Rievun päiväkirja ja omistajan muut höpötykset
Pitkästä aikaa - kirjoittanut Dora
Heippa vaan pitkästä aikaa. Henkiriepu on saavuttanut jo kunnioitettavan kahdenkymmenen vuoden iän eikä sillä enää kisata aktiivisesti. Sijoituksia tammalle ehti kertymään mukavasti melkein jokaisesta mahdollisesta lajista ja se toi myös maailmaan hyviksi kisahevosiksi paljastuneita, mutta ehdottoman persoonallisia varsoja. Nyt Riepu saa viettää aikaansa oloneuvoksena ja pullaponina vaikka luonteensa puolesta tamma ei edelleenkään ole mikään pullamössöhevonen. Se ei ole menettänyt teräänsä ja on yhtä ikävä käsitellä kuin aina ennenkin. Kuitenkin aivan toimettomaksi Riepuakaan ei jätetä vaan se aiotaan vielä käyttää ERJ-laatuarvostelussa ennen kuin monttu kutsuu (sitten kun sen aika on).
Hierojatäti kylässä (osa 2) + laatisjuttuja - kirjoittanut Dora
Aiemmin mainitun KRJ-laatismenestyksen jälkeen hierojatäti kävi jälleen Haivaarassa taputtelemassa Riepua. Tällä kertaa tamma oli aika mallikkaasti ja hierojakin sai hyvin käytyä hevosen läpi. Mitään jumeja ei löytynyt, mutta taisi hieronta silti tuntua hyvältä, kun äkäpyllykin rauhoittui ja roikutteli alahuultaan passiivisen näköisenä. Hieronnan jälkeen taluttelin Riepua pihapiirissä, viilensin sen jalat letkulla ja päästin tamman takaisin laitumelle laiskottelemaan. Riepu viihtyy laitumella useimmiten Vilna-tamman seurassa ja sen mielitekoja on kiusata nuorta Harmia, joka kyllä antaa samalla mitalla takaisin. Tammalaitumella ollaan kuitenkin vältytty kriiseiltä ja hyvin on akat tulleet toimeen, vaikka pikkunahinoita onkin ollut. Rievun kanssa käytiin myös vihdoin ja viimein suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa, jossa rautias toi kotiin SLA-I -palkinnon. Tamman meriittitili näyttääkin oikein mukavalta ja ollaan kyllä koko talliväen puolesta todella ylpeitä hevosenkuvatuksesta.
Laatistähti - kirjoittanut Dora
Henkiriepu käväisi KRJ-laatiksessa ja mukanaan toi KRJ-I -palkinnon. Ja voi että kuinka ylpeitä me oltiinkaan tuosta äkäpyllytammasta, joka alunperin saapui kotiin rymistellen ja hampaat irvessä. Ja no, hampaat irvessähän Riepu on edelleenkin mutta on se myös paljon saavuttanut. Enää on tammukalla edessä ERJ-laatis, mutta sitä ennen sen jälkeläisten toivotaan keräävän enemmän sijoituksia estekilpailuista. Laatisten kunniaksi Riepua käytettiin uittamassa Hailammessa ja varasin hevoshierojan loppuviikolle - tamma kun on kaiken hemmottelun ansainnut,
Tarinakilpailut Starberryssä 07.06.2014 - kirjoittanut Dora
Vaikka Rievun kanssa ei muuten enää kierrellä koulukilpailuja, niin kyllä me tarinakilpailuihin saatetaan silti aina välillä osallistua. Tänäänkin käväisimme Starberryssä tarinamittelöissä ja osallistuimme yhteen Helppo B -luokkaan. Tehtävänanto kuului näin: "Kuvaile kilpailusuoritustanne hevosen näkökulmasta 5-10 virkkeellä.". Ja tällaisella tekstillä osallistuttiin mukaan ja ryöstettiin 2. sija omassa luokassa.
"Olen jo pidemmän aikaan epäillyt omistajani järjenjuoksua. Tänään se typerä pulliainen raahasi minut jälleen johonkin pokaalitapahtumaan. Suoraan sanottuna sapetti, piti ihan jalkaa polkea ja melkein sain ihmisolennon varpaatkin jäämään kavioideni alle. Mokoma valitettavasti kerkesi väistää. Kentällä se sitten yritti esittää hienoa ja kuiskutteli, että toimisit nyt edes tämän kerran Riepu. Närhen munat sanon minä! Päätin ihastuttaa tuomareita tekemällä täysstopin kesken esityksen ja lopulta tallipiikan piti tulla taluttamaan minut ulos areenalta. Hehheh, pakko kehua itseäni kyllä tästä ovelasta tempusta. Omistaja kirosi minut manalaan, taisi itkua tihrustaa ja puhui jostain Atrian numeroon soittamisesta. Ehkä se joskus sitten oppii ettei minua voisi työnteko vähempää kiinnostaa!"
Treenihelvetti - kirjoittanut Dora
Ollaan tässä parin päivän aikana itketty, kirottu, tehty töitä ja epäonnistuttu ihan mallikkaasti Rievun kanssa. Ihana narri suostui uhraamaan aikaansa ja tulemaan pitämään minulle ja äkäpyllylleni muutaman valmennustuokion - eli kyyneliä päästiin vuodattamaan niin esteiden kuin koulukuvioidenkin kanssa. Valmentaja antoi kaikkensa, minä annoin kaikkeni ja hevonen lönkytteli uralla menemään ja korkeintaan päästi kumean pierun takapäästään. Siinä taisikin olla kaikki, mitä kaakin päässä liikkui ja sekin järjenjuoksu pakeni peräpäästä ulkoilmoihin. Riepu oli sietämätön, uppiniskainen ja täysi hirviö! Tamma ei toiminut kuin pitkän tappelun jälkeen jos silloinkaan ja pisti vastaan joka metrillä. Opin kyllä taas paljon uutta "ihanasta" ratsustani ja esimerkiksi siitä, että kovakalloiseen suomenhevoseen saa vauhtia talikolla ja ryntäilyn ympäri kenttää lopettaa se, kun vetää koko hevosen solmuun ja roikkuu toisessa ohjassa kuin viimeistä päivää. Valmennustuntien jälkeen olo oli aina vähän voimaton ja välillä kyllä olisi tehnyt mieli luovuttaa, kukapa nyt mielellään hirviöhevosen kanssa tappelisi päivästä toiseen? Kuitenkin Riepu on saavuttanut kanssani niin paljon - useita sijoituksia, varsoja ja jopa laatuarvosteluistakin olen kahlannut sen kanssa läpi, joten tässä vaiheessa luovuttaminen olisi typerää. Riepu on mitä on ja sen pitää oppia, että luonteestaan huolimatta hevosen pitää tehdä töitä. Valmennustunnit olivat hyvää treeniä kaikessa kamaluudessaan ja pakko nostaa hattua valmentajalle, joka jaksoi joka kerta pitää tuntia yllä ja psyykata minua sekä auttaa hillitsemään hurjaa rabieskaakkiani.
Riepujuniorit ja muuta tarinointia - kirjoittanut Dora
Heissan taas, nuhjuinen ja tallin perukoille piilotettu vihkonen. Ensimmäisenä minun pitää hehkuttaa sitä, että Rievun vanhin orivarsa - Uniriepu - kävi ja nappasi itselleen suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta SV-I -palkinnon ja olipa orilla myös parhaimmat pisteet kaikista kolmevuotiaista. Ori myös sijoittui ensimmäiseksi käytöskokeessa. Toinen ylpeydenaihe tulee siitä, että tilaisuuden toiseksi paras kolmevuotias oli myös Rievun varsa! Toiseksi nimittäin tuli Pahe-tamma, joka oli myös koulukokeen ensimmäinen. Kyllä näin kivoista heppavaaveista saa olla ylpeitä! Hattarahurmos, Rievun viides ja viimeinen varsa, on ilmoitettu kesäkuun varsa-arviointiin ja toivottavasti sekin tuo mukanaan hyvän meriitin kotiin. Konstikas-ori ei jää yhtään huonommaksi, sillä namusedän omistamalla hevosella on jo melkein 40 sijoitusta kouluratsastuksen saralta! Rievun varsat eivät siis tosiaankaan jää keskinkertaisiksi, vaikka saattavatkin omistaa hiukan vinkeämmän luonteen.
Rievulla itsellään menee mukavasti - tamma viettää nyt jo hiukan rauhallisempia päiviä vaikka onkin aktiivisessa kisakäytössä. Varsansa tamma on jo tehnyt, eikä se ole enää jalostuskäyttöön tarjolla. Tietenkin saatanhan vielä joskus hamassa tulevaisuudessa siitä vaikka yhden varsan teettääkin, mutta näillä näkymin viisi varsaa saavat riittää. Raudikko kilpailee nyt esteitä, valjakkoajoa ja kenttäratsastuksen kuvioihinkin se on tutustunut. Valjakkohommat ovat ehdottomasti äkäpyllyn suosikkiasioiden listalla ja se vaikuttaa välillä ihan eri hevoselta vetäessään kärryjä. Rievun kanssa menisin myös mielelläni jälleen ratsastustunnille jollekin ulkopuoliselle tallille tai sitten pitäisi pitkästä aikaa kutsua joku meitä valmentamaan. Mutta tarinoinnit saavat jäädä tällä kertaa tähän, minun pitää rientää muihin hommiin.
Ylpeydenaihe - kirjoittanut Dora
Riepu-tamma pyörähti yleislaatuarvostelutilaisuudessa ja toi kotiin YLA1-palkinnon, lisäksi raudikko oli tilaisuuden neljänneksi paras hevonen ja olipa sillä myös tilaisuuden parhaat kilpailupisteet. Nyt kyllä olen todella ylpeä äkäpyllystäni ja tamma saikin hienosta suorituksestaan palkinnoksi kunnon rapsuttelut ja maittavat iltapöperöt. Riepu on myös mukana kesäkuun KRJ-laatiksessa ja koko talliporukan voimin toivotaan, että sieltäkin tulisi hyvä palkinto kotiin tuotavaksi. Edessä on myös SLA ja ERJ-laatistilaisuudet, mutta niistä sitten enemmän kun mokomat ovat ajankohtaisempia asioita. Riepu myös jättäytyi nyt kokonaan koulukisoista, sillä onhan tammalla jo yli 60 sijoitusta kyseisestä lajista ja on aika siirtyä muille urille. Esteiden kilpailu suomenhevosen kanssa jatkuu vielä muutaman sijoituksen ajan ja sitten Rievun kanssa keskitytään pelkästään valjakkoajoon ja kenttäratsastuksen saloihin.
Leirielämää osa 2! - kirjoittanut Dora
Muistatte varmaan pitkän kertomukseni siitä, kun kävimme Rievun kanssa Vappuleirillä Nuppulassa? No suuntasimme kohti Nuppulaa jälleen 2. kesäkuuta ja matkamme syynä oli kesäleiri. Tällä kertaa Riepu ei kuitenkaan lähtenyt Nuppulaan yksin vaan hevosautoon lastattiin myös tamman oma varsa - suomenhevosori Uniriepu. Renttu kun pääsisi leirillä ystäväni Katjan ratsuksi ja mikäs olisi mukavempaa kuin lähteä kahdestaan kesäleireilemään! Matka Nuppulaan sujui rauhallisesti ja hevoset olivat hiljaisia kuljetusboksissa eivätkä turhia riehuneet. Nuppulan tiluksille päästyä Renttu sitten jaksoi meluta ja meinasi lähteä kirmailemaan pitkin tallipihaa, mutta onneksi Katja piti orin kurissa. Riepu puolestaan oli ihmeen kiltisti. Ensimmäisenä päivänä myös purimme tavarat, varasimme leirimökistä itsellemme sängyt ja sitten pian olikin ensimmäisen koulutunnin vuoro. Riepu toimi yllättävän hyvin tunnilla eikä turhia temppuillut. Kerrankin ei tarvinnut tammaa hävetä. Ensimmäisen päivän lopulla oli myös vuorossa leirikaste jonka aikana tunsin itseni varsin vanhaksi, kun en hirveästi jaksanut innostua tehtävistä ja siitä, että kastuin märäksi kuin kirkonrotta. Kivaa kyllä oli silti! Illan viimeinen ratsastusjuttu oli reipas maastolenkki. Riepu innostui maastossa hiukan ryöstämään ja sitten kun en antanut tamman laukata kuin mielipuoli, näytti se hapanta naamaa ja löntysteli joukon perällä.
