Palkittu 2-vuotiaana, 15.03.2014, suomenhevosvarsojen arvostelutilaisuudessa SV-II -palkinnolla.
rakenne 6, suku 5, käytöskoe 15 = 26
rakenne 6, suku 5, käytöskoe 15 = 26
Halovilna muutti meille kuusivuotiaana ja jo reippaasti kisanneena Susirajasta. Kuulin tamman olevan myynnissä ja pienellä susirajalaisten keplottelulla suostuin tulla katsomaankin sitä, vaikka itselleni toitottelinkin että talli oli jo täynnä ja yhtään uutta suomenhevosta ei meidän katon alle tulisi. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että voikko meille kuitenkin muutti. Eihän yksi hevonen koko tilaa kaada, eihän, kun tallissa on kuitenkin kasa polleja?
Vilna vaikuttaa ulospäin sellaiselta hiljaiselta hissukalta, joka viihtyy tallin syrjäisimmässä karsinassa ja jonka suurien silmien taakse kätkeytyy varmasti jokin traaginen tarina. No, väärin meni. Vilna on kyllä ulkokuoreltaan tyyni ja suloinen, pieni väriläiskä rautiaiden suomenhevosten joukossa mutta missään nimessä se ei mikään hissukka tai raukka ole. Tamma on oikea kiukkuperse, joka on ominut luonnetta emältään ja vastaa paijailuihin luimimalla ja näykkimällä. Vilna ei tykkää yhtään lässyttämisestä ja turhasta häirinnästä. Tamma viihtyy loistavasti yksinäänkin eikä koko ajan tarvitse ihmis- tai hevosseuraa viereensä norkoilemaan. Tamma osaa kyllä häätää tunkeilijat pois luotaan, kohottamalla takastaan tai näyttämällä nyrpeää naamaa. Vilna tarhataankin tallin toisen känkkäränkkätamman, Henkirievun, kanssa. Jostain syystä nämä kaksi tammaa tulevatkin ihan loistavasti toimeen ainakin kunhan välimatkaa on pari metriä. Vilna ei tule kutsuttaessa tarhan portille vaan se pitää kiskoa sieltä tarhasta mukaan ja taluttaessakin tamma yrittää norkoilla kaikkialle muualle kuin menosuuntaan. Hevonen on myös haka puremaan karsinan seiniä ja aitatolppia sekä katkaisemaan riimunnaruja.
Hoitaessa tympeä eikä enempää voisi välittää harjalla sutimisesta tai turhasta näprimisestä. Vilna ei ole sellainen lemmikkiheppa, jonka harjan saa palmikoida ja kavioita saa kuopia puhtaaksi puoli vuotta. Tamman kanssa pitää olla ripeä ja huolellinen tai muuten kyllä tulee hampaista tai kaviosta. Varsinkin hevosen vatsan alus ja takajalat ovat no no aluetta ja niihin koskiessa kannattaa olla varuillaan. Yleensä Vilna kyllä antaa monta varoitusta ennen kuin oikeasti yrittää potkaista tai purra, mutta huonoimpina päivinä mitään varoitusta ei tule vaan hevonen nappaa suoraan kiinni. Kieltämisestä ja käskemisestä tamma suivaantuu entisestään ja murjottaakin sitten loppupäivän. Etukaviot nostaa ihan hyvin, mutta takakavioiden kanssa saa välillä kamppailla kun Vilna ei pidä yhtään takajalkoihin nykimisestä, Liekö sitten, että hevonen kutiaa vai muuten vain inhoaa jalkojen nykimistä, mutta sellainen se kuitenkin on. Varustus sujuu ihan hyvin, mutta taaskaan Vilna ei pidä yhtään siitä jos jäädään liian pitkäksi aikaa jotain räpeltämään.
Selästä käsin Vilna on vähintään mahdoton. Tammalla on koko ajan kiire ja pidättelyihin se vastaa viskomalla peräpäätään enemmän kuin laki sallii. On ihme, että yhtä hankalan ja suorastaan v-maisen hevosen kanssa on saatu mitään aikaan. Vilnalla ratsastaessa kyllä ymmärrän miksi se Susirajassa laitettiin myyntiin. Tammaa pitää ratsastaa hyvin napakasti, mutta apujen pitää silti olla kevyitä tai pukkilaukkaspurtti odottaa. Hevonen on kaiken lisäksi arvaamaton ja saattaa kulkea alkutunnin nätisti kuin enkeli ja sitten lähteä ryntäilemään kuin riivattu. Vilnassa olisi ainesta vaikka rodeohevoseksi, mutta ajatus ei kyllä naurata kun suomiputen pitäisi toimia ihan tavallisena ratsuna. Tammalla on kyllä kivat liikkeet ja halutessaan se menee niin kauniisti peräänannossa, että ihan meinaa itkettää. Useimmiten kyllä itkettää ihan muista syistä, kuten siitä että Vilna ei keskity tai Vilna pinkoo menemään tai Vilna muuten vain esittää maailmankaikkeuden kovakalloisinta ja kiukkuisinta pikkuhevosta. Miellytäväksi ratsuksi tammaa tuskin voisi sanoa edes hyvänä päivänä, sillä Vilna vaatii niin tarkkaa työskentelyä ratsastajaltaan ja rokottaa joka virheestä, että selässä istuessa tuntuu kuin olisi aseella uhattuna koko ajan. Voikkoa pitää ratsastaa määrätietoisesti ja virheettömästi ja silloinkin voi vain toivoa, että sillä olisi hyvä päivä ja että tamma suostuisi jotain tekemää. Kouluratsastus ei onneksi ole Vilnan leipälaji, mutta eipä sen käytös esteilläkään parane. Kaasu hirttää kiinni ja pikkutammasta tulee kuuro ja sokea kaikelle muulle paitsi ratsastajan väärille avuille tai liian kovalle pohkeelle. Ei Vilna tyhmä ole vaan sillä löytyy erinomainen estesilmä sekä tarvittavaa reippautta, mutta hevonen on myös todella ankara ratsastettava ja jos ratsastaja mokaa, ei tamma tee yhtään mitään. Usein se pistääkin ranttaliksi ja kieltäytyy tai juoksee esteen ohi, jos selässä istuja istuu vahingossa liikaa toisella puolella tai nojaa liian aikaisin eteen. Vilna on paha perfektionisti jota pitää ratsastaa kuin koko maailma olisi esitystä katsomassa. Tamma hyppää kyllä mielellään ja ei sen hyppytyylissäkään ole mitään vikaa, kunhan vain nämä piirteet saisi aina kaivettua esiin hevosesta. Maastossa Vilna on rennompi ja jopa miellyttävä ratsastaa, kun tamma itsekään ei jaksa olla mistään niin tarkka. Vähän turhan kuumahan se on ja hevonen on herkkä pukittamaan maastolenkeilläkin, mutta varmajalkainen se muuten on.
Kisapaikoilla Vilna on varsin tympeä kaikesta huomiosta ja yrittää enemmänkin piiloutua kuin olla esillä. Kisasuoritukset eivät paljoakaan kotikentän käytöksestä muutu eikä tammaa tuskin kukaan ensimmäiseksi kisakumppanikseen valitsisi.
Vilna vaikuttaa ulospäin sellaiselta hiljaiselta hissukalta, joka viihtyy tallin syrjäisimmässä karsinassa ja jonka suurien silmien taakse kätkeytyy varmasti jokin traaginen tarina. No, väärin meni. Vilna on kyllä ulkokuoreltaan tyyni ja suloinen, pieni väriläiskä rautiaiden suomenhevosten joukossa mutta missään nimessä se ei mikään hissukka tai raukka ole. Tamma on oikea kiukkuperse, joka on ominut luonnetta emältään ja vastaa paijailuihin luimimalla ja näykkimällä. Vilna ei tykkää yhtään lässyttämisestä ja turhasta häirinnästä. Tamma viihtyy loistavasti yksinäänkin eikä koko ajan tarvitse ihmis- tai hevosseuraa viereensä norkoilemaan. Tamma osaa kyllä häätää tunkeilijat pois luotaan, kohottamalla takastaan tai näyttämällä nyrpeää naamaa. Vilna tarhataankin tallin toisen känkkäränkkätamman, Henkirievun, kanssa. Jostain syystä nämä kaksi tammaa tulevatkin ihan loistavasti toimeen ainakin kunhan välimatkaa on pari metriä. Vilna ei tule kutsuttaessa tarhan portille vaan se pitää kiskoa sieltä tarhasta mukaan ja taluttaessakin tamma yrittää norkoilla kaikkialle muualle kuin menosuuntaan. Hevonen on myös haka puremaan karsinan seiniä ja aitatolppia sekä katkaisemaan riimunnaruja.
Hoitaessa tympeä eikä enempää voisi välittää harjalla sutimisesta tai turhasta näprimisestä. Vilna ei ole sellainen lemmikkiheppa, jonka harjan saa palmikoida ja kavioita saa kuopia puhtaaksi puoli vuotta. Tamman kanssa pitää olla ripeä ja huolellinen tai muuten kyllä tulee hampaista tai kaviosta. Varsinkin hevosen vatsan alus ja takajalat ovat no no aluetta ja niihin koskiessa kannattaa olla varuillaan. Yleensä Vilna kyllä antaa monta varoitusta ennen kuin oikeasti yrittää potkaista tai purra, mutta huonoimpina päivinä mitään varoitusta ei tule vaan hevonen nappaa suoraan kiinni. Kieltämisestä ja käskemisestä tamma suivaantuu entisestään ja murjottaakin sitten loppupäivän. Etukaviot nostaa ihan hyvin, mutta takakavioiden kanssa saa välillä kamppailla kun Vilna ei pidä yhtään takajalkoihin nykimisestä, Liekö sitten, että hevonen kutiaa vai muuten vain inhoaa jalkojen nykimistä, mutta sellainen se kuitenkin on. Varustus sujuu ihan hyvin, mutta taaskaan Vilna ei pidä yhtään siitä jos jäädään liian pitkäksi aikaa jotain räpeltämään.
Selästä käsin Vilna on vähintään mahdoton. Tammalla on koko ajan kiire ja pidättelyihin se vastaa viskomalla peräpäätään enemmän kuin laki sallii. On ihme, että yhtä hankalan ja suorastaan v-maisen hevosen kanssa on saatu mitään aikaan. Vilnalla ratsastaessa kyllä ymmärrän miksi se Susirajassa laitettiin myyntiin. Tammaa pitää ratsastaa hyvin napakasti, mutta apujen pitää silti olla kevyitä tai pukkilaukkaspurtti odottaa. Hevonen on kaiken lisäksi arvaamaton ja saattaa kulkea alkutunnin nätisti kuin enkeli ja sitten lähteä ryntäilemään kuin riivattu. Vilnassa olisi ainesta vaikka rodeohevoseksi, mutta ajatus ei kyllä naurata kun suomiputen pitäisi toimia ihan tavallisena ratsuna. Tammalla on kyllä kivat liikkeet ja halutessaan se menee niin kauniisti peräänannossa, että ihan meinaa itkettää. Useimmiten kyllä itkettää ihan muista syistä, kuten siitä että Vilna ei keskity tai Vilna pinkoo menemään tai Vilna muuten vain esittää maailmankaikkeuden kovakalloisinta ja kiukkuisinta pikkuhevosta. Miellytäväksi ratsuksi tammaa tuskin voisi sanoa edes hyvänä päivänä, sillä Vilna vaatii niin tarkkaa työskentelyä ratsastajaltaan ja rokottaa joka virheestä, että selässä istuessa tuntuu kuin olisi aseella uhattuna koko ajan. Voikkoa pitää ratsastaa määrätietoisesti ja virheettömästi ja silloinkin voi vain toivoa, että sillä olisi hyvä päivä ja että tamma suostuisi jotain tekemää. Kouluratsastus ei onneksi ole Vilnan leipälaji, mutta eipä sen käytös esteilläkään parane. Kaasu hirttää kiinni ja pikkutammasta tulee kuuro ja sokea kaikelle muulle paitsi ratsastajan väärille avuille tai liian kovalle pohkeelle. Ei Vilna tyhmä ole vaan sillä löytyy erinomainen estesilmä sekä tarvittavaa reippautta, mutta hevonen on myös todella ankara ratsastettava ja jos ratsastaja mokaa, ei tamma tee yhtään mitään. Usein se pistääkin ranttaliksi ja kieltäytyy tai juoksee esteen ohi, jos selässä istuja istuu vahingossa liikaa toisella puolella tai nojaa liian aikaisin eteen. Vilna on paha perfektionisti jota pitää ratsastaa kuin koko maailma olisi esitystä katsomassa. Tamma hyppää kyllä mielellään ja ei sen hyppytyylissäkään ole mitään vikaa, kunhan vain nämä piirteet saisi aina kaivettua esiin hevosesta. Maastossa Vilna on rennompi ja jopa miellyttävä ratsastaa, kun tamma itsekään ei jaksa olla mistään niin tarkka. Vähän turhan kuumahan se on ja hevonen on herkkä pukittamaan maastolenkeilläkin, mutta varmajalkainen se muuten on.
Kisapaikoilla Vilna on varsin tympeä kaikesta huomiosta ja yrittää enemmänkin piiloutua kuin olla esillä. Kisasuoritukset eivät paljoakaan kotikentän käytöksestä muutu eikä tammaa tuskin kukaan ensimmäiseksi kisakumppanikseen valitsisi.
suku ja jälkeläiset
i. Vilminko SLA-I, ERJ-II prt, 154cm | ii. Vilpinki rt, 155cm | iii. Villiko rt, 153cm |
iie. Inpi vrt, 157cm | ||
ie. Mooninki prt, 150cm | iei. Nipstaakki rt, 151cm | |
iee. Jolla-Maija trt, 153cm | ||
e. Haloriena KTK-III vkk, 143cm | ei. Vihaiva vrt, 145cm | eii. Ilkeämieli vprt, 142cm |
eie. Vihapuhe rt, 147cm | ||
ee. Halohuima vkk, 141cm | eei. Kauhujuttu vrt, 136cm | |
eee. Haloriita vkk, 145cm |
Vilnalla on 3 jälkeläistä.
s. 05.06.2014 sh-t. Kuuralehdon Halotaiga i. Ryövärin Marius om. Kuuralehto/VRL-11290
s. 15.06.2014 sh-o. Pakkashalo i. Kuuraraakku om. VRL-13550
s. 21.06.2014 sph-o. Haivale i. Kalavaras om. VRL-13090
s. 05.06.2014 sh-t. Kuuralehdon Halotaiga i. Ryövärin Marius om. Kuuralehto/VRL-11290
s. 15.06.2014 sh-o. Pakkashalo i. Kuuraraakku om. VRL-13550
s. 21.06.2014 sph-o. Haivale i. Kalavaras om. VRL-13090
kisakalenteri
Vilna kisaa ERJ:n alaisissa esteratsastuskilpailuissa. Kalenteriin merkitään vain sijoitukset.
ERJ yht. 56kpl
05.04.2014 KUTSU, 120cm, 4/19 06.04.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 12.04.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 13.04.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 14.04.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 15.04.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 15.04.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 16.04.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 17.04.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 18.04.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 18.04.2014 KUTSU, 110cm, 1/43 20.04.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 21.04.2014 KUTSU, 120cm, 1/40 |
21.04.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 22.04.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 25.04.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 29.04.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 05.05.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 07.05.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 07.05.2014 KUTSU, 120cm, 5/50 09.05.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 10.05.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 15.05.2014 KUTSU, 120cm, 2/30 18.05.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 20.05.2014 KUTSU, 120cm, 2/30 24.05.2014 KUTSU, 110cm, 3/30 |
25.05.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 26.05.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 28.05.2014 KUTSU, 120cm, 2/40 28.05.2014 KUTSU, 110cm, 1/30 29.05.2014 KUTSU, 120cm, 4/40 29.05.2014 KUTSU, 110cm, 3/30 29.05.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 31.05.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 01.06.2014 KUTSU, 120cm, 3/40 02.06.2014 KUTSU, 120cm, 4/39 02.06.2014 KUTSU, 120cm, 4/50 03.06.2014 KUTSU, 120cm, 5/50 06.06.2014 KUTSU, 120cm, 3/40 |
17.06.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 17.06.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 18.06.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 19.06.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 19.06.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 19.06.2014 KUTSU, 110cm, 2/30 20.06.2014 KUTSU, 110cm, 1/30 20.06.2014 KUTSU, 120cm, 5/30 21.06.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 22.06.2014 KUTSU, 120cm, 4/30 23.06.2014 KUTSU, 120cm, 2/30 24.06.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 24.06.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 25.06.2014 KUTSU, 120cm, 1/30 26.06.2014 KUTSU, 120cm, 3/30 27.06.2014 KUTSU, 120cm, 2/30 30.06.2014 ERJ-CUP, 110cm, 34/379 |
päiväkirja & valmennukset
Vilnan päiväkirjaan pääset tästä.
Estevalmennus - valmentajana Lissu T.
Tiedä sitten, miten Dora onnistui siinä, mutta jotenkin nainen sai suostuteltua minut vaihtamaan kahvin ja pullan (ilmaisen) estevalmennuksen pitoon. Mielellänihän minä hevosteni jälkikasvua valmennan, Vilnan meno vain on niin kiireistä ja saman oloista kuin sen isällä, että käsivarteni kipeytyvät jo katselemisesta. Ei auta itku markkinoilla, etenkään siinä vaiheessa, kun jo seisoo kentällä huutelemassa ohjeita. Dora on tehnyt hyvää työtä pikkutammansa kanssa ja saanut kisatuloksiakin aikaiseksi. Tänään sujuneesta yhteistyöstä ei näkynyt merkkiäkään, Vilna vain viskoi päätään laukaten samalla paikoillaan Doran kirotessa kuin rekkakuski. Hyvää huomenta vain sinullekin! Verryttelyesteinä oli 50cm korkeilla esteillä oleva innari ja muutama yksittäinen pystyeste, joiden edessä oli laukkapuomit. Ideana oli saada Vilnan laukkaan joku tolkku, ponnistuspaikat kohdilleen ja hyppyihin pyöreyttä. Vilnan mielestä laukan ei tarvinnut sopia laukkapuomeille laisinkaan ja innarillakin saattoi hypätä kaksi estettä kerralla. Ei hyvää päivää..! Doran ratsastus pysyi ihailtavan siistinä, vaikka ärräpäät lentelivätkin ja paistomittari veti koko ajan punaisemmaksi. Pitkän väsytystaistelun jälkeen pidätteet menivät edes jotenkuten läpi ja tamma osoitti ymmärtäneensä, mitä Dora pohjetyöskentelyllään haki. Innarille voikko teki oikein hyvät hypyt – ja ylitti jokaisen esteen erikseