarma tamma, sen jälkeläisistä tuli oikein hyviä ravureita. Suurin osa Nollapisteen jälkeläisistä juoksi peräti huipulla. Ori lopetettiin 29-vuotiaana arvokkaana herrasmiehenä vanhuuden vaivoihin.
eie. Rautarouva oli siitä mielenkiintoinen tapaus, että vaikka se itse olikin ravurisuvusta ja jätti jälkeensä vain ravurivarsoja, se itse toimi koko ikänsä ratsuna. Mustankimo tamma (154cm) oli emänsä ainoa varsa ja se koulutettiin saman tien ratsukäyttöön. Ajo-opetuksen ohella, mutta raviradoille Rautarouvaa ei koskaan viety. Helppoa A:ta kulkenut tamma toimi lähinnä kouluratsuna, sillä hypättiin kotona mielen piristykseksi, mutta sen leipätyönä toimi perheen maastomopon ja kouluratsun virka. Rautarouva oli emänsä tapaan sulkeutunut, mutta myös emäänsä haastavampi ja sen kanssa piti olla paljon jämäkämpi. Erittäin ryhdikäs ja kohtalaisen hyvärakenteinen tamma kantakirjattiin ratsusuunnalle nippa nappa kolmosella, juoksijasuunnalla se olisi menestynyt paremmin, vaan näyttöjen puuttuessa se ei sinne päässyt. Rautarouva teki kolme varsaa, omituista kyllä kaikki kolme ravuriorien kanssa juoksukäyttöön. Sukunsa puolesta se myikin hyvin myös ravipuolelle, sillä erityisesti Rellestäjää haluttiin sukutauluun. Kaikki kolme varsaa perivät emänsä kimovärityksen sekä sen asiallisen luonteen, haastavuus jäi varsanostajien onneksi varjoon. Rautarouvan varsat ovat pärjänneet kaikissa töissään hyvin.
ee. Routavaurio oli rakenteeltaan varsin hyvä (kakkosen tamma, jota ei koskaan ehditty viedä kantakirjaan), mutta muuten erittäin mitäänsanomattoman näköinen tummanpunarautias 155cm korkea ravuritamma. Vaikka tamma mitäänsanomaton ja helposti unohdettava rakenteeltaan olikin, se jäi sekä luonteensa, että juoksujensa perusteella hyvin mieleen. Routavaurio juoksi ennätyksensä puolesta huipputasolla, mutta luonteensa vuoksi se teki melko epätasaista uraa. Tamma oli itsepäinen, diivaileva ja mihinkään tyytymätön - jos radalla jokin oli sen mielestä vikana, se ei juossut kunnolla, saattoi se jopa heittäytyä kyljelleen radalle. Näin kävi esimerkiksi kuninkuusraveissa, mikä taas hävetti tamman omistajaa niin paljon, että se myytiin arvoaan halvemmalla hinnalla.
Routavaurio periytti harmillisen vahvasti luonnettaan, sen neljästä varsasta jokainen on emänsä kaltainen mihinkään tyytymätön otus. Juoksijoina ne ovat kuka minkäkinlaisia. Kaksi (Vamma ja sen veli) eivät ole ikinään juosseet askeltakaan kunnolla, kaksi muuta taas väläyttelevät edelleen taitojaan raviradoilla. Kantakirjata Routavauriota ei ehditty, sillä se kuoli ähkyyn puoli vuotta ennen tilaisuutta.
eei. Vikailmoitus oli susiruma punarautias 150cm korkea ori, jonka rakenteessa ei ollut juuri muuta kehuttavaa kuin hevosen ryhti. Juosta Vikailmoitus kuitenkin osasi, sitä ei kukaan kiistänyt. Varsana kasvattaja myi orin varsin halvalla, sillä epäili sen rakennevikojen haittaavan radalla juoksemista. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Vikailmoitus osoittautui jo ajolle opetettaessa vahvaksi, mutta hyvävauhtiseksi hevoseksi. Ori peri valitettavasti myös epätasaisen isänsä luonnetta, eikä sitä voinut uskoa kenen tahansa käsiin, niinpä hevosta hoitivat ja treenasivat jatkuvasti vain samat ammatti-ihmiset, jotka tunsivat Vikailmoituksen temput. Radalla ori kuitenkin aina ryhdistäytyi ja keskittyi töihinsä täysillä, niinpä Vikailmoitus juoksikin erittäin hyvän uran Jalostukseen siirrettäessä Vikailmoitus oli alkuun vähän kiikun kaakun. Sen vauhti ja suoritukset houkuttelivat tammanomistajia, mutta sen sijaan luonne ja erityisesti rakenne lointonsivat. Oria kokeiltiin muutamalle hyvärakenteiselle ja -luontoiselle tammalle ja tulokset osoittivat, että vaikka joitain rakennevikoja periytyikin vahvimpana tuli ilmi vauhti. Kuollessaan 28-vuotiaana Vikailmoitus oli saanut 54 jälkeläistä.
eee. Jäärailo oli erittäin vaalea vaaleanrautias (sitä pidettiin erheellisesti myös voikkona muutamaan otteeseen) 165cm korkea diiva. Jäärailolle ei tuntunut kelpaavan oikein mikään, sillä se vaati jatkuvasti kuningatarkohtelua ja jos se ei sitä saanut, se ei alkanut yhtään mihinkään. Tammaa koetettiin alkaa kaksivuotiaana opettaa ajolle, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Niinpä Jäärailo myytiin eteenpäin pienemmälle tallille, jossa sille oli enemmän aikaa. Sieltä tamma saatiinkin lopulta radoille asti, mutta sen vauhti ei oikein meinannut päätä huimata. Lopulta Jäärailo myytiin yhden ihmisen ensiravuriksi ja kun aikaa löytyi kohdella tammaa yksilöllisesti, sille alkoi juoksukin maittaa paremmin. Vauhti olikin erinomainen ja uransa loppupuolella Jäärailo juoksikin nopeimmissa sarjoissa.
Jäärailo teki vain kaksi varsaa, molemmille se periytti sekä hyvää vauhtiaan, että diivamaista luonnettaan. Tamman molemmat varsat olivat sen itsensä tapaan tammoja, joille ei meinannut kelvata oikein mikään ja jotka tekivät sen erittäin selväksi. Juoksuvauhti oli kuitenkin hyvä, samaten rakenne, joka oli Jäärailolla itselläänkin varsin kelvollinen. Moni jäi harmittelemaan diivamaista luonnetta, sillä ilman sitä tamma olisi kiistatta ollut aikansa huippunimiä. Jäärailo eli kunnioitettavaan 33 vuoden ikään omistajansa päivien ilona ja metsälenkkikaverina.
Emän puolen sukuselvitys © narri
Jälkeläisiä äkäpyllytammalta löytyy 5 kappaletta. Riepu ei ole enää tarjolla jalostukseen.
s. 01.04.2014 sph-o. Uniriepu i. Tiilikan Patajätkä om. VRL-13090
s. 12.04.2014 sh-t. Henkimyytti i. Hiprakan Miiku om. Hapero/VRL-06115
s. 21.04.2014 sh-o. Konstikas i. Riiviöiden Konsta om. namusetä/VRL-00801
s. 01.05.2014 sh-t. Mielipaha i. Kajon Mustasurma om. Susiraja/VRL-06046 ja VRL-12701
s. 16.05.2014 sh-t. Hattarahurmos i. Hetken Rahapeli om. VRL-13090
s. 01.04.2014 sph-o. Uniriepu i. Tiilikan Patajätkä om. VRL-13090
s. 12.04.2014 sh-t. Henkimyytti i. Hiprakan Miiku om. Hapero/VRL-06115
s. 21.04.2014 sh-o. Konstikas i. Riiviöiden Konsta om. namusetä/VRL-00801
s. 01.05.2014 sh-t. Mielipaha i. Kajon Mustasurma om. Susiraja/VRL-06046 ja VRL-12701
s. 16.05.2014 sh-t. Hattarahurmos i. Hetken Rahapeli om. VRL-13090
kisakalenteri
Rievun kanssa kisataan niin KRJ:n kuin ERJ:nkin alaisissa kilpailuissa. Kisakalentereihin merkitään vain sijoitukset.
* kisasijoituksen perässä tarkoittaa tarinakilpailua. Kaikki tarinakilpailuiden tarinat löytyvät Rievun päiväkirjasta.
* kisasijoituksen perässä tarkoittaa tarinakilpailua. Kaikki tarinakilpailuiden tarinat löytyvät Rievun päiväkirjasta.
|
ERJ yht. 60kpl
23.10.2013 KUTSU, 90cm, 5/50 24.10.2013 KUTSU, 90cm, 2/50 26.10.2013 KUTSU, 80cm, 2/50 27.10.2013 KUTSU, 80cm, 7/50 28.10.2013 KUTSU, 80cm, 6/50 31.10.2013 KUTSU, 80cm, 7/50 02.11.2013 KUTSU, 80cm, 5/50 13.11.2013 KUTSU, 80cm, 5/50 19.11.2013 KUTSU, 90cm, 5/50 24.11.2013 KUTSU, 90cm, 4/50 26.11.2013 KUTSU, 80cm, 6/50 26.11.2013 KUTSU, 90cm, 1/50 27.11.2013 KUTSU, 90cm, 5/50 28.11.2013 KUTSU, 90cm, 5/30 03.12.2013 KUTSU, 80cm, 2/40 04.12.2013 KUTSU, 80cm, 6/40 09.12.2013 KUTSU, 80cm, 6/50 11.12.2013 KUTSU, 90cm, 4/40 15.12.2013 KUTSU, 80cm, 5/50 13.04.2014 KUTSU, 80cm, 1/40 14.04.2014 KUTSU, 80cm, 5/40 15.04.2014 KUTSU, 80cm, 4/40 16.04.2014 KUTSU, 80cm, 1/40 17.04.2014 KUTSU, 80cm, 5/40 18.04.2014 KUTSU, 80cm, 1/40 20.04.2014 KUTSU, 90cm, 5/30 22.04.2014 KUTSU, 90cm, 5/30 28.04.2014 KUTSU, 90cm, 4/30 29.04.2014 KUTSU, 80cm, 6/40 |
30.04.2014 KUTSU, 80cm, 6/40 01.05.2014 KUTSU, 80cm, 6/40 02.05.2014 KUTSU, 80cm, 1/40 02.05.2014 KUTSU, 80cm, 3/40 02.05.2014 KUTSU, 80cm, 6/40 03.05.2014 KUTSU, 80cm, 4/40 07.05.2014 KUTSU, 80cm, 6/40 07.05.2014 KUTSU, 80cm, 6/40 08.05.2014 KUTSU, 80cm, 2/40 10.05.2014 KUTSU, 80cm, 2/40 11.05.2014 KUTSU, 80cm, 4/40 12.05.2014 KUTSU, 80cm, 3/40 13.05.2014 KUTSU, 80cm, 5/40 13.05.2014 KUTSU, 80cm, 5/40 14.05.2014 KUTSU, 80cm, 5/40 14.05.2014 KUTSU, 80cm, 3/40 15.05.2014 KUTSU, 80cm, 3/40 26.05.2014 KUTSU, 80cm, 3/30 26.05.2014 KUTSU, 90cm, 3/48 29.05.2014 KUTSU, 80cm, 2/30 01.06.2014 KUTSU, 80cm, 3/50 01.06.2014 KUTSU, 80cm, 3/40 03.06.2014 KUTSU, 80cm, 1/82 03.06.2014 KUTSU, 80cm, 1/40 03.06.2014 KUTSU, 80cm, 1/40 06.06.2014 KUTSU, 80cm, 5/40 06.06.2014 KUTSU, 80cm, 4/40 07.06.2014 KUTSU, 80cm, 4/30 08.06.2014 KUTSU, 80cm, 2/40 09.06.2014 KUTSU, 90cm, 4/30 10.06.2014 KUTSU, 80cm, 2/40 |
KRJ yht. 68kpl
25.10.2013 KUTSU, HeC, 6/50 29.10.2013 KUTSU, HeB, 4/50 31.10.2013 KUTSU, HeC, 6/50 01.11.2013 KUTSU, HeB, 1/40 02.11.2013 KUTSU, HeB, 3/40 04.11.2013 KUTSU, HeB, 4/30 05.11.2013 KUTSU, HeB, 5/40 06.11.2013 KUTSU, HeB, 6/50 06.11.2013 KUTSU, HeB, 1/30 08.11.2013 KUTSU, HeB, 3/30 08.11.2013 KUTSU, HeB, 3/40 10.11.2013 KUTSU, HeC, 2/30 11.11.2013 KUTSU, HeC, 2/30 11.11.2013 KUTSU, HeB, 5/40 13.11.2013 KUTSU, HeB, 6/40 14.11.2013 KUTSU, HeB, 2/30 15.11.2013 KUTSU, HeC, 4/40 17.11.2013 KUTSU, HeC, 5/40 17.11.2013 KUTSU, HeB, 4/40 17.11.2013 KUTSU, HeB, 1/50 18.11.2013 KUTSU, HeB, 2/40 19.11.2013 KUTSU, HeC, 3/40 20.11.2013 KUTSU, HeB, 5/30 20.11.2013 KUTSU, HeC, 5/50 30.11.2013 KUTSU, KRJ CUP, HeC, 20/206 30.11.2013 KUTSU, HeC, 1/30 02.12.2013 KUTSU, HeC, 5/30 03.12.2013 KUTSU, HeC, 5/30 09.12.2013 KUTSU, HeC, 1/30 24.04.2014 KUTSU, HeC, 4/40 25.04.2014 KUTSU, HeB, 1/40 26.04.2014 KUTSU, HeB, 10/100 26.04.2014 KUTSU, HeB, 5/40 |
26.04.2014 KUTSU, HeB, 5/40 28.04.2014 KUTSU, HeB, 3/40 30.04.2014 KUTSU, HeB, 1/40 30.04.2014 KUTSU, HeC, 2/40 03.05.2014 KUTSU, HeB, 2/30 06.05.2014 KUTSU, HeB, 5/40 06.05.2014 KUTSU, HeB, 3/40 06.05.2014 KUTSU, HeB, 1/50 06.05.2014 KUTSU, HeC, 3/40 07.05.2014 KUTSU, HeC, 1/30 08.05.2014 KUTSU, HeC, 1/50 08.05.2014 KUTSU, HeB, 1/50 08.05.2014 KUTSU, HeC, 2/40 09.05.2014 KUTSU, HeB, 6/40 10.05.2014 KUTSU, HeC, 6/50 11.05.2014 KUTSU, HeB, 4/40 11.05.2014 KUTSU, HeB, 1/10* 12.05.2014 KUTSU, HeC, 1/40 12.05.2014 KUTSU, HeC, 1/30 13.05.2014 KUTSU, HeC, 2/30 14.05.2014 KUTSU, HeC, 4/30 19.05.2014 KUTSU, HeC, 5/40 20.05.2014 KUTSU, HeC, 2/40 22.05.2014 KUTSU, HeB, 2/40 25.05.2014 KUTSU, HeB, 5/30 26.05.2014 KUTSU, HeB, 6/40 28.05.2014 KUTSU, HeB, 2/30 29.05.2014 KUTSU, HeB, 3/40 31.05.2014 KUTSU, HeB, 2/60 31.05.2014 KUTSU, HeB, 6/60 02.06.2014 KUTSU, HeB, 6/60 03.06.2014 KUTSU, HeB, 6/60 07.06.2014 KUTSU, HeB, 2/5* 08.06.2014 KUTSU, HeB, 1/60 09.06.2014 KUTSU, HeC, 3/40 09.06.2014 KUTSU, HeB, 5/60 |
Riepu on aloittanut myös kevyen kisauksen valjakkoajon ja kenttäratsastuksen puolella. Kalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Valjakkoajon pariluokissa Rievun parina kilpailee Hattarahurmos.
Valjakkoajon pariluokissa Rievun parina kilpailee Hattarahurmos.
|
VVJ yht. 44kpl
01.05.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 3/37 03.05.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 2/37 04.05.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 3/37 11.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 1/40 13.05.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 2/40 14.05.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 5/40 20.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 2/40 21.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksilö, 4/30 24.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 6/40 29.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 1/40 29.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 2/29 31.05.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 3/36 02.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 3/40 03.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 3/40 04.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 2/40 04.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 2/36 08.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 1/36 08.06.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 3/30 09.06.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 4/30 11.06.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 3/30 14.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 2/30 15.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty avoin pareille, 1/19 15.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksiköille, 4/30 17.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty avoin pareille, 3/19 17.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 2/24 18.06.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 4/30 19.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty avoin pareille, 4/19 20.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 2/24 22.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 2/24 25.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty avoin pareille, 1/30 29.06.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty avoin pareille, 3/30 29.06.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 5/26 02.07.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 5/26 04.07.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 3/26 05.07.2014 KUTSU, noviisi yksilövaljakko, 5/26 08.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 3/14 09.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 3/14 12.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksilövaljakko, 4/30 14.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty yksilövaljakko, 4/30 18.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 2/15 24.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 2/15 31.07.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 5/40 02.08.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 1/32 19.08.2014 KUTSU, noviisi yhdistetty parivaljakoille, 4/40 |
KERJ yht. 9kpl
11.05.2014 KUTSU, harrasteluokka, 2/25 12.05.2014 KUTSU, harrasteluokka, 4/25 15.05.2014 KUTSU, harrasteluokka, 3/25 22.05.2014 KUTSU, harrasteluokka, 5/33 08.06.2014 KUTSU, harrasteluokka, 3/40 10.06.2014 KUTSU, harrasteluokka, 6/40 30.06.2014 KUTSU/KERJ-CUP, harrasteluokka, 6/48 02.07.2014 KUTSU, harrasteluokka, 2/29 03.07.2014 KUTSU, harrasteluokka, 2/29 |
päiväkirja & valmennukset
Rievun päiväkirjaa pääset selaamaan täältä.
|
Kouluvalmennus – valmentajana narri
Tänään, lapset, puhutaan masokismista. No ei vais, tänään puhutaan siitä, miten helppoa on saada Riepu tekemään tasan päin vastoin kun siltä pyydetään. Dora melkein väänsi itkua roikkuessaan kiukkupyllytammansa selässä, Riepu kun esitteli taas niitä pahimpia puoliaan. Tosin tällä kertaa tamma sentään liikkui eteenpäin, mutta selkä notkolla ja jalat pinkoen kuin viimeistä päivää alta pois. Ei pisteitä koulutuomarilta tänäänkään. Sitkeästi nainen kuitenkin verkkasi ja noudatti ohjeitani, kun yritimme yksissä tuumin saada tamman verryteltyä kohti päivän tehtävää – vastalaukkaa, ei Rievulle aivan helevetin vastenmielistä hommaa. Siinä piti tasapainotella ja tehdä jotain, joten... niin. Ja katastrofihan siitä saatiin aikaan! Näimme malliesimerkin siitä, miten vastalaukkaa ei ratsasteta. Tehtävänä oli ihan yksinkertainen laukannosto ja loiva kiemuraura vastalaukalla. Jotain, minkä myös Riepu pystyy suorittamaan halutessaan. Emme kuitenkaan nähneet tänään askeltakaan vastalaukkaa. Näimme sen sijaan myötälaukkaa, nelitahtista laukkaa, ristilaukkaa, etuosan laukkaamista samalla kun takaosa ravasi ja takaosan laukkaamista kun etuosa ravasi. Hyvä kun en tanssinut kentän laidalla poppatanssia Doran ulistessa poppasanoja, jotta Riepu olisi saatu ottamaan edes yksi askel vastalaukkaa, mutta ei. Joka kerta kaarroksessa tamma vaihtoi laukalle tai ”laukalle”, tai sitten rikkoi raville. En edes tiedä mitä tähän enää sanoa. Doraa toki voin kehua, nainen ratsasti määrätietoisesti, jämäkästi ja teki koko ajan parhaansa saadakseen Rievun tekemään duunia, mutta ei. Kun Riepua ei kiinnosta, Riepu ei tee. Estevalmennus – valmentajana narri Viimeinen koettelemus tälle erää Doran ja Rievun kanssa. Kentälle en rakentanut edes kunnon esteitä vaan rahtasin vain pari risupuskaa vierekkäin, samoin kuin pystyyntuettuja autonrenkaita ja laitoinpa yhden kavaletin alle tötteröitäkin. Näitä hypättäisiin tänään – toivottavasti – ravista. Riepua ei olisi taas vähempää voinut kiinnostaa vaan se ravata lönkötti laiskaa ravurinravia pitkänä, etupainoisena makkarana ja nojaili kättä vasten. ”Nosta sen päätä ulkokädellä, sisäkäsi paikoillaan!” huusin kentän keskeltä, jossa toivoin ettei tänään nähtäisi pukkirallia eikä minun olisi tarvetta lähteä jahtaamaan tammaa talikon kanssa, jotta se liikkuisi eteenpäin. Dora nosteli Rievun päätä ahkerasti polvien tasalta, mutta ei se tammaa kyllä yhtään motivoinut. Käskin silti Doran aloittaa hyppäämisen, ei tässä kannattanut koko aikaa käyttää yrittääkseen saada Riepua tekemään jotain, mitä se ei halunnut tehdä. Eipä tekisi, kyllä tämän tamman motivaatiotason tietää. Riepu ravasi haluttomasti eteenpäin ja hyppäsi puolivaloilla. Puolet ajasta se meinasi kompastua joka esteeseen, kun ei katsellut eteensä ja roikotti päätään Doran kättä vasten vaikka Dora sitä miten nosteli ylös. Lopulta totesin, ettei hommasta tulisi mitään ja noudin ystävämme talikon. Onneksi Riepu muisti viime kerran episodin ja jo nähdessään talikon käsissäni se reipastui hieman. Joskin oli edelleen etupainoinen jyrä. Kaikesta huolimatta Dora sai Rievusta esille jopa ihan oikeita hyppyjä tänään. Tamma oli toki etupainoinen ja haluton, mutta Dora sai sen ravaamaan kyllin reippaasti ja näinollen myös hyppäämään ihan kunnolla sen sijaan, että Riepu olisi vain mönkinyt esteiden yli. Nostan hattua. Kouluvalmennus - valmentajana narri En voinut kuin pudistella päätäni ja miettiä, kuka on niin typer-- haasteenkaipuinen, että ostaa minulta Vamman varsan. Aloin epäillä jo verryttelyä katsellessani tulisiko päivän siirtymisistä mitään. Riepu nimittäin kiemurteli kentällä kovin tutun oloisesti Doran koettaessa epätoivon vimmalla saada tammaa ravaamaan suoraa uraa, niinikään kovin tutun oloisesti. En voi kuin sympata ja tarjota tukeani vammaisen kasvattini kanssa. Mitä voin sanoa? Dora teki todellakin parhaansa koko valmennuksen ajan. Alkuun koetimme Rievun kanssa yksinkertaisia käynti-ravisiirtymisiä joista halusin edes suhteellisen täsmällisiä – muutama metri sinne tai tänne tämän hevosen kanssa. Rievun mielestä vain oli ihan hyväksyttävää madella käyntiä puoli kierrosta Doran näyttäessä sille raippaa ennen kuin se lähti hölkyttelemään jotain ravintapaista eteenpäin. Samoin käyntisiirtymisissä Rievun mielestä oli ihan ok jatkaa raviaan kierros-pari pidätteistä välittämättä ennen kuin suvaitsi töksähtää käyntiin. Laukannostot sen sijaan sujuivat todella täsmällisesti heti kun Dora laukkaa pyysi. Laukkaa tosin ei voinut kehua, koska se oli enemmänkin pää pystyssä pinkomista ympäri kenttää ilman kontrollia ja hidastaminenkin piti tehdä seinää vasten. En voi kuin nostaa hattua Doralle sitkeydestä Rievun kanssa, kehua ratsastajan täsmällisiä, määrätietoisia apuja ja haukkua tammaa pahkapääksi. Kouluvalmennus, HeB - valmentajana Minja.E Pitkän valmennustauon jälkeen oli aika taas aloittaa kyseiset hommat ja ensimmäisenä vuorossa oli Dora, jolla mukanaan oli suomenhevostamma Henkiriepu, joka mielestäni omasi erittäin humoristisen nimen. Jo alussa ratsastaja varoitti, ettei tähtien ja kuun asento ollut oikea – tamma olisi siis jumalaton kiukkuperse, jolle mikään ei kelvannut. Otin haasteen innolla vastaan ja parin suorittaessa alkuverryttelyjä itsenäisesti myhäilin, mitä keksisin parin kiusaksi. Päädyin pohkeenväistöihin, jotka Dora hyväksyi hieman vastahakoisen oloisesti. Alkuverryttelyn jälkeen aloimme tositoimiin. Kuten Dora oli varoittanut, oli Riepu pahin kiukuttelija joita olin valmentanut (tamman emä Hallanvaara pisti kyllä paremmaksi, ikävä kyllä), eikä neito oikeasti innostunut aiheesta pätkääkään. Se raahautui kaula pitkänä ja jalkojaan perässä vedellen maneesia ympäri, eikä Doran patistelut auttanut sitä millään tavalla. Sama meno jatkui. Ensimmäinen pohkeenväistö yritys oli oikea fiasko. Tamma ei tuntunut välittävän hommasta yhtään ja lintsasi väistön parhaalla mahdollisella tavalla. Muutaman yrityksen jälkeen Dora meinasi luopua toivosta (ja minä), joten päätin avustaa. Doran antaessa apuja työnsin sormellani tammaa lavasta, joka tuntui auttavan. Riepu antoi periksi hammasta purren ja väisti kiukusta puhisten. Seuraavalla yrityksellä ratsastaja sai hevosen itse liikkumaan sivusuuntaan, joka oli hieno asia. Otimme vielä lähemmäs viitisentoista toistoa, kunnes oli aika aloitella loppuverryttelyä, jonka pari sai suorittaa itsenäisesti. Olimme selättäneet kiukkuperse Rievun, joka oli oikea saavutus! Kouluvalmennus, HeB - valmentajana Evie Tänään kouluvalmennukseen saapui mielenkiintoisen kuuloinen persoona, suomenhevostamma Henkiriepu ratsastajanaan Dora. Jo alkukäynneissä huomasin hevosen yrittävän parhaansa mukaan karata työnteosta, mutta tottuneena ratsastajana Dora sai sen pidettyä uralla. Ravitehtävänä aloiteltiin kahdeksikkoa, jonka keskellä kolme askelta käyntiä. Riepu kompasteli hitaassa ravissa ympyrää, mutta muutamalla voimakkaalla pohjeavulla ja raipan näpäytyksellä alkoivat koivet nousta. Seuraavana ongelmana olikin käyntiin siirtyminen. Joko käveltiin puoli ympyrää, tai sitten ei ollenkaan. Tätä jatkui, kunnes menin itse seisomaan siirtymiskohtaan ja näpäytin Riepua rintaan raipalla, jos se ei siirtynyt käyntiin. Kun tehtävä kohta sujui ihan siedettävästi, siirtyivät hepo ja ratsastaja uralle ravaamaan. Riepu kyllä liikkui nätisti, ja uralla käynti-ravisiirtymiset olivat moitteettomia. Seuraavaksi, välikäyntien aikana suunnittelin laukkatehtävää. C:ssä laukka, pitkän sivun keskelle vähän volttia isompi ympyrä, L:ssä raviin/käyntiin vuorotellen, sitten pitkällä sivulla käynnissä/ravissa väistö uran sisäpuolelle, suoristus, ja väistö takaisin uralle. Aluksi laukka oli matelevaa, mutta muutamien raippaa protestoivien pukkien jälkeen alkoi laukka rullata ja tehtävä sujui molempiin suuntiin moitteetta. Kehuin ratsukkoa ja siirryimme kohta jo loppuraveihin. Teimme itseasiassa samaa tehtävää kuin alussa, ja nyt Riepukin oli yhteistyöhaluisempi, ja tehtävä sujuikin paremmin. Dora ja Riepu saivat kehuja, ja kiitin heitä mukavasta tunnista. Estevalmennus - valmentajana narri Vaikka Doran ja Rievun verkkailu päivän harjoituksia varten ei varmasti ratsastajaa hymyilyttänyt, en voinut olla virnuilematta turvallisesti sadetakkini sisässä sille, miten paljon Riepu muistutti emäänsä. Dora yritti kaikkensa saadakseen matelevan tammansa johonkin liikkeeseen ja yritti esittää hyvin innostunutta ristikoista, joita olin kentälle kasannut. Estekorkeus oli noin 30cm, eli melkoisia vuoria! Ainakin Rievun mielestä. Säälin ratsukkoa ja läksin auttamaan näitä eteenpyrkimyksessä. Sainkin huudella kurkkuni käheäksi ohjeita, jotta Riepu olisi liikkunut edes jotenkin päin. Siis muutenkin kuin nurinperin. Saimme käyttää aivan liikaa aikaa pelkästään siihen, että tamma laukkasi eteenpäin eikä vain madellut paikallaan. Raippaa ei saanut käyttää, eikä pohkeitakaan liian kovasti - yritäpä sellaista hevosta ajaa eteen! Kun lopulta hain tallista kauraämpärin, Riepukin jaksoi kiinnostua asiasta. Mainitsin ohimennen Doralle opettaneeni tamman emälle laukannostot vastaavalla tavalla, Dora ratsasti Rievun toiseen päähän kenttää ja sieltä laukalla esteiden yli kauraämpärille. Melkoista huijausta siihen nähden, että hevosesta pitäisi saada oikeasti jotain irtikin, mutta hätä ei lue lakia. Tärkeintä on, että saimme kuin saimmekin Rievun ylittämään esteet. Eipähän jäänyt hevoselle sellainen olo, että se voitti tämän tappelun. Doran kunniaksi on ehdottomasti sanottava, että hän kyllä yritti Rievun kanssa kaikkensa. Tiedän omasta kokemuksesta tämän sukuisen hevosen raivostuttavuuden, joten kaikki kunnia kasvattini omistajalle. Rievun itsensä suoritusta ei kyllä voi kehua, siinä ei ollut edes yrityksen yritystä vaan pelkkää kävelevää katastrofia. Toivotan onnea jatkoon, sitä tarvitaan! |
Estevalmennus – valmentajana narri
”Sido se elukka nyt perkele solmuun jos muu ei auta!” karjuin naama punaisena keskellä kenttää, kun Riepu esitteli minulle ja Doralle parasta mahdollista pierupukkilaukkaa. Tamma ei yhtään ollut innostunut parista viuhkasta, parista tottelevaisuusesteestä (monestiko Riepu kieltäytyy!) ja vesimatosta koostuvasta radantapaisesta ja Doran näpäytettyä sitä raipalla se oli lähtenyt sellaiseen kiitoon ettei hyvä tosikaan. Pidäte, sahaaminen tai seinää päin ohjaaminen eivät pysäyttäneet tammaa ja lopulta se veti sellaisen pukkisarjan, sivuloikan ja äkkipysäyksen yhdistelmän, että Dora-parka mätkähti maahan. Pahasti ei onneksi käynyt, joten punttasin Doran takaisin itsetyytyväisen Rievun selkään. En voi edelleenkään kuin ihmetellä, miten Dora suostuu tekemään tämän elikon kanssa mitään... Toisaalta itse teen Vamman kanssa, että ehkä en voi tuomita. Joka tapauksessa Rievun yrittäessä rallittaa seuraavan kerran käskin Doran päästää irti toisesta ohjasta ja kiskoa toisesta voimiensa takaa tamma solmuun. Puoli kierrosta laukattuaan Riepu päätti kuolaimen olevan epämukava näin, kääntyi ympyrälle ja hidasti lopulta raviin. Kun tamma oli saatu jokseenkin kuriin käskin Doraa aloittaa hyppäämisen ja solmia Rievusta solmu joka kerta sen lähtiessä. Pari kertaa tamma vielä yritti rallitella menemään, mutta todettuaan seuraukset todella epämukaviksi se tyytyi menemään suunnilleen minne pitikin mennä. Hallittua laukkaa oli turha edes toivoa, Riepu veteli edelleen menemään joko kiitoravia tai lujaa laukkaa, mutta ainakin se myös hyppäsi ja kääntyi. Esteet olivat mukavan matalia, joten vauhti ei aiheuttanut sentään kaatumisvaaraa esteillä. Viuhkat ja vesimatto sujuivat kuin vanhalta tekijältä, mutta ilmeisesti Riepu tiesi tottelevaisuusesteen testaavan luottamusta ja kuuliaisuutta ratsastajaa kohtaan. Eikä hypännyt. Vaikka Dora melkein heitteli voltteja ja minä ohjeistin kuin viimeistä päivää, tamma ei mennyt yli. No, alkuun nähden erittäin hyvä lopetus. Estevalmennus - valmentajana narri En oikein ymmärrä, miksi ylipäätään suostun joka kerta valmentamaan Riepua, kun pyydetään. Ihan kuin sen emän kanssa tappeleminen ei olisi tarpeeksi! Joka tapauksessa olin jälleen eksynyt rakentamaan kentälle neljän esteen innaria matalista esteistä sekä kentän toiseen päätyyn kahden esteen sarjan yhdellä laukalla ympyrälle. Tästäkös Riepu riemastuisi – tai sitten ei. Alkuverkoissa tamma oli reipas kuin täi tervassa ja antoi piut paut Doran pyynnöille. Meinasin nauraa kippurassa kentän laidalla Doran päästellessä ärräpäitä tammalle, joka koetti mennä koko ajan syömään kentän laidassa olevia herkullisia puskia. ”Eihän tuosta tule mitään”, totesin lopulta ja hain kentän laidalta talikon, jonka kanssa sitten jahtasin aikani Riepua. Eihän se kaunista ravia esittänyt, mutta ainakin liikkui. Talikkoepisodin jälkeen Dora sai tamman jopa etenemään itsekseen ja aina Rievun hidastaessa kohotin uhkaavasti talikkoa, jolloin suomenhevonen ei ainakaan askellajia vaihtanut. Innareille lähdettiin verkkaisessa laukkaa muistuttavassa... askellajissa? En tiedä miten ihmeessä Riepu siinä onnistui, mutta niin se vain sai joka innariväliin vielä yhden askeleen. En voinut kuin puistella päätäni siinä kohti, kun Riepu kaatoi kaarella olevan esteen ja kieltäytyi hyppäämästä toista. ”Nyt joku roti siihen hommaan, laukkaa uraa pitkin löysällä ohjalla kunnes käsken lopettaa!” Rievusta löytyikin laukkaa, kun tamma sai itsenäisesti päästellä. Doran otettua ohjat se hyppäsikin vähän paremmin. Innarit olivat innareita, joskin hypyt olivat löysiä ja töksähtäviä vaikka nainen selässä miten olisi potkinut kiukkupyllytammaansa eteenpäin. Kaarella hypyt sen sijaan... No, ainakin Riepu meni esteiden yli. Vaikka miten Dora kirosi ja napsautti raipalla ennen estettä Riepu hidasti raviin (pari kertaa myös käyntiin), tuijotti estettä hetken ja kompuroi yli – joskaan viemättä puomeja mukaansa. Estevalmennus - valmentajana Lissu T. Ratsukon verryttelyjä katsellessani pudistelin päätäni ja hymyilin samaan aikaan, maneesissa laiskotteli ja kiukutteli ilmiselvästi Vamman varsa. Vaikka suomenhevostamma kulkikin maahan sidottuna ja järkyttävän laiskasti kaikista pyynnöistä huolimatta Dora piti malttinsa toistellen kärsivällisesti siirtymäharjoituksia, joilla toivoimme saavamme Riepuun vähän eloa. Alkuverryttelyt venähtivät puolen tunnin mittaisiksi, kun Riepu meinasi kaatua mutkissa ja liikkui suunnilleen paikoillaan kaiken aktiivisuuden puutteen vuoksi. Kaikeksi onneksi Dora on ratsastanut Rievullaan niin kauan, että sai tammaansa sen verran eloa, että pääsimme hyppäämiseen asti. Verryttelyristikon ylitse Riepu vain juoksi, pystylle ja okserille tamma teki todella veltot hypyt, mutta hyppäsi kuitenkin. Muutamien verkkahyppyjen jälkeen lisäsin esteiden eteen laukkapuomit, jotta saisimme Rievun laukkaan paremman tahdin. Kompuroituaan kerran laukkapuomeilla Riepu otti ne vakavasti, hyppyihin tosin ei vieläkään saatu mitään eloa. Laiskojen verryttelyjen jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään kolmea kahdeksikolle pystytettyä pystyestettä. Estekorkeus oli alkuun 65cm, mutta Rievun tuskaisen oloisista hypyistä päätellen esteet olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla 160cm. Tamman laukka oli parantunut huomattavasti, ja pysyi yllä kun Dora tosissaan ratsasti jokaisen askeleen. Hypyt sujuivat vaihtelevasti, eikä ponnistuspaikkakaan aina ollut täysin kohdillaan (välillä Riepu tuli liian lähelle estettä ja otti hyvin pystyn hypyn koluutellen puomeja alas), mutta sekaan mahtui muutama oikein hyvä hyppy Rievun laiskasta hyppytyylistä huolimatta. Näiden satunnaisten onnistumisten vuoksi nostimme estekorkeutta kymmenellä sentillä, ja yllätykseksemme Rievun hyppyihin tuli enemmän voimaa ja yritystä. Kaiketi tamma oli todennut, ettei enää tässä vaiheessa päässyt matelemaan yli emmekä me antaisi sen tehdä täysstoppia. Kahdeksikkoa hypättiin vielä kerran niin, että estekorkeus oli 80cm. Yhden hyvän suorituksen jälkeen ratsukko sai lopetella, olimme saaneet Rievun toimimaan yli odotusten ja tekemään jotain - aivan turha odottaa, että hevonen tympääntyisi ja alkaisi lakkoon. Dora ratsasti oikein siististi ja hyvin, erityisesti ihailin pohkeiden paikoillaan pysymistä otti Riepu millaisen hypyn tahansa. Kouluvalmennus - valmentajana Minni Maneesiin päästessäni en voinut olla ihastelematta suomenhevostamma Henkiriepua. Huikkasin tervehdyksen ja kehut Doralle, ja kysyin onko ratsukko jo lämmitellyt. Myöntävän vastauksen saatuani, pyysin Doraa siirtämään tamman pääty-ympyrälle, ja asettamaan tammaa sisälle. Huusin aina välissä sisä- tai ulkoasetuksia. Muutaman ringin jälkeen Dora sai ohjata Rievun koko uralle ja valmistautua pohkeenväistöön. Ratsukko sai tehdä väistöjä molemmilta pitkiltä sivuilta ensin käynnissä. Ohjeistin Doraa pitämään Rievun suorassa koko väistön ajan, sillä tamma meinasi koko ajan olla joko lapa- tai lautanen edellä väistössä. Hiljalleen väistöt alkoivat paranemaan, joten ratsukko sai lopettaa väistöjen tekemisen. Pyysin Doraa nostamaan laukan ja laukassa asettamaan Rievun aina kulmiin. Kun tehtävä sujui, pääsi ratsukko loppuverryttelemään. Kouluvalmennus - valmentajana honeythief Ohjeistin Doraa aloittamaan helpolla raviverryttelyllä, jonka tavoitteena oli saada Riepu kuulolle ja kulkemaan tasapainoisesti. Kuten Dora oli ennen valmennusta varoitellutkin, eivät lähtökohdat olleet hääppöiset. Tamma lompsi menemään vetelän oloisesti eikä piitannut tuon taivaallista Doran avuista. Pyysin ratsukon hetkeksi käyntiin ja aloitimmekin tehtävän käynissä. Vaikka Riepu yrmyilikin, alkoi työskentely pikku hiljaa tuottaa tulosta. Jatkoimme tehtävää ravissa molempiin suuntiin kahdeksikolla. Riepu ravasi huomattavasti paremmin kuin alkutunnista, vaikka se oli edelleen nihkeä taipumaan ja liikkumaan. Hetken taivuttelun jälkeen lisäsimme tehtävään ravilisäykset lävistäjille. Ensimmäisillä yrityksillä tamma huiskautti vain ärtyneesti häntäänsä, eikä askel pidentynyt milliäkään. Dora pysyi selässä napakkana ja neljännellä kerralla Riepu näytti luovuttavan ja lähti reippaaseen ja lennokkaaseen raviin. Sen liikkuvuus alkoi parantua myös volteilla ja tamma väläytteli ihan hienojakin pätkiä. Seuraavaksi ohjeistin ratsukkoa väistämään käynnissä uralta maneesin keskelle. Lähellä maneesin toista päätyä ratsukon tuli siirtyä raviin, nostaa laukka ja tehdä pääty-ympyrä ennen uutta väistöä. Väistöt sujuivat heti alkuunsa yllättävänkin hyvin, vaikka Rievulla olikin vaikeuksia jalkojensa kanssa pidemmillä väistöpätkillä. Ensimmäinen laukannosto ei sen sijaan mennyt aivan nappiin - tamma näytti päättävän, että ravityöskentelyssä oli aivan riittävästi ja heitti komeat pukit laukan nostamisen sijaan. Dora menetti tasapainonsa, mutta pysyi selässä ja komensi tamman jatkamaan. Laukkapätkät eivät olleet järin kaunista katseltavaa, mutta toistojen jälkeen ratsukko selviytyi sentään tarvittavan ajan oikeassa askellajissa ja Dora sai haettua pääty-ympyröille pientä asetustakin. Sama tehtävä tehtiin myös toiseen suuntaan siten, että laukka nostettiin suoraan väistön jälkeen. Tämän jälkeen keskityimme hetkeksi työstämään pelkästään laukkaa volteille. Aivan tavoiteltua rytmiä ja eteenpäinpyrkivyyttä laukkaan ei saatu, mutta loppua kohden asetukset alkoivat sujua hyvin, eikä Riepu yrittänyt enää jatkuvasti siirtyä raville. Kokonaisuudessaan valmennuksen aikana ratsukolla oli hyviäkin pätkiä, mutta harjoiteltavaa löytyy vielä paljon. |
Henkiriepu on virtuaalihevonen/a sim game horse
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tekstien © Dora ellei muuta mainita
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tekstien © Dora ellei muuta mainita