Toinen päivä sitten starttasikin maastoestetunnilla. Riepu oli ilmeisesti syönyt aamuheiniensä joukossa känkkäränkkäotuksia, sillä sen verran haluton ja tahmea koko hevonen oli. Hypyistä ei meinannut tulla mitään ja suomenhevonen kielsi vesihaudalle kolmesti ennen kuin suostui hyvin tympeästi sen ylittämään. Onneksi toistojen määrä ratkaisi ja tunnin lopulla koimme mekin muutaman onnistumisen. Toisena päivänä pidettiin myös teoriatunti hevosroduista ja sen jälkeenkin siirryttiin maastakäsittelytunnille. Riepu jatkoi tympeää käytöstään ja sain oikein anella sitä kulkemaan perässäni. Tamma yritti pari kertaa jopa näykkäistäkin, kun älysi että sen piti oikeasti tehdäkin jotain. Kuitenkin tunti meni ihan suhteellisen hyvin vaikka tuntuikin, että kaikkien muiden hevoset toimivat paljon paremmin kuin oma äkäpyllyni. Illalla oli vuorossa vielä hevosten kauneuskilpailu. Puunasin suomenhevosen oikein nätiksi: harjasin karvan kiiltäväksi, sipaisin kavioöljyä kavioihin kauniin kiillon vuoksi ja letitin vielä hevosen harjankin. Kaikille osallistujille jaettiin sitten kauniit pikkuruusukkeet ja hevoset palkittiin konkreettisesti parilla porkkanalla. Eli varsinaista voittajaa ei nimetty, mutta olivathan kaikki saaneet nelijalkaiset ystävänsä varsin sieviksi. Riepukin oli erittäin nättinä, olisi varmaan pitänyt kuvakin ottaa!
Viimeisenä päivänä pakkailin jo aamusta tavarani kasaan ja lähdin sitten aamupalan jälkeen muiden mukana hoitamaan hevosia. Lievän järkytyksen koin siinä vaiheessa, kun leirinvetäjä kertoi että maastoon mentäisiin ilman satulaa. Taisi siinä pari kirosanaakin päästä, mutta pakkohan se oli.. Pysyin kyllä tammani selässä, mutta hirveästi en reissusta nauttinut. Riepua oli todella vaikea hallita ja sen askeleet tuntuivat todella pomppivilta, sillä en edes muista että milloin viimeksi olisin ilman satulaa ratsastanut. Riepu ei veteen uskaltautunut joten rannalla hyppäsin alas selästä ja taluttelin tammaani vain matalassa vedessä. Viimeiseen päivään kului vielä kaksi muuta ratsastusjuttua: estetunti ja leirikilpailut. Estetunti meni sen verran hyvin joten valitsin myös leirikilpailuihin minun ja Rievun lajiksi esteet. Suoriuduimme mielestäni ihan hyvin ja tammakin oli uintireissun jälkimainingeissa erittäin pirteä.
Hyvillä mielin sitten Nuppulasta lähdettiin ja jälleen on takana yksi mukava leiri! Nuppulaan on aina mukava mennä ja leirillä kyllä aina oppii omastakin pollesta uusia asioita. Vaikka Riepu temppuilikin, en silti voisi valita ketään muuta hevosta kanssani viettämään leirielämään. Pakkohan se on myöntää - ärsyttävä kiukkupersehän koko olento on, mutta silti hemmetin mukava ja mammanmussukka.
Tässä vielä Mellen, Nuppulan omistajan kommentti meidän leirisuoriutumisestamme:
"Ensimmäinen päivä lähtikin teiltä sujumaan mallikkaasti, olette tainneet kehittyä ! Koulutunnilla Riepu suoritti tehtävät kohtuullisen kuuliaisena ja sopivassa temmossa. Pientä huomauttamista tuli siitä, että kannattaa muistaa pitää ulkoavut tarkkana, ettei Riepu pääse esimerkiksi ympyröillä valumaa kaarteessa ulkolapa edellä kohti aitaa / seinää. Tunti meni kuitenkin todella tasaisissa merkeissä ja tehtävät suoritittekin kiitettävästi, hienoa! Illan maastolenkilläkin Riepu käyttäytyi kauniisti ja olikin mukavaa huomata, että osasit olla ratsullesi napakka, etkä antanut sen lähteä viipottamaan omia teitään.
Toinen päivä ei sitten tosiaan alkanut maastoestetunnilla aivan niin onnistuneesti kuin edellinen.. Riepu vaikutti hieman kuurolta avuillesi, joten kotona voisittekin treenata täsmällistä reagointia ja muuta hevosta herättelevää. Riepua eivät maastoesteet paljon kiinnostaneet, mutta ratsastit hevostasi päämääräisesti ja tarmokkaasti, jonka ansiosta Riepukin saatiin ylittämään lopuksi rata muutaman kerran moitteetta. Maastakäsittelytunnilla kohtasimme kanssanne ongelman, sillä Riepu ei oikein pidä sinua johtajanaan ja näin ollen sillä on pokkaa jopa näykkiä sinua. Kannattaa siis harjoitella erityisesti johtajuusharjoituksia kotona, jotta Riepu ymmärtää, ettei se voi aina olla se joka päättää.
Kolmantena päivänä maastossa edellisenä päivänä tulleen johtajuus ongelman kohtasimmekin veteen menossa, jonne Riepu ei loppujenlopuksi sinun ratsunasi suostunut menemään. Onneksi et antanut periksi ja sait hevosen raahattua rantamatalikkoon maastakäsin. Estetunti ja kilpailut sujuivatkin teidän osaltanne todella hienosti, enkä varmastikaan ole teiltä nähnyt niin hienoa yhteistyötä koskaan! Riepu alkoi kuuntelemaan apujasi oikein todenteolla, eikä kenkkuilusta ollut tietoa alkuverryttelyiden jälkeen, hienoa!"
Paljon onnea Riepu, paljon onnea vaan! - kirjoittanut Dora
Pieni paholaishevoseni, joka tuntui vasta eilen rymistelleen hevoskopista ensimmäistä kertaa tallipihaan, täytti tänään 6 vuotta. Pitihän sitä juhlistaa ja siispä tarjoilin tammalle ekstrahyvät aamupöperöt ja annoin vielä suuren sylillisen heinää. Riepu kiitti onnittelusafkoista tympeällä naamalla ja yrittipä pirulainen purrakin, kun sitä syömishommien jälkeen suurella vaivalla harjasin. Ilmeisesti juhlakalu ei ollut kovinkaan innoissaan koko päivästä ja toivoi myös minun katoavan äkkiä karsinastaan. En kuitenkaan antanut känkkäränkän voittaa, vaan harjasin hevosen kunnolla loppuun, tsekkasin kaviot ja puunasin vielä jouhetkin selviksi. Merkkipäivän kunniaksi lähdin vielä Rievun kanssa maastoon kävelemään, tai no, lähinnä jouduin melkeinpä hevosta perässäni vetämään, kun se ei olisi taaskaan halunnut tehdä minkäänlaista yhteistyötä rakkaan omistajansa kanssa. Parin kilometrin lenkki tehtiin tamman haluttomuudesta huolimatta ja käytiin ihastelemassa kaunista metsälampea tallin lähistöllä. Riepukin hörppäsi lampivettä kitusiinsa ja pärskähteli pari kertaa joten tuskin sitä paljoakaan lenkillä kidutin. Kotipihassa pyyhkäisin pölyharjalla hevosen karvan vielä siistiksi ja vein sitten mokoman suurempaan kesätarhaansa laiskottelemaan. Laitumelle Riepu siirtyisi sitten kun olisi ihan kunnolla kesä. Vaikka suomenhevonen saikin paljon hemmottelua, en ollut siltikään unohtanut ostaa lahjoja. Tamma sai uuden vaaleanpunaisen riimun, punaisen satulahuovan sekä kärpäsloimen. Lahjoja en kyllä synttärisankarille esitellyt (mieleeni muistui kahden vuoden takainen varsa-arviointi ja sen kunniaksi ostamani palkintoloimi, jonka rakas kaakkini oli tuhonnut oitis) vaan vein ne hyvään turvaan satulahuoneeseen.
Tarinakilpailut Riiviöissä - kirjoittanut Dora
Riepu sijoittui Riiviöiden suomenhevostallilla pidetyssä tarinakilpailuissa ensimmäiseksi. Luokkana oli Helppo B ja tehtävän anto kuului näin:
"Luokat 1 ja 2: Etsi netistä/muokkaa itse kuva tai meme/gif, mikä kuvastaa suoritustanne. Voit halutessasi avittaa ymmärrystä pienen tekstipätkän muodossa (max. 10 virkettä.)" Ja meidän kisasuorituksemme memen muodossa näytti tältä:
Kliks kuva auki tästä
Eipä Riepua saanut jälleen kuin hävetä - tamma liikkui viehkeästi kuin nepalilainen työmuuli ja turpa vielä kaiken lisäksi rullalla. Ulkonäöstä me tuskin saadaan pisteitä ja tuskin suorituksesta muutenkaan..
Ratsastuskoulumeininkiä - kirjottanut Dora
8. toukokuuta lastasin uljaan rautiaani hevoskoppiin ja suuntasin kohti Havimäen ratsastuskoulun tiloja. Olin ilmoittautunut mukaan sennut1-ryhmän estetunnille ja tänään oli sitten tarkoitus lähteä katsomaan, että miten siellä kävisi. Opettajanamme toimi Helena Havimäki ja tunnilla oli mukana minun ja Rievun lisäksi 6 muuta ratsukkoa. Helenan tuntikertomuksen uteliaat ja muuten vain halukkaat voivat lukea täältä. Riepu oli tapansa mukaan varsin haluton liikkumaan ja verkkaesteetkin jouduimme menemään kolmeen kertaan, kun tamma 2 ensimmäisellä kerralla yritti ohitella ne. Kyllä sai taas hävetä, mutta ainakin meillä oli hyvä opettaja! Riepukin paransi käytöstään tunnin edetessä ja pääsimme hyppäämään rataakin. Radalle kuului viisi estettä ja ne tamma hyppäsi jo melko hyvin. Tosin on minulla itsellä ratsastuksessa hiukan parannettavaa, mutta Riepuhan on Riepu ja sen kanssa kyllä saa aina taistella. Mukava pyörivä laukka löydettiin kyllä loppujen lopuksi ja tosissaan sen radankaan meneminen ei ollut ihan pakkopullaa. Ei reissu Havimäkeen siis ihan mikään turha ollut ja suuret kiitokset paikan henkilökunnalle ja varsinkin Helenalle mukavasta hyppytunnista! Uudestaankin tullaan varmasti!
Joko taas.. Riepu mikä Riepu osa 3 - kirjoittanut Dora
Tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun on viettämässä ihanaa päivää ja sitten yksi puhelu pilaa fiiliksen? Minulle nimittäin sattui sellainen päivä tänään. Olin kaupungilla pitkästä aikaa pyörimässä, kun eräs tallitytöistä soitti minulle paniikinsekaisen puhelun.
"Se hullu hevonen on karannut - tuli läpi aidoista! Syö sun kukkia ja riehuu täällä, eikä kukaan saa sitä kiinni!", tyttöparka huusi puhelimeen ja taustalta kuulin kaikuvan hevosen laukka-askeleet ja kumean hirnahduksen. Tiesin heti, että mitä useista hevosistani paniikissa oleva tallityöntekijä tarkoitti. Riepu oli tosissaan tullut läpi aidoista - jälleen - ja nelisti kuin mielipuoli pitkin pihaa. Siinä lensivät pihatien sorat ja kenkäkin sillä kuulema jäi nurmikolle, kun suomenputte otti oikein sporttisen lähdön. Lisäksi paholaiselle sukua oleva kaakki oli syönyt pihan kukkaistutukseni mataliksi ja kuopinut multaakin ympäriinsä. Huokasin syvään, hoidin asiani loppuun kaupungilla ja palasin kotiin. Onneksi saapumisessani kesti niin kauan, että terroristi-Riepu oli saatu jo kiinni kun autollani karautin kotipihaan. Hevonen löytyi omasta karsinastaan, jossa se tyytyväisenä söi päiväheiniä ja näytti oikein hyvinvoivalta. Olisi tehnyt mieli huutaa kaakille, mutta eipä se enää näin jälkikäteen olisi älynnyt mitään ja tamma tuskin olisi omista mokistaan edes oppinut, jos olisi älynnyt mistä läksytyksen saisi. Minun hulppea päiväni vaihtui kukka-asetelmien pelastamiseen, pihatien siistintään ja kengittäjälle soitteluun. Tuttu kenkäniekka tulisi huomenissa vaihtamaan tamman kengän. Illalla olin onnelinen, kun sain rojahtaa omaan sänkyyni. Selkää särki pihatien kunnostuksen ja kukkapenkissä kyykkimisen jälkeen ihan vietävästi ja huomenna lompakkokin kärsisi, kun Riepu saisi takavasempaansa uuden kengän. Nukahdin hevosta kiroten ja näin sitten yllättäen kamalia painajaisia siitä kuinka hevonen tuhoaisi joku päivä koko tallin ja nauraisi päälle paholaismaisesti.
Maastoilua - kirjoittanut Dora
Voi jeesus, en taida ikinä oppia omista virheistäni. Lähdin Rievun kanssa maastoon ja ajattelin, että ehkä tamma osaisi käyttäytyä ja nauttisi vaikka mukavan kesäisestä säästä. Toisinpa kävi. Suomenputte ryöstäytyi käsistä metsätiellä ja nelisti häntä suorana menemään ja sitten saatuani sen hallintaan, näytti tamma taas niin tympeää naamaa ettei mitään järkeä. Jaksoin kuitenkin Rievun kanssa maastossa painia tunnin ajan. Käytiin koluamassa kaikki pienet kinttupolut ja sai hevonenkin haastetta tasapainolleen, kun rymysimme ylös jotain metsätietä. Riepu tietenkin tapansa mukaan meinasi olla turvallaan ja sitten kiipeämisen jälkeen meinasi tasaisellakin kompastua jalkoihinsa. Mokoma otus. Todella rentouttavan (huomatkaa sarkasmini) maastoreissun jälkeen riisuin tamman varusteet ja päätin juoksuttaa sitä vielä vähäsen liinassa ennen tarhaan pääsyä. Siitähän Riepu repi iloa irti ja pukitteli menemään minun roikkuessa juoksutusliinan toisessa päässä. Yleensähän suomenputte on laiska kuin mikä ja haluton menemään, mutta tänään se sitten osoitti mieltään laukkaamalla kuin pähkähullu. Hetken tappelun jälkeen sain Rievun kulkemaan jotenkin nätisti ympyrällä ja ravaamaankin ihan kivasti. Maasto- ja juoksutuskatastrofin jälkeen huokasin helpotuksesta kun sain oikukkaan kaakkini harjaustuokion jälkeen helposti tarhaan.
Hemmottelupäivä - kirjoittanut Dora
Tänään ajattelin olla oikein ihana tuolle äkäpyllytammalle ja olin kutsunut aamusta hevoshierojan paikalle. Siihen se ihanuus sitten jäikin.. Riepu ei meinannut antaa hierojatätin edes koskea ja pyöri ympäriinsä kuin vesikauhuinen rakkikoira. Taisi tätikin olla vähän kauhuissaan ja selitteli jotain hermoradoista ja auroista. Ilmeisesti tyyppi sai pahoja viboja suomenhevosestani enkä yhtään ihmettele. Kuitenkin parinkymmenen minuutin tappelun jälkeen tätsky pääsi tammaa hieromaan ja räpelteli punarautiaan kauttaaltaan. Mitään hirveitä lihasjumeja ei hieroja löytänyt hevosesta, mutta jaksoi hieronnankin aikana selittää Rievun huonosta aurasta ja ehdotella jotain yrttiterapiaa. Kieltäydyin hihhulihoidosta kohteliaasti, mutta pyysin täti-ihmistä näyttämään hyviä venyttelyitä joita voisi kotonakin itse tehdä. Riepu näytti tympeää naamaa kun outo ihminen taivutteli sen etujalkoja ja meinasipa mokoma potkaistakin, kun hieroja tarrasi kiinni sen takaseen. Hieronnan loputtua ja minun maksettuani siitä suolaisen hinnan vein tamman vielä lyhyelle kävelylenkille maastoon. Riepu käveli vähän vastahakoisesti ja oli huomattavasti enemmän mielissään siitä, että pääsi takaisin karsinaansa murjottomaan. Heitin tammalle heinät naamarin eteen ja jätin sen sitten niitä rohmuamaan rauhassa.
Lisääntyy kuin sienet sateella.. - kirjoittanut Dora
Niin siis ja puhehan on tästä tammastani. Ihmiset, minä mukaan lukien ovat hulluja, kun talliinsa haluavat kiukkuperseisiä ihmissyöjävarsoja. Riepu on siis nyt pyöräyttänyt jo 3 hienoa ja persoonallista heppavaavia. Minultakin löytyy yksi tamman jälkeläisistä, pikkuhevoskokoon jäänyt Uniriepu joka on kyllä luonteensa puolesta ihan yhtä hankala kuin äitinsäkin. Toinen varsa, äitinsä näköinen ja yhtä v-mäinen Mielipaha-tamma asuu Susirajassa! Pakkohan se oli laittaa vahinko kiertämään kun Riepun oma emä asuu Susirajan toisen omistajan yksityistallissa. Mielipaha on kyllä kaunis neiti kuten oma Renttunikin. Kuten olen aiemminkin sanonut, että kyllä tuosta äkäpyllytammastani kauniin pihakoristeen saa jos ei paljoa kiinnosta sen koristeponin käytös. Ulkonäkö ja valitettavasti myös luonne ovat Riepusta melko loistavasti periytyneet jälkeläisiin. Pitäkööt pirulaisensa, palautusoikeutta kun ei ole, muahhahah! Krhm, muistuttakaa että poistan nämä eeppisesti failanneet loppulauseet täältä. Kolmas hevosvaavi asuu Vennamossa. Ihan hevoskokoinen Konstikas-ori on näyttävän näköinen ja jo koulukentilläkin pärjännyt ori.
Koulua väkertämässä - kirjoittanut Dora
Kuten aiemmassa merkinnässä mainitsin, niin kävimme Rievun kanssa Kettuniemessä ratsastustunnilla. Täältä voi lukaista koulutunnista enemmän. Aiheena oli siirtymiset ja ohjelma meni tällä tavalla, kuten tunnin sivuiltakin voi lukaista: "Tunti aloitettiin tekemällä pysähdyksiä käynnistä, ja ne pyrittiin tekemään mahdollisimman paljon istunnalla. Alkuverryttely jatkui ravaamalla voltteja ja ympyröitä vapaasti kentällä suuntaa vaihdellen, jotta hevoset saadaan taipumaan molempiin suuntiin hyvin. Verryttelyt jälkeen jatkoimme siirtymisiä harjoitusravin ja käynnin välillä. Lopputunnista harjoittelimme vielä harjoitusravi-laukka-siirtymisiä kiinnittäen huomiota siihen, että ravi ei saa kiihtyä liikaa ennen laukan nostamista."
Riepu ei yllättäen taaskaan toiminut ja kyllä sai hävetä kun muiden hopotit kulkivat edes suhteellisen hyvin ja minun suomileidini näytti pahimpia puoliaan. Lopputunnista kyllä saatiin pari nappisuoritustakin ja saatiin myös ainakin hyödyllistä koulutreeniä. Opettajanamme toimineen Johanna Kuikan kommentti tuntisuorituksestamme oli seuraavanlainen:
"Saadessaasi puoliveritammat selville vesille oli edessäni aivan erilainen haaste. Suomenhevonen, kuten arvasinkin, ja Riepu on kyllä aivan oma persoonansa. Tamma herätti kysymysmerkkikatseita muissa tuntilaisissa kun Riepu ei millään meinannut lähteä suorittamaan edes kunnollista ravia. Känkkäränkkäneiti huiski vain vihaisesti häntäänsä ja kun tarjosin sinulle raippaa, Riepu tuijotti vehjettä hurjasti ja luimi sille. Riepua ei todellakaan ollut kiltteydellä pilattu, mutta kyllä me siitä se kulkemaan saataisiin. Ravissa Riepu kulki rentona, ehkä vähän turhankin, mutta oli siitä hevoseksi. Siirtymiset olivat haluttomia, mutta tapahtuivat kuitenkin vaikka kipinää ei tammalta löytynytkään. Ainakin sinä teit kaiken oikein, vaikka vastaväitteitä Rievulta tulikin. Lopputunnista Riepu kompastellen omaan päähänsä paljon vähemmän ja kulki edes jonkinlaisessa muodossa ja vähän reippaammin, vaikka tästä ei yhä tullut oikein mitään erityisen kaunista ratsastusta. Onnea Rievun kanssa työskentelyyn, muista saamasi ohjeet vielä silloin kun Rievulla on ensi kerran hyvä päivä!"
Kiitokset vain kivasta tunnista Kettuniemelle!
Kuulumisia ja muuta Riepu-aiheista höpinää - kirjoittanut Dora
Pikku-Riepu, minun ikioma äkäpyllytammani, on pian kisannut niin este- kuin kouluratsastuksenkin parissa kunnioitettavat 50 sijoitusta. Tämän virstanpylvään jälkeen aion hidastaa huomattavasti hevosen kisaustahtia, sillä lajikohtaisia laatuarvosteluja ajatellen sijoitukset riittävät jo täysiin pisteisiin niin ERJ:ssä kuin KRJ:ssäkin. Kisausta emme aio kuitenkaan kokonaan lopettaa ja vaan aiomme jatkaa rennommalla ja hitaammalla tahdilla. Valjakkoajon parissa olisi ihanteellista, jos joskus tulevaisuudessa Riepu saavuttaisi edes 20 sijoitusta kyseisestä lajista mutta tämänkin asian kanssa otetaan rennosti ja sijoituksia tulee jos on tullakseen. Olen myös osallistunut Rievulla kahdelle ratsastustunnille - estetunnille joka järjestetään Havimäen Ratsastuskoululla ja koulutunnille jonka pitopaikkana toimii Kettuniemi. Tunneista ja niiden kommelluksista tulee sitten omaa merkintää päiväkirjaan, kun tunnit on läpi käyty kunnialla.
Uusia tuulia! - kirjoittanut Dora
Täällä päiväkirjan puolella olen ihan unohtanutkin mainita eräästä asiasta, jota olen Rievun kanssa treenaillut nyt aika ahkeraan ja pidemmän aikaan. Tiedossanihan oli, että tammani emä Hallanvaara oli myös ajolle opetettu ja sillä oli valjakkoakin kisattu. Siispä olemme kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, yhdessä talliväen kanssa opettaneet myös Henkiriepua vetämään kärryjä. Aluksihan siitä ei meinannut tulla mitään, mutta nyt olemme siinä pisteessä että uskallauduin ilmoittautua tamman kanssa ensimmäisiin valjakkokisoihin. Ei Riepu mikään supertaituri ole, mutta pitkän harjoituksen tuloksena toimii ajaessa ihan mukavasti ja jopa säyseämmin kuin ratsastaessa. Vauhtiakin löytyy ihan tarpeeksi joten ehkä saamme valjakkoajosta mukavan lisän este- ja koulukisojen lisäksi. Riepu on myös ensimmäinen oma hevoseni jonka kanssa olen valjakkoa alkanut harrastaa.
Päivitys tilanteeseen! Rievun kanssa koluttiin ne ensimmäiset valjakkokisat lävitse ja olin yllättynyt, että tilillemme kopsahti 3 sijoitusta kyseisistä pari päivää kestäneistä kinkereistä. Tamma on jopa miellyttävä (!!) ajaa ja unohtaa kiukkupyllyilyt radalla joten ehkä me oikeasti saadaan valjakkoleikittelystä mukava sivuharrastus tai sitten vähän vakavempikin ajanviete.
Riepu viettämässä leirielämää - kirjoittanut Dora
Kai minä olin vihdoin ja viimein menettänyt järkeni, sillä lastasin kiukkupyllytammani traileriin ja lähdimme keväiselle retkelle kohti Ratsastuskoulu Nuppulaa. Olin ilmoittautunut vappuleirille tammani kanssa ja nyt sinne sitten olimme ihan oikeasti matkalla. Pari hikipisaraa kohosi otsalleni ja yllättäen auton rattikin tuntui liukkaalta hikoilevien käsieni alla, kun ohjasin vanhaa maasturiani ja sen perässä keikkuvaa hevoskoppia pitkin mutkaisia hiekkateitä. Tulisikohan leiristä mitään ja voisikohan vielä kääntyä takaisin..? Eihän Riepu tietenkään osaisi käyttäytyä, nolaisi minut ja varmaan tekisi vain tuhojaan vieraassa paikassa. Kurkkuani kuristi kun mietin jo korjausvaatimuksia ja suuria rahasummia joita joutuisin pulittamaan oikukkaan tammani takia. Kuitenkin arkajalkailuun ei ollut enää aihetta, sillä nopeammin kuin huomasinkaan olin saapunut Nuppulaan ja paeta ei enää voinut. Tallihenkilökunta oli todella ystävällistä ja he auttoivat tavaroiden kantamisessa sekä ohjeistivat minne voisin tammani viedä majoittumaan.
Pian saapumisemme jälkeen, jakoi henkilökunta leiriläisille huoneet ja ratsut ratsastustunneille.
"Dora menee Henkirievulla joka tunnilla, eikös niin?", topakka, hiukan vanhempi nainen kysyi minulta ja hymyili. Hänen nimensä taisi olla Helena, jos en aivan väärin muistanut.
"Oikein meni.", huikkasin takaisin. Mietin kyllä, että olisinkohan voinut mennä jollain tallinkin hevosilla, koska Riepu oli Riepu ja en uskaltanut edes aavistaa, että mitä se keksisi ratsastuntien aikana. En kuitenkaan maininnut asiasta mitään, koska en halunnut maalata piruja seinille ja kertoa heti kamalia kauhutarinoita läsipäisestä hevosenkuvatuksestani.
Ruokailun jälkeen olikin vuorossa koulutunti. Hoidimme ja varustimme hevoset pihalla, harjauspuomilla, kun keväinen aurinkokin paistoi niin kauniisti. Ilma oli todella lämmin ja päätinkin vaihtaa päälläni olleen ratsastuspusakan kevyempään huppariin ennen hevosen selkään nousemista. Tunnilla sitten sain hävetä silmät päästäni ja olisin mieluusti vetänyt hupparin hupun kypäräni päälle ja vajonnut maan alle. Riepu ei toiminut sitten ollenkaan - se vingersi ja horjui pitkin uraa, meinasi mukamas kaatua yhdessä kaarteessa ja muutenkin liikkui yhtä näyttävästi kuin ontuva kameli. Hammasta purren yritin parastani, ajoin hevosta eteenpäin ja yritin vaikka miten houkutella sitä liikkumaan virkeämmin. Lopputunnista saatiin tehtyä pari askelta pohkeenväistöä molempiin suuntiin ja se taisikin olla meidän suorituksemme huippukohta. Onneksi tunnin jälkeen kaikki tuntuivat löytävän omista suorituksistaan jotain vikaa, joten uskottelin itselleni, että ehkä kukaan ei ollut kiinnittänyt paljoakaan huomiota minun ja äkäpyllytamman työskentelyyn.
Luulin jo, että tämän päivän fiaskot olisivat jääneet koulutunnin kiroiluun ja tahmeaan tahkoamiseen, mutta olin jälleen väärässä. Yömaasto sujui hyvin siihen saakka, kunnes jokin suuri lintu lehahti pääni ylitse keskellä tiheintä metsikköä ja suustani pääsi säikähtänyt parahdus. Eihän se yksinään olisi ollut kauheaa, mutta Riepu keksi säikähtää myös ja korskuen lähteä kiitolaukkaan kuin paraskin Uljas Musta. Kyllä hävetti kun muu porukka sitten sai meidät kiinni.
"Vauhtia teiltä kahdelta ainakin riittää, mutta jos sovitaan että pysytään yhtenä ryhmänä. Menkää jonon perälle.", ryhmänvetäjä kehotti ja loppumaaston minä ja Riepu sitten pysyimmekin nätisti jonon hännillä.
Seuraava päivä starttasi estetunnilla. Odotin tammaltani jo hyvin Riepumaista käytöstä, mutta yllätyksekseni tamma toimikin todella hyvin tänään. Hypyt sujuivat hienosti ja suomenputte oli reippaalla päällä. Meinasin jo kysellä Nuppulan henkilökunnalta, että mitähän ihmettä he olivat laittaneet tammani iltaheiniin kun se oli kuin eri hevonen. Kuitenkin pieni kömmähdys tällekin tunnille sattui, kun Riepu huomasi erään ristikon juureen asetetut kukka-asetelmat ja kerkesi muutaman pelargonian vetämään suihinsa ennen kuin sain tamman pään vedettyä ylös maasta. Onneksi tempaus ei kuin naurattanut kaikkia enkä joutunut korvaamaan hevoseni harventamaa kukkapuskaa.
Leirillä perehdyttiin myös haavojen hoitoon teoriatunnin muodossa. Tietopaketti oli loistava ja tieto oli todella tarpeellista. En ole mikään täysi noviisi haavojen hoitamisen kanssa, mutta teoriatunnilla tuli esiin muutama loistava vinkki, jotka aion varmasti pitää mielessä tulevaisuuden varalta.
Poniagility oli jotain sellaista jonka olisin voinut jättää välistäkin. Tankkerimaisen suomenhevosen taluttaminen kentällä ei ollut mitenkään kovin hupaisaa, varsinkin kun Riepu ei suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tamma mulkoili epäluuloisesti portteja ja renkaita, ravisteli päätään ja lähti sitten vetelemään minua mukanaan. Sitä kiinnosti huomattavasti enemmän muut hevoset ja esimerkiksi hiekan kuopiminen kuin minua totteleminen. Opettaja yritti urheasti kannustaa niin minua kuin hevostakin, mutta loppujen lopuksi päädyin lähinnä seuraamaan sivusta kun muut touhusivat.
Viimeisenä päivänä oli vuorossa leirikisat. Loistimme niissä tietenkin Riepun kanssa - laukkasihan suomenhevoseni koreasti kuin puoliverinen ja suostui aina pysähtymään kun niin sanoin. Eli toisinsanoen näytimme kävelevältä katastrofilta, mutta ainakaan vauhtia ei puuttunut. Traagisin tehtävä oli kuljettaa kananmunaa lusikassa ja samalla ratsastaa uralla. Kuten arvata saattaa, ei Riepu pysynyt pelkästään käynnissä ja meidän kananmunamme pomppasi iloisesti lusikasta jonnekin kentän pohjalle. Eli on aika selvää ettei ykköspokaali tipahtanut meille.
Vappuleiri sujui hyvin rattoisasti ja oli alamäkiä ja huonoja kohtia, mutta silti minulla oli ihan hervottoman hauskaa Nuppulassa. Tunnelma oli joka päivä hieno ja yhteishenki pelitti. Nuppulaan kyllä menisin uudelleenkin leireilemään!
Tässä vielä Nuppulan omistajan, Mellen, kommentti meidän leirisuorituksestamme:
"Näin aivan alkuun täytynee kiittää teitä suuresti, että olitte Rievun kanssa meillä mukana leireilemässä! Eikusta vain tervetuloa uudelleenkin... vaikkapa kesäleirin merkeissä. Tässäpä nyt pidemmittä puheitta kuitenkin sitä palautetta: Koulutunti ei tosiaan tainnut sujua teiltä mitenkään onnistuneimmin, mutta loppuun saitte väläyteltyä muutaman lupaavankin pätkän! Jatkossa kannattaakin olla Rievun kanssa oikein määrätietoinen ja napakka JO hoito- ja käsittelytilanteissa, jotta se ei pääse vetämään sinua aivan nenästä. Estetunnilla Riepu kuitenkin pääsi aivan uuteen loistoon hypätessään todella mallikkaasti radan sopivassa temmossa, vinkkinä tulevaisuuteen lienee se, että sinun kannattaa muistaa kääntää hevostasi enemmän ulko-avuilla, jottet jää sisäohjaan kiinni --> puomit kolisevat helpommin alas. Yhteistyönne estetunnilla oli kuitenkin jo todella paljon luistavampaa, hyvä!
Leirikisoistakin löytyi muutama valoisa kohta, vaikkakin tuo lusikka -tehtävä ei ehkä aivan vahvuuksianne ollut ! Sen sijaan Rievusta kyllä vauhtia (etenkin laukassa) piisasi ja ylitittehän te upeasti ristikon sekä loivan pujottelunkin. Tarinasi oli muuten todella hauska ja sai väkisinkin hymyn huulille!"
Riepu-neiti lääkärissä - kirjoittanut Dora
2. huhtikuuta lähti äkäpyllytammamme käymään eläinlääkärissä perustarkastuksessa sekä hampaitaan näyttämässä. Mukana reissulla oli myös toinen suomenhevoseni, Joogin Solttupoika. Riepu käyttäytyi ihmeen hyvin hevostohtorissa tai ehkä hevosen käytös johtui vain Goodcare vOy:n asiantuntevasta henkilökunnasta. Tässä vielä eläinlääkärin lausunto käynnistä:
"Nopean silmäyksen perusteella taivutuskokeen ja yleisen terveystarkastuksen lisäksi verikokeille ei näin nuorilla ole syytä, joten se jätetään tällä kertaa tekemättä. Suoritan taivutuskokeet molemmille hevosille kevyellä rauhoitteella ja samalla hoituu myös hampaiden raspaus. Perusteellisemmassa tarkastuksessa ei ilmene ongelmia kummassakaan hevosessa. Pojulla hampaat ovat selvästi tarkoin hoidetut ja toimenpide on nopeasti ohi. Rievun hampaat sen sijaan vaativat hieman yksityiskohtaisemman raspauksen - kuluminen on aavistuksen epätasaista ja piikkejä löytyi useampi. Haavojen ja infektioiden välttämiseksi suosittelen Rievulle raspausväliksi 6kk." Riepu varmaan aloittaisi syömälakon, jos vain ymmärtäisi että joutuu tästä edespäin käymään puolen vuoden välein tohtorilla hampaitaan näyttämässä, sillä vaikka suomenputte käyttäytyikin vieraassa paikassa hyvin, jaksoi se kotona jo mököttää ja näyttää hapanta naamaa.
Riepu mikä Riepu osa 2 - kirjoittanut Dora
Tietokoneeni näppäimistöä paukuttaessani ja tätä kyseistä tekstiä rustatessani, en edes tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Riepu oli aamulla mennyt läpi aidastaan, ilmeisesti kiukkupäissään potkaissut lankkuportin sijoiltaan ja karannut juoksentelemaan pihamaalle. Tammaa sitten sai jahdata itse Saatanan kanssa monta tuntia ja typerä kopukka vain piereskeli laukatessaan kevättä rinnassaan ympäriinsä. Kiinni jäätyään hevosmaailman Houdini sitten päätti purkaa tunteitaan juomasankkoonsa, joka löytyi tallottuna tarhan takaosasta. Päivän kouluharkatkin menivät penkin alle ja nyt tekisi mieli näpytellä jälleen se Atrian numero puhelimeen ja pyytää hakemaan ja äkkiä tuo hullu kaakki pois pihasta pyörimästä.. Kisamenestystä sentään on vähän tullut ja onhan Riepu kaukaa kaunis, joten kai läsipää saa ainakin vielä jäädä omistajansa hiuksia harmaannuttamaan.
Riepu mikä Riepu - kirjoittanut Dora
Riepu meni ja ryösti itselleen suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa SV-II palkinnon. Pitihän sitä ylpeä olla vaikkakin käytöskoe meni odotetusti penkin alle mutta muuten sitten sujuikin hyvin. Palkinnoksi mutruturpa sai pari porkkanaa iltakaurojensa seuraksi ja ostinpa pirulaiselle uuden sadeloimenkin. Se oli hyvä loimi se. Tosissaan, tämä fiksu ja filmaattinen paholaiseni hevosen ruumiissa repi uuden sadeloimensa tarhassaan ja minun päästessä paikalle, oli palkintoviltti revittynä ja tallottuna sonnan ja mudan peittämänä. Jippikaijee. Siinä vaiheessa meinasin jo etsiä käsiin HK'n tai Atrian numeroa mutta tuskinpa ne sinnekään olisivat Riepua huolineet. No ei auta muuta kuin ostaa uusi loimi ja toivoa ettei kaakki tuhoa sitäkin.. ja varmaan tuhoaa. Piti myös mainita että tämä loistava kisatykkini on saavuttanut 7 sijoitusta esteratsastuksen parissa ja 3 koulukentillä. Paremmin mitä edes uskalsin odottaa (ajattelin että Rievusta tulisi sellainen ikuisuusprojekti jonka kanssa tahkottaisiin kisoissa hautaan saakka yhtään sijoitusta saamatta). Mutta paljon on töitä vielä jäljellä kun haaveissa on 50 sijoitusta molemmista lajeista!
Heippa vaan pitkästä aikaa. Henkiriepu on saavuttanut jo kunnioitettavan kahdenkymmenen vuoden iän eikä sillä enää kisata aktiivisesti. Sijoituksia tammalle ehti kertymään mukavasti melkein jokaisesta mahdollisesta lajista ja se toi myös maailmaan hyviksi kisahevosiksi paljastuneita, mutta ehdottoman persoonallisia varsoja. Nyt Riepu saa viettää aikaansa oloneuvoksena ja pullaponina vaikka luonteensa puolesta tamma ei edelleenkään ole mikään pullamössöhevonen. Se ei ole menettänyt teräänsä ja on yhtä ikävä käsitellä kuin aina ennenkin. Kuitenkin aivan toimettomaksi Riepuakaan ei jätetä vaan se aiotaan vielä käyttää ERJ-laatuarvostelussa ennen kuin monttu kutsuu (sitten kun sen aika on).
Hierojatäti kylässä (osa 2) + laatisjuttuja - kirjoittanut Dora
Aiemmin mainitun KRJ-laatismenestyksen jälkeen hierojatäti kävi jälleen Haivaarassa taputtelemassa Riepua. Tällä kertaa tamma oli aika mallikkaasti ja hierojakin sai hyvin käytyä hevosen läpi. Mitään jumeja ei löytynyt, mutta taisi hieronta silti tuntua hyvältä, kun äkäpyllykin rauhoittui ja roikutteli alahuultaan passiivisen näköisenä. Hieronnan jälkeen taluttelin Riepua pihapiirissä, viilensin sen jalat letkulla ja päästin tamman takaisin laitumelle laiskottelemaan. Riepu viihtyy laitumella useimmiten Vilna-tamman seurassa ja sen mielitekoja on kiusata nuorta Harmia, joka kyllä antaa samalla mitalla takaisin. Tammalaitumella ollaan kuitenkin vältytty kriiseiltä ja hyvin on akat tulleet toimeen, vaikka pikkunahinoita onkin ollut. Rievun kanssa käytiin myös vihdoin ja viimein suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa, jossa rautias toi kotiin SLA-I -palkinnon. Tamman meriittitili näyttääkin oikein mukavalta ja ollaan kyllä koko talliväen puolesta todella ylpeitä hevosenkuvatuksesta.
Laatistähti - kirjoittanut Dora
Henkiriepu käväisi KRJ-laatiksessa ja mukanaan toi KRJ-I -palkinnon. Ja voi että kuinka ylpeitä me oltiinkaan tuosta äkäpyllytammasta, joka alunperin saapui kotiin rymistellen ja hampaat irvessä. Ja no, hampaat irvessähän Riepu on edelleenkin mutta on se myös paljon saavuttanut. Enää on tammukalla edessä ERJ-laatis, mutta sitä ennen sen jälkeläisten toivotaan keräävän enemmän sijoituksia estekilpailuista. Laatisten kunniaksi Riepua käytettiin uittamassa Hailammessa ja varasin hevoshierojan loppuviikolle - tamma kun on kaiken hemmottelun ansainnut,
Tarinakilpailut Starberryssä 07.06.2014 - kirjoittanut Dora
Vaikka Rievun kanssa ei muuten enää kierrellä koulukilpailuja, niin kyllä me tarinakilpailuihin saatetaan silti aina välillä osallistua. Tänäänkin käväisimme Starberryssä tarinamittelöissä ja osallistuimme yhteen Helppo B -luokkaan. Tehtävänanto kuului näin: "Kuvaile kilpailusuoritustanne hevosen näkökulmasta 5-10 virkkeellä.". Ja tällaisella tekstillä osallistuttiin mukaan ja ryöstettiin 2. sija omassa luokassa.
"Olen jo pidemmän aikaan epäillyt omistajani järjenjuoksua. Tänään se typerä pulliainen raahasi minut jälleen johonkin pokaalitapahtumaan. Suoraan sanottuna sapetti, piti ihan jalkaa polkea ja melkein sain ihmisolennon varpaatkin jäämään kavioideni alle. Mokoma valitettavasti kerkesi väistää. Kentällä se sitten yritti esittää hienoa ja kuiskutteli, että toimisit nyt edes tämän kerran Riepu. Närhen munat sanon minä! Päätin ihastuttaa tuomareita tekemällä täysstopin kesken esityksen ja lopulta tallipiikan piti tulla taluttamaan minut ulos areenalta. Hehheh, pakko kehua itseäni kyllä tästä ovelasta tempusta. Omistaja kirosi minut manalaan, taisi itkua tihrustaa ja puhui jostain Atrian numeroon soittamisesta. Ehkä se joskus sitten oppii ettei minua voisi työnteko vähempää kiinnostaa!"
Treenihelvetti - kirjoittanut Dora
Ollaan tässä parin päivän aikana itketty, kirottu, tehty töitä ja epäonnistuttu ihan mallikkaasti Rievun kanssa. Ihana narri suostui uhraamaan aikaansa ja tulemaan pitämään minulle ja äkäpyllylleni muutaman valmennustuokion - eli kyyneliä päästiin vuodattamaan niin esteiden kuin koulukuvioidenkin kanssa. Valmentaja antoi kaikkensa, minä annoin kaikkeni ja hevonen lönkytteli uralla menemään ja korkeintaan päästi kumean pierun takapäästään. Siinä taisikin olla kaikki, mitä kaakin päässä liikkui ja sekin järjenjuoksu pakeni peräpäästä ulkoilmoihin. Riepu oli sietämätön, uppiniskainen ja täysi hirviö! Tamma ei toiminut kuin pitkän tappelun jälkeen jos silloinkaan ja pisti vastaan joka metrillä. Opin kyllä taas paljon uutta "ihanasta" ratsustani ja esimerkiksi siitä, että kovakalloiseen suomenhevoseen saa vauhtia talikolla ja ryntäilyn ympäri kenttää lopettaa se, kun vetää koko hevosen solmuun ja roikkuu toisessa ohjassa kuin viimeistä päivää. Valmennustuntien jälkeen olo oli aina vähän voimaton ja välillä kyllä olisi tehnyt mieli luovuttaa, kukapa nyt mielellään hirviöhevosen kanssa tappelisi päivästä toiseen? Kuitenkin Riepu on saavuttanut kanssani niin paljon - useita sijoituksia, varsoja ja jopa laatuarvosteluistakin olen kahlannut sen kanssa läpi, joten tässä vaiheessa luovuttaminen olisi typerää. Riepu on mitä on ja sen pitää oppia, että luonteestaan huolimatta hevosen pitää tehdä töitä. Valmennustunnit olivat hyvää treeniä kaikessa kamaluudessaan ja pakko nostaa hattua valmentajalle, joka jaksoi joka kerta pitää tuntia yllä ja psyykata minua sekä auttaa hillitsemään hurjaa rabieskaakkiani.
Riepujuniorit ja muuta tarinointia - kirjoittanut Dora
Heissan taas, nuhjuinen ja tallin perukoille piilotettu vihkonen. Ensimmäisenä minun pitää hehkuttaa sitä, että Rievun vanhin orivarsa - Uniriepu - kävi ja nappasi itselleen suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta SV-I -palkinnon ja olipa orilla myös parhaimmat pisteet kaikista kolmevuotiaista. Ori myös sijoittui ensimmäiseksi käytöskokeessa. Toinen ylpeydenaihe tulee siitä, että tilaisuuden toiseksi paras kolmevuotias oli myös Rievun varsa! Toiseksi nimittäin tuli Pahe-tamma, joka oli myös koulukokeen ensimmäinen. Kyllä näin kivoista heppavaaveista saa olla ylpeitä! Hattarahurmos, Rievun viides ja viimeinen varsa, on ilmoitettu kesäkuun varsa-arviointiin ja toivottavasti sekin tuo mukanaan hyvän meriitin kotiin. Konstikas-ori ei jää yhtään huonommaksi, sillä namusedän omistamalla hevosella on jo melkein 40 sijoitusta kouluratsastuksen saralta! Rievun varsat eivät siis tosiaankaan jää keskinkertaisiksi, vaikka saattavatkin omistaa hiukan vinkeämmän luonteen.
Rievulla itsellään menee mukavasti - tamma viettää nyt jo hiukan rauhallisempia päiviä vaikka onkin aktiivisessa kisakäytössä. Varsansa tamma on jo tehnyt, eikä se ole enää jalostuskäyttöön tarjolla. Tietenkin saatanhan vielä joskus hamassa tulevaisuudessa siitä vaikka yhden varsan teettääkin, mutta näillä näkymin viisi varsaa saavat riittää. Raudikko kilpailee nyt esteitä, valjakkoajoa ja kenttäratsastuksen kuvioihinkin se on tutustunut. Valjakkohommat ovat ehdottomasti äkäpyllyn suosikkiasioiden listalla ja se vaikuttaa välillä ihan eri hevoselta vetäessään kärryjä. Rievun kanssa menisin myös mielelläni jälleen ratsastustunnille jollekin ulkopuoliselle tallille tai sitten pitäisi pitkästä aikaa kutsua joku meitä valmentamaan. Mutta tarinoinnit saavat jäädä tällä kertaa tähän, minun pitää rientää muihin hommiin.
Ylpeydenaihe - kirjoittanut Dora
Riepu-tamma pyörähti yleislaatuarvostelutilaisuudessa ja toi kotiin YLA1-palkinnon, lisäksi raudikko oli tilaisuuden neljänneksi paras hevonen ja olipa sillä myös tilaisuuden parhaat kilpailupisteet. Nyt kyllä olen todella ylpeä äkäpyllystäni ja tamma saikin hienosta suorituksestaan palkinnoksi kunnon rapsuttelut ja maittavat iltapöperöt. Riepu on myös mukana kesäkuun KRJ-laatiksessa ja koko talliporukan voimin toivotaan, että sieltäkin tulisi hyvä palkinto kotiin tuotavaksi. Edessä on myös SLA ja ERJ-laatistilaisuudet, mutta niistä sitten enemmän kun mokomat ovat ajankohtaisempia asioita. Riepu myös jättäytyi nyt kokonaan koulukisoista, sillä onhan tammalla jo yli 60 sijoitusta kyseisestä lajista ja on aika siirtyä muille urille. Esteiden kilpailu suomenhevosen kanssa jatkuu vielä muutaman sijoituksen ajan ja sitten Rievun kanssa keskitytään pelkästään valjakkoajoon ja kenttäratsastuksen saloihin.
Leirielämää osa 2! - kirjoittanut Dora
Muistatte varmaan pitkän kertomukseni siitä, kun kävimme Rievun kanssa Vappuleirillä Nuppulassa? No suuntasimme kohti Nuppulaa jälleen 2. kesäkuuta ja matkamme syynä oli kesäleiri. Tällä kertaa Riepu ei kuitenkaan lähtenyt Nuppulaan yksin vaan hevosautoon lastattiin myös tamman oma varsa - suomenhevosori Uniriepu. Renttu kun pääsisi leirillä ystäväni Katjan ratsuksi ja mikäs olisi mukavempaa kuin lähteä kahdestaan kesäleireilemään! Matka Nuppulaan sujui rauhallisesti ja hevoset olivat hiljaisia kuljetusboksissa eivätkä turhia riehuneet. Nuppulan tiluksille päästyä Renttu sitten jaksoi meluta ja meinasi lähteä kirmailemaan pitkin tallipihaa, mutta onneksi Katja piti orin kurissa. Riepu puolestaan oli ihmeen kiltisti. Ensimmäisenä päivänä myös purimme tavarat, varasimme leirimökistä itsellemme sängyt ja sitten pian olikin ensimmäisen koulutunnin vuoro. Riepu toimi yllättävän hyvin tunnilla eikä turhia temppuillut. Kerrankin ei tarvinnut tammaa hävetä. Ensimmäisen päivän lopulla oli myös vuorossa leirikaste jonka aikana tunsin itseni varsin vanhaksi, kun en hirveästi jaksanut innostua tehtävistä ja siitä, että kastuin märäksi kuin kirkonrotta. Kivaa kyllä oli silti! Illan viimeinen ratsastusjuttu oli reipas maastolenkki. Riepu innostui maastossa hiukan ryöstämään ja sitten kun en antanut tamman laukata kuin mielipuoli, näytti se hapanta naamaa ja löntysteli joukon perällä.
Toinen päivä sitten starttasikin maastoestetunnilla. Riepu oli ilmeisesti syönyt aamuheiniensä joukossa känkkäränkkäotuksia, sillä sen verran haluton ja tahmea koko hevonen oli. Hypyistä ei meinannut tulla mitään ja suomenhevonen kielsi vesihaudalle kolmesti ennen kuin suostui hyvin tympeästi sen ylittämään. Onneksi toistojen määrä ratkaisi ja tunnin lopulla koimme mekin muutaman onnistumisen. Toisena päivänä pidettiin myös teoriatunti hevosroduista ja sen jälkeenkin siirryttiin maastakäsittelytunnille. Riepu jatkoi tympeää käytöstään ja sain oikein anella sitä kulkemaan perässäni. Tamma yritti pari kertaa jopa näykkäistäkin, kun älysi että sen piti oikeasti tehdäkin jotain. Kuitenkin tunti meni ihan suhteellisen hyvin vaikka tuntuikin, että kaikkien muiden hevoset toimivat paljon paremmin kuin oma äkäpyllyni. Illalla oli vuorossa vielä hevosten kauneuskilpailu. Puunasin suomenhevosen oikein nätiksi: harjasin karvan kiiltäväksi, sipaisin kavioöljyä kavioihin kauniin kiillon vuoksi ja letitin vielä hevosen harjankin. Kaikille osallistujille jaettiin sitten kauniit pikkuruusukkeet ja hevoset palkittiin konkreettisesti parilla porkkanalla. Eli varsinaista voittajaa ei nimetty, mutta olivathan kaikki saaneet nelijalkaiset ystävänsä varsin sieviksi. Riepukin oli erittäin nättinä, olisi varmaan pitänyt kuvakin ottaa!
Viimeisenä päivänä pakkailin jo aamusta tavarani kasaan ja lähdin sitten aamupalan jälkeen muiden mukana hoitamaan hevosia. Lievän järkytyksen koin siinä vaiheessa, kun leirinvetäjä kertoi että maastoon mentäisiin ilman satulaa. Taisi siinä pari kirosanaakin päästä, mutta pakkohan se oli.. Pysyin kyllä tammani selässä, mutta hirveästi en reissusta nauttinut. Riepua oli todella vaikea hallita ja sen askeleet tuntuivat todella pomppivilta, sillä en edes muista että milloin viimeksi olisin ilman satulaa ratsastanut. Riepu ei veteen uskaltautunut joten rannalla hyppäsin alas selästä ja taluttelin tammaani vain matalassa vedessä. Viimeiseen päivään kului vielä kaksi muuta ratsastusjuttua: estetunti ja leirikilpailut. Estetunti meni sen verran hyvin joten valitsin myös leirikilpailuihin minun ja Rievun lajiksi esteet. Suoriuduimme mielestäni ihan hyvin ja tammakin oli uintireissun jälkimainingeissa erittäin pirteä.
Hyvillä mielin sitten Nuppulasta lähdettiin ja jälleen on takana yksi mukava leiri! Nuppulaan on aina mukava mennä ja leirillä kyllä aina oppii omastakin pollesta uusia asioita. Vaikka Riepu temppuilikin, en silti voisi valita ketään muuta hevosta kanssani viettämään leirielämään. Pakkohan se on myöntää - ärsyttävä kiukkupersehän koko olento on, mutta silti hemmetin mukava ja mammanmussukka.
Tässä vielä Mellen, Nuppulan omistajan kommentti meidän leirisuoriutumisestamme:
"Ensimmäinen päivä lähtikin teiltä sujumaan mallikkaasti, olette tainneet kehittyä ! Koulutunnilla Riepu suoritti tehtävät kohtuullisen kuuliaisena ja sopivassa temmossa. Pientä huomauttamista tuli siitä, että kannattaa muistaa pitää ulkoavut tarkkana, ettei Riepu pääse esimerkiksi ympyröillä valumaa kaarteessa ulkolapa edellä kohti aitaa / seinää. Tunti meni kuitenkin todella tasaisissa merkeissä ja tehtävät suoritittekin kiitettävästi, hienoa! Illan maastolenkilläkin Riepu käyttäytyi kauniisti ja olikin mukavaa huomata, että osasit olla ratsullesi napakka, etkä antanut sen lähteä viipottamaan omia teitään.
Toinen päivä ei sitten tosiaan alkanut maastoestetunnilla aivan niin onnistuneesti kuin edellinen.. Riepu vaikutti hieman kuurolta avuillesi, joten kotona voisittekin treenata täsmällistä reagointia ja muuta hevosta herättelevää. Riepua eivät maastoesteet paljon kiinnostaneet, mutta ratsastit hevostasi päämääräisesti ja tarmokkaasti, jonka ansiosta Riepukin saatiin ylittämään lopuksi rata muutaman kerran moitteetta. Maastakäsittelytunnilla kohtasimme kanssanne ongelman, sillä Riepu ei oikein pidä sinua johtajanaan ja näin ollen sillä on pokkaa jopa näykkiä sinua. Kannattaa siis harjoitella erityisesti johtajuusharjoituksia kotona, jotta Riepu ymmärtää, ettei se voi aina olla se joka päättää.
Kolmantena päivänä maastossa edellisenä päivänä tulleen johtajuus ongelman kohtasimmekin veteen menossa, jonne Riepu ei loppujenlopuksi sinun ratsunasi suostunut menemään. Onneksi et antanut periksi ja sait hevosen raahattua rantamatalikkoon maastakäsin. Estetunti ja kilpailut sujuivatkin teidän osaltanne todella hienosti, enkä varmastikaan ole teiltä nähnyt niin hienoa yhteistyötä koskaan! Riepu alkoi kuuntelemaan apujasi oikein todenteolla, eikä kenkkuilusta ollut tietoa alkuverryttelyiden jälkeen, hienoa!"
Paljon onnea Riepu, paljon onnea vaan! - kirjoittanut Dora
Pieni paholaishevoseni, joka tuntui vasta eilen rymistelleen hevoskopista ensimmäistä kertaa tallipihaan, täytti tänään 6 vuotta. Pitihän sitä juhlistaa ja siispä tarjoilin tammalle ekstrahyvät aamupöperöt ja annoin vielä suuren sylillisen heinää. Riepu kiitti onnittelusafkoista tympeällä naamalla ja yrittipä pirulainen purrakin, kun sitä syömishommien jälkeen suurella vaivalla harjasin. Ilmeisesti juhlakalu ei ollut kovinkaan innoissaan koko päivästä ja toivoi myös minun katoavan äkkiä karsinastaan. En kuitenkaan antanut känkkäränkän voittaa, vaan harjasin hevosen kunnolla loppuun, tsekkasin kaviot ja puunasin vielä jouhetkin selviksi. Merkkipäivän kunniaksi lähdin vielä Rievun kanssa maastoon kävelemään, tai no, lähinnä jouduin melkeinpä hevosta perässäni vetämään, kun se ei olisi taaskaan halunnut tehdä minkäänlaista yhteistyötä rakkaan omistajansa kanssa. Parin kilometrin lenkki tehtiin tamman haluttomuudesta huolimatta ja käytiin ihastelemassa kaunista metsälampea tallin lähistöllä. Riepukin hörppäsi lampivettä kitusiinsa ja pärskähteli pari kertaa joten tuskin sitä paljoakaan lenkillä kidutin. Kotipihassa pyyhkäisin pölyharjalla hevosen karvan vielä siistiksi ja vein sitten mokoman suurempaan kesätarhaansa laiskottelemaan. Laitumelle Riepu siirtyisi sitten kun olisi ihan kunnolla kesä. Vaikka suomenhevonen saikin paljon hemmottelua, en ollut siltikään unohtanut ostaa lahjoja. Tamma sai uuden vaaleanpunaisen riimun, punaisen satulahuovan sekä kärpäsloimen. Lahjoja en kyllä synttärisankarille esitellyt (mieleeni muistui kahden vuoden takainen varsa-arviointi ja sen kunniaksi ostamani palkintoloimi, jonka rakas kaakkini oli tuhonnut oitis) vaan vein ne hyvään turvaan satulahuoneeseen.
Tarinakilpailut Riiviöissä - kirjoittanut Dora
Riepu sijoittui Riiviöiden suomenhevostallilla pidetyssä tarinakilpailuissa ensimmäiseksi. Luokkana oli Helppo B ja tehtävän anto kuului näin:
"Luokat 1 ja 2: Etsi netistä/muokkaa itse kuva tai meme/gif, mikä kuvastaa suoritustanne. Voit halutessasi avittaa ymmärrystä pienen tekstipätkän muodossa (max. 10 virkettä.)" Ja meidän kisasuorituksemme memen muodossa näytti tältä:
Kliks kuva auki tästä
Eipä Riepua saanut jälleen kuin hävetä - tamma liikkui viehkeästi kuin nepalilainen työmuuli ja turpa vielä kaiken lisäksi rullalla. Ulkonäöstä me tuskin saadaan pisteitä ja tuskin suorituksesta muutenkaan..
Ratsastuskoulumeininkiä - kirjottanut Dora
8. toukokuuta lastasin uljaan rautiaani hevoskoppiin ja suuntasin kohti Havimäen ratsastuskoulun tiloja. Olin ilmoittautunut mukaan sennut1-ryhmän estetunnille ja tänään oli sitten tarkoitus lähteä katsomaan, että miten siellä kävisi. Opettajanamme toimi Helena Havimäki ja tunnilla oli mukana minun ja Rievun lisäksi 6 muuta ratsukkoa. Helenan tuntikertomuksen uteliaat ja muuten vain halukkaat voivat lukea täältä. Riepu oli tapansa mukaan varsin haluton liikkumaan ja verkkaesteetkin jouduimme menemään kolmeen kertaan, kun tamma 2 ensimmäisellä kerralla yritti ohitella ne. Kyllä sai taas hävetä, mutta ainakin meillä oli hyvä opettaja! Riepukin paransi käytöstään tunnin edetessä ja pääsimme hyppäämään rataakin. Radalle kuului viisi estettä ja ne tamma hyppäsi jo melko hyvin. Tosin on minulla itsellä ratsastuksessa hiukan parannettavaa, mutta Riepuhan on Riepu ja sen kanssa kyllä saa aina taistella. Mukava pyörivä laukka löydettiin kyllä loppujen lopuksi ja tosissaan sen radankaan meneminen ei ollut ihan pakkopullaa. Ei reissu Havimäkeen siis ihan mikään turha ollut ja suuret kiitokset paikan henkilökunnalle ja varsinkin Helenalle mukavasta hyppytunnista! Uudestaankin tullaan varmasti!
Joko taas.. Riepu mikä Riepu osa 3 - kirjoittanut Dora
Tietääkö kukaan sitä tunnetta, kun on viettämässä ihanaa päivää ja sitten yksi puhelu pilaa fiiliksen? Minulle nimittäin sattui sellainen päivä tänään. Olin kaupungilla pitkästä aikaa pyörimässä, kun eräs tallitytöistä soitti minulle paniikinsekaisen puhelun.
"Se hullu hevonen on karannut - tuli läpi aidoista! Syö sun kukkia ja riehuu täällä, eikä kukaan saa sitä kiinni!", tyttöparka huusi puhelimeen ja taustalta kuulin kaikuvan hevosen laukka-askeleet ja kumean hirnahduksen. Tiesin heti, että mitä useista hevosistani paniikissa oleva tallityöntekijä tarkoitti. Riepu oli tosissaan tullut läpi aidoista - jälleen - ja nelisti kuin mielipuoli pitkin pihaa. Siinä lensivät pihatien sorat ja kenkäkin sillä kuulema jäi nurmikolle, kun suomenputte otti oikein sporttisen lähdön. Lisäksi paholaiselle sukua oleva kaakki oli syönyt pihan kukkaistutukseni mataliksi ja kuopinut multaakin ympäriinsä. Huokasin syvään, hoidin asiani loppuun kaupungilla ja palasin kotiin. Onneksi saapumisessani kesti niin kauan, että terroristi-Riepu oli saatu jo kiinni kun autollani karautin kotipihaan. Hevonen löytyi omasta karsinastaan, jossa se tyytyväisenä söi päiväheiniä ja näytti oikein hyvinvoivalta. Olisi tehnyt mieli huutaa kaakille, mutta eipä se enää näin jälkikäteen olisi älynnyt mitään ja tamma tuskin olisi omista mokistaan edes oppinut, jos olisi älynnyt mistä läksytyksen saisi. Minun hulppea päiväni vaihtui kukka-asetelmien pelastamiseen, pihatien siistintään ja kengittäjälle soitteluun. Tuttu kenkäniekka tulisi huomenissa vaihtamaan tamman kengän. Illalla olin onnelinen, kun sain rojahtaa omaan sänkyyni. Selkää särki pihatien kunnostuksen ja kukkapenkissä kyykkimisen jälkeen ihan vietävästi ja huomenna lompakkokin kärsisi, kun Riepu saisi takavasempaansa uuden kengän. Nukahdin hevosta kiroten ja näin sitten yllättäen kamalia painajaisia siitä kuinka hevonen tuhoaisi joku päivä koko tallin ja nauraisi päälle paholaismaisesti.
Maastoilua - kirjoittanut Dora
Voi jeesus, en taida ikinä oppia omista virheistäni. Lähdin Rievun kanssa maastoon ja ajattelin, että ehkä tamma osaisi käyttäytyä ja nauttisi vaikka mukavan kesäisestä säästä. Toisinpa kävi. Suomenputte ryöstäytyi käsistä metsätiellä ja nelisti häntä suorana menemään ja sitten saatuani sen hallintaan, näytti tamma taas niin tympeää naamaa ettei mitään järkeä. Jaksoin kuitenkin Rievun kanssa maastossa painia tunnin ajan. Käytiin koluamassa kaikki pienet kinttupolut ja sai hevonenkin haastetta tasapainolleen, kun rymysimme ylös jotain metsätietä. Riepu tietenkin tapansa mukaan meinasi olla turvallaan ja sitten kiipeämisen jälkeen meinasi tasaisellakin kompastua jalkoihinsa. Mokoma otus. Todella rentouttavan (huomatkaa sarkasmini) maastoreissun jälkeen riisuin tamman varusteet ja päätin juoksuttaa sitä vielä vähäsen liinassa ennen tarhaan pääsyä. Siitähän Riepu repi iloa irti ja pukitteli menemään minun roikkuessa juoksutusliinan toisessa päässä. Yleensähän suomenputte on laiska kuin mikä ja haluton menemään, mutta tänään se sitten osoitti mieltään laukkaamalla kuin pähkähullu. Hetken tappelun jälkeen sain Rievun kulkemaan jotenkin nätisti ympyrällä ja ravaamaankin ihan kivasti. Maasto- ja juoksutuskatastrofin jälkeen huokasin helpotuksesta kun sain oikukkaan kaakkini harjaustuokion jälkeen helposti tarhaan.
Hemmottelupäivä - kirjoittanut Dora
Tänään ajattelin olla oikein ihana tuolle äkäpyllytammalle ja olin kutsunut aamusta hevoshierojan paikalle. Siihen se ihanuus sitten jäikin.. Riepu ei meinannut antaa hierojatätin edes koskea ja pyöri ympäriinsä kuin vesikauhuinen rakkikoira. Taisi tätikin olla vähän kauhuissaan ja selitteli jotain hermoradoista ja auroista. Ilmeisesti tyyppi sai pahoja viboja suomenhevosestani enkä yhtään ihmettele. Kuitenkin parinkymmenen minuutin tappelun jälkeen tätsky pääsi tammaa hieromaan ja räpelteli punarautiaan kauttaaltaan. Mitään hirveitä lihasjumeja ei hieroja löytänyt hevosesta, mutta jaksoi hieronnankin aikana selittää Rievun huonosta aurasta ja ehdotella jotain yrttiterapiaa. Kieltäydyin hihhulihoidosta kohteliaasti, mutta pyysin täti-ihmistä näyttämään hyviä venyttelyitä joita voisi kotonakin itse tehdä. Riepu näytti tympeää naamaa kun outo ihminen taivutteli sen etujalkoja ja meinasipa mokoma potkaistakin, kun hieroja tarrasi kiinni sen takaseen. Hieronnan loputtua ja minun maksettuani siitä suolaisen hinnan vein tamman vielä lyhyelle kävelylenkille maastoon. Riepu käveli vähän vastahakoisesti ja oli huomattavasti enemmän mielissään siitä, että pääsi takaisin karsinaansa murjottomaan. Heitin tammalle heinät naamarin eteen ja jätin sen sitten niitä rohmuamaan rauhassa.
Lisääntyy kuin sienet sateella.. - kirjoittanut Dora
Niin siis ja puhehan on tästä tammastani. Ihmiset, minä mukaan lukien ovat hulluja, kun talliinsa haluavat kiukkuperseisiä ihmissyöjävarsoja. Riepu on siis nyt pyöräyttänyt jo 3 hienoa ja persoonallista heppavaavia. Minultakin löytyy yksi tamman jälkeläisistä, pikkuhevoskokoon jäänyt Uniriepu joka on kyllä luonteensa puolesta ihan yhtä hankala kuin äitinsäkin. Toinen varsa, äitinsä näköinen ja yhtä v-mäinen Mielipaha-tamma asuu Susirajassa! Pakkohan se oli laittaa vahinko kiertämään kun Riepun oma emä asuu Susirajan toisen omistajan yksityistallissa. Mielipaha on kyllä kaunis neiti kuten oma Renttunikin. Kuten olen aiemminkin sanonut, että kyllä tuosta äkäpyllytammastani kauniin pihakoristeen saa jos ei paljoa kiinnosta sen koristeponin käytös. Ulkonäkö ja valitettavasti myös luonne ovat Riepusta melko loistavasti periytyneet jälkeläisiin. Pitäkööt pirulaisensa, palautusoikeutta kun ei ole, muahhahah! Krhm, muistuttakaa että poistan nämä eeppisesti failanneet loppulauseet täältä. Kolmas hevosvaavi asuu Vennamossa. Ihan hevoskokoinen Konstikas-ori on näyttävän näköinen ja jo koulukentilläkin pärjännyt ori.
Koulua väkertämässä - kirjoittanut Dora
Kuten aiemmassa merkinnässä mainitsin, niin kävimme Rievun kanssa Kettuniemessä ratsastustunnilla. Täältä voi lukaista koulutunnista enemmän. Aiheena oli siirtymiset ja ohjelma meni tällä tavalla, kuten tunnin sivuiltakin voi lukaista: "Tunti aloitettiin tekemällä pysähdyksiä käynnistä, ja ne pyrittiin tekemään mahdollisimman paljon istunnalla. Alkuverryttely jatkui ravaamalla voltteja ja ympyröitä vapaasti kentällä suuntaa vaihdellen, jotta hevoset saadaan taipumaan molempiin suuntiin hyvin. Verryttelyt jälkeen jatkoimme siirtymisiä harjoitusravin ja käynnin välillä. Lopputunnista harjoittelimme vielä harjoitusravi-laukka-siirtymisiä kiinnittäen huomiota siihen, että ravi ei saa kiihtyä liikaa ennen laukan nostamista."
Riepu ei yllättäen taaskaan toiminut ja kyllä sai hävetä kun muiden hopotit kulkivat edes suhteellisen hyvin ja minun suomileidini näytti pahimpia puoliaan. Lopputunnista kyllä saatiin pari nappisuoritustakin ja saatiin myös ainakin hyödyllistä koulutreeniä. Opettajanamme toimineen Johanna Kuikan kommentti tuntisuorituksestamme oli seuraavanlainen:
"Saadessaasi puoliveritammat selville vesille oli edessäni aivan erilainen haaste. Suomenhevonen, kuten arvasinkin, ja Riepu on kyllä aivan oma persoonansa. Tamma herätti kysymysmerkkikatseita muissa tuntilaisissa kun Riepu ei millään meinannut lähteä suorittamaan edes kunnollista ravia. Känkkäränkkäneiti huiski vain vihaisesti häntäänsä ja kun tarjosin sinulle raippaa, Riepu tuijotti vehjettä hurjasti ja luimi sille. Riepua ei todellakaan ollut kiltteydellä pilattu, mutta kyllä me siitä se kulkemaan saataisiin. Ravissa Riepu kulki rentona, ehkä vähän turhankin, mutta oli siitä hevoseksi. Siirtymiset olivat haluttomia, mutta tapahtuivat kuitenkin vaikka kipinää ei tammalta löytynytkään. Ainakin sinä teit kaiken oikein, vaikka vastaväitteitä Rievulta tulikin. Lopputunnista Riepu kompastellen omaan päähänsä paljon vähemmän ja kulki edes jonkinlaisessa muodossa ja vähän reippaammin, vaikka tästä ei yhä tullut oikein mitään erityisen kaunista ratsastusta. Onnea Rievun kanssa työskentelyyn, muista saamasi ohjeet vielä silloin kun Rievulla on ensi kerran hyvä päivä!"
Kiitokset vain kivasta tunnista Kettuniemelle!
Kuulumisia ja muuta Riepu-aiheista höpinää - kirjoittanut Dora
Pikku-Riepu, minun ikioma äkäpyllytammani, on pian kisannut niin este- kuin kouluratsastuksenkin parissa kunnioitettavat 50 sijoitusta. Tämän virstanpylvään jälkeen aion hidastaa huomattavasti hevosen kisaustahtia, sillä lajikohtaisia laatuarvosteluja ajatellen sijoitukset riittävät jo täysiin pisteisiin niin ERJ:ssä kuin KRJ:ssäkin. Kisausta emme aio kuitenkaan kokonaan lopettaa ja vaan aiomme jatkaa rennommalla ja hitaammalla tahdilla. Valjakkoajon parissa olisi ihanteellista, jos joskus tulevaisuudessa Riepu saavuttaisi edes 20 sijoitusta kyseisestä lajista mutta tämänkin asian kanssa otetaan rennosti ja sijoituksia tulee jos on tullakseen. Olen myös osallistunut Rievulla kahdelle ratsastustunnille - estetunnille joka järjestetään Havimäen Ratsastuskoululla ja koulutunnille jonka pitopaikkana toimii Kettuniemi. Tunneista ja niiden kommelluksista tulee sitten omaa merkintää päiväkirjaan, kun tunnit on läpi käyty kunnialla.
Uusia tuulia! - kirjoittanut Dora
Täällä päiväkirjan puolella olen ihan unohtanutkin mainita eräästä asiasta, jota olen Rievun kanssa treenaillut nyt aika ahkeraan ja pidemmän aikaan. Tiedossanihan oli, että tammani emä Hallanvaara oli myös ajolle opetettu ja sillä oli valjakkoakin kisattu. Siispä olemme kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, yhdessä talliväen kanssa opettaneet myös Henkiriepua vetämään kärryjä. Aluksihan siitä ei meinannut tulla mitään, mutta nyt olemme siinä pisteessä että uskallauduin ilmoittautua tamman kanssa ensimmäisiin valjakkokisoihin. Ei Riepu mikään supertaituri ole, mutta pitkän harjoituksen tuloksena toimii ajaessa ihan mukavasti ja jopa säyseämmin kuin ratsastaessa. Vauhtiakin löytyy ihan tarpeeksi joten ehkä saamme valjakkoajosta mukavan lisän este- ja koulukisojen lisäksi. Riepu on myös ensimmäinen oma hevoseni jonka kanssa olen valjakkoa alkanut harrastaa.
Päivitys tilanteeseen! Rievun kanssa koluttiin ne ensimmäiset valjakkokisat lävitse ja olin yllättynyt, että tilillemme kopsahti 3 sijoitusta kyseisistä pari päivää kestäneistä kinkereistä. Tamma on jopa miellyttävä (!!) ajaa ja unohtaa kiukkupyllyilyt radalla joten ehkä me oikeasti saadaan valjakkoleikittelystä mukava sivuharrastus tai sitten vähän vakavempikin ajanviete.
Riepu viettämässä leirielämää - kirjoittanut Dora
Kai minä olin vihdoin ja viimein menettänyt järkeni, sillä lastasin kiukkupyllytammani traileriin ja lähdimme keväiselle retkelle kohti Ratsastuskoulu Nuppulaa. Olin ilmoittautunut vappuleirille tammani kanssa ja nyt sinne sitten olimme ihan oikeasti matkalla. Pari hikipisaraa kohosi otsalleni ja yllättäen auton rattikin tuntui liukkaalta hikoilevien käsieni alla, kun ohjasin vanhaa maasturiani ja sen perässä keikkuvaa hevoskoppia pitkin mutkaisia hiekkateitä. Tulisikohan leiristä mitään ja voisikohan vielä kääntyä takaisin..? Eihän Riepu tietenkään osaisi käyttäytyä, nolaisi minut ja varmaan tekisi vain tuhojaan vieraassa paikassa. Kurkkuani kuristi kun mietin jo korjausvaatimuksia ja suuria rahasummia joita joutuisin pulittamaan oikukkaan tammani takia. Kuitenkin arkajalkailuun ei ollut enää aihetta, sillä nopeammin kuin huomasinkaan olin saapunut Nuppulaan ja paeta ei enää voinut. Tallihenkilökunta oli todella ystävällistä ja he auttoivat tavaroiden kantamisessa sekä ohjeistivat minne voisin tammani viedä majoittumaan.
Pian saapumisemme jälkeen, jakoi henkilökunta leiriläisille huoneet ja ratsut ratsastustunneille.
"Dora menee Henkirievulla joka tunnilla, eikös niin?", topakka, hiukan vanhempi nainen kysyi minulta ja hymyili. Hänen nimensä taisi olla Helena, jos en aivan väärin muistanut.
"Oikein meni.", huikkasin takaisin. Mietin kyllä, että olisinkohan voinut mennä jollain tallinkin hevosilla, koska Riepu oli Riepu ja en uskaltanut edes aavistaa, että mitä se keksisi ratsastuntien aikana. En kuitenkaan maininnut asiasta mitään, koska en halunnut maalata piruja seinille ja kertoa heti kamalia kauhutarinoita läsipäisestä hevosenkuvatuksestani.
Ruokailun jälkeen olikin vuorossa koulutunti. Hoidimme ja varustimme hevoset pihalla, harjauspuomilla, kun keväinen aurinkokin paistoi niin kauniisti. Ilma oli todella lämmin ja päätinkin vaihtaa päälläni olleen ratsastuspusakan kevyempään huppariin ennen hevosen selkään nousemista. Tunnilla sitten sain hävetä silmät päästäni ja olisin mieluusti vetänyt hupparin hupun kypäräni päälle ja vajonnut maan alle. Riepu ei toiminut sitten ollenkaan - se vingersi ja horjui pitkin uraa, meinasi mukamas kaatua yhdessä kaarteessa ja muutenkin liikkui yhtä näyttävästi kuin ontuva kameli. Hammasta purren yritin parastani, ajoin hevosta eteenpäin ja yritin vaikka miten houkutella sitä liikkumaan virkeämmin. Lopputunnista saatiin tehtyä pari askelta pohkeenväistöä molempiin suuntiin ja se taisikin olla meidän suorituksemme huippukohta. Onneksi tunnin jälkeen kaikki tuntuivat löytävän omista suorituksistaan jotain vikaa, joten uskottelin itselleni, että ehkä kukaan ei ollut kiinnittänyt paljoakaan huomiota minun ja äkäpyllytamman työskentelyyn.
Luulin jo, että tämän päivän fiaskot olisivat jääneet koulutunnin kiroiluun ja tahmeaan tahkoamiseen, mutta olin jälleen väärässä. Yömaasto sujui hyvin siihen saakka, kunnes jokin suuri lintu lehahti pääni ylitse keskellä tiheintä metsikköä ja suustani pääsi säikähtänyt parahdus. Eihän se yksinään olisi ollut kauheaa, mutta Riepu keksi säikähtää myös ja korskuen lähteä kiitolaukkaan kuin paraskin Uljas Musta. Kyllä hävetti kun muu porukka sitten sai meidät kiinni.
"Vauhtia teiltä kahdelta ainakin riittää, mutta jos sovitaan että pysytään yhtenä ryhmänä. Menkää jonon perälle.", ryhmänvetäjä kehotti ja loppumaaston minä ja Riepu sitten pysyimmekin nätisti jonon hännillä.
Seuraava päivä starttasi estetunnilla. Odotin tammaltani jo hyvin Riepumaista käytöstä, mutta yllätyksekseni tamma toimikin todella hyvin tänään. Hypyt sujuivat hienosti ja suomenputte oli reippaalla päällä. Meinasin jo kysellä Nuppulan henkilökunnalta, että mitähän ihmettä he olivat laittaneet tammani iltaheiniin kun se oli kuin eri hevonen. Kuitenkin pieni kömmähdys tällekin tunnille sattui, kun Riepu huomasi erään ristikon juureen asetetut kukka-asetelmat ja kerkesi muutaman pelargonian vetämään suihinsa ennen kuin sain tamman pään vedettyä ylös maasta. Onneksi tempaus ei kuin naurattanut kaikkia enkä joutunut korvaamaan hevoseni harventamaa kukkapuskaa.
Leirillä perehdyttiin myös haavojen hoitoon teoriatunnin muodossa. Tietopaketti oli loistava ja tieto oli todella tarpeellista. En ole mikään täysi noviisi haavojen hoitamisen kanssa, mutta teoriatunnilla tuli esiin muutama loistava vinkki, jotka aion varmasti pitää mielessä tulevaisuuden varalta.
Poniagility oli jotain sellaista jonka olisin voinut jättää välistäkin. Tankkerimaisen suomenhevosen taluttaminen kentällä ei ollut mitenkään kovin hupaisaa, varsinkin kun Riepu ei suostunut tekemään yhtään tehtävää. Tamma mulkoili epäluuloisesti portteja ja renkaita, ravisteli päätään ja lähti sitten vetelemään minua mukanaan. Sitä kiinnosti huomattavasti enemmän muut hevoset ja esimerkiksi hiekan kuopiminen kuin minua totteleminen. Opettaja yritti urheasti kannustaa niin minua kuin hevostakin, mutta loppujen lopuksi päädyin lähinnä seuraamaan sivusta kun muut touhusivat.
Viimeisenä päivänä oli vuorossa leirikisat. Loistimme niissä tietenkin Riepun kanssa - laukkasihan suomenhevoseni koreasti kuin puoliverinen ja suostui aina pysähtymään kun niin sanoin. Eli toisinsanoen näytimme kävelevältä katastrofilta, mutta ainakaan vauhtia ei puuttunut. Traagisin tehtävä oli kuljettaa kananmunaa lusikassa ja samalla ratsastaa uralla. Kuten arvata saattaa, ei Riepu pysynyt pelkästään käynnissä ja meidän kananmunamme pomppasi iloisesti lusikasta jonnekin kentän pohjalle. Eli on aika selvää ettei ykköspokaali tipahtanut meille.
Vappuleiri sujui hyvin rattoisasti ja oli alamäkiä ja huonoja kohtia, mutta silti minulla oli ihan hervottoman hauskaa Nuppulassa. Tunnelma oli joka päivä hieno ja yhteishenki pelitti. Nuppulaan kyllä menisin uudelleenkin leireilemään!
Tässä vielä Nuppulan omistajan, Mellen, kommentti meidän leirisuorituksestamme:
"Näin aivan alkuun täytynee kiittää teitä suuresti, että olitte Rievun kanssa meillä mukana leireilemässä! Eikusta vain tervetuloa uudelleenkin... vaikkapa kesäleirin merkeissä. Tässäpä nyt pidemmittä puheitta kuitenkin sitä palautetta: Koulutunti ei tosiaan tainnut sujua teiltä mitenkään onnistuneimmin, mutta loppuun saitte väläyteltyä muutaman lupaavankin pätkän! Jatkossa kannattaakin olla Rievun kanssa oikein määrätietoinen ja napakka JO hoito- ja käsittelytilanteissa, jotta se ei pääse vetämään sinua aivan nenästä. Estetunnilla Riepu kuitenkin pääsi aivan uuteen loistoon hypätessään todella mallikkaasti radan sopivassa temmossa, vinkkinä tulevaisuuteen lienee se, että sinun kannattaa muistaa kääntää hevostasi enemmän ulko-avuilla, jottet jää sisäohjaan kiinni --> puomit kolisevat helpommin alas. Yhteistyönne estetunnilla oli kuitenkin jo todella paljon luistavampaa, hyvä!
Leirikisoistakin löytyi muutama valoisa kohta, vaikkakin tuo lusikka -tehtävä ei ehkä aivan vahvuuksianne ollut ! Sen sijaan Rievusta kyllä vauhtia (etenkin laukassa) piisasi ja ylitittehän te upeasti ristikon sekä loivan pujottelunkin. Tarinasi oli muuten todella hauska ja sai väkisinkin hymyn huulille!"
Riepu-neiti lääkärissä - kirjoittanut Dora
2. huhtikuuta lähti äkäpyllytammamme käymään eläinlääkärissä perustarkastuksessa sekä hampaitaan näyttämässä. Mukana reissulla oli myös toinen suomenhevoseni, Joogin Solttupoika. Riepu käyttäytyi ihmeen hyvin hevostohtorissa tai ehkä hevosen käytös johtui vain Goodcare vOy:n asiantuntevasta henkilökunnasta. Tässä vielä eläinlääkärin lausunto käynnistä:
"Nopean silmäyksen perusteella taivutuskokeen ja yleisen terveystarkastuksen lisäksi verikokeille ei näin nuorilla ole syytä, joten se jätetään tällä kertaa tekemättä. Suoritan taivutuskokeet molemmille hevosille kevyellä rauhoitteella ja samalla hoituu myös hampaiden raspaus. Perusteellisemmassa tarkastuksessa ei ilmene ongelmia kummassakaan hevosessa. Pojulla hampaat ovat selvästi tarkoin hoidetut ja toimenpide on nopeasti ohi. Rievun hampaat sen sijaan vaativat hieman yksityiskohtaisemman raspauksen - kuluminen on aavistuksen epätasaista ja piikkejä löytyi useampi. Haavojen ja infektioiden välttämiseksi suosittelen Rievulle raspausväliksi 6kk." Riepu varmaan aloittaisi syömälakon, jos vain ymmärtäisi että joutuu tästä edespäin käymään puolen vuoden välein tohtorilla hampaitaan näyttämässä, sillä vaikka suomenputte käyttäytyikin vieraassa paikassa hyvin, jaksoi se kotona jo mököttää ja näyttää hapanta naamaa.
Riepu mikä Riepu osa 2 - kirjoittanut Dora
Tietokoneeni näppäimistöä paukuttaessani ja tätä kyseistä tekstiä rustatessani, en edes tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Riepu oli aamulla mennyt läpi aidastaan, ilmeisesti kiukkupäissään potkaissut lankkuportin sijoiltaan ja karannut juoksentelemaan pihamaalle. Tammaa sitten sai jahdata itse Saatanan kanssa monta tuntia ja typerä kopukka vain piereskeli laukatessaan kevättä rinnassaan ympäriinsä. Kiinni jäätyään hevosmaailman Houdini sitten päätti purkaa tunteitaan juomasankkoonsa, joka löytyi tallottuna tarhan takaosasta. Päivän kouluharkatkin menivät penkin alle ja nyt tekisi mieli näpytellä jälleen se Atrian numero puhelimeen ja pyytää hakemaan ja äkkiä tuo hullu kaakki pois pihasta pyörimästä.. Kisamenestystä sentään on vähän tullut ja onhan Riepu kaukaa kaunis, joten kai läsipää saa ainakin vielä jäädä omistajansa hiuksia harmaannuttamaan.
Riepu mikä Riepu - kirjoittanut Dora
Riepu meni ja ryösti itselleen suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa SV-II palkinnon. Pitihän sitä ylpeä olla vaikkakin käytöskoe meni odotetusti penkin alle mutta muuten sitten sujuikin hyvin. Palkinnoksi mutruturpa sai pari porkkanaa iltakaurojensa seuraksi ja ostinpa pirulaiselle uuden sadeloimenkin. Se oli hyvä loimi se. Tosissaan, tämä fiksu ja filmaattinen paholaiseni hevosen ruumiissa repi uuden sadeloimensa tarhassaan ja minun päästessä paikalle, oli palkintoviltti revittynä ja tallottuna sonnan ja mudan peittämänä. Jippikaijee. Siinä vaiheessa meinasin jo etsiä käsiin HK'n tai Atrian numeroa mutta tuskinpa ne sinnekään olisivat Riepua huolineet. No ei auta muuta kuin ostaa uusi loimi ja toivoa ettei kaakki tuhoa sitäkin.. ja varmaan tuhoaa. Piti myös mainita että tämä loistava kisatykkini on saavuttanut 7 sijoitusta esteratsastuksen parissa ja 3 koulukentillä. Paremmin mitä edes uskalsin odottaa (ajattelin että Rievusta tulisi sellainen ikuisuusprojekti jonka kanssa tahkottaisiin kisoissa hautaan saakka yhtään sijoitusta saamatta). Mutta paljon on töitä vielä jäljellä kun haaveissa on 50 sijoitusta molemmista lajeista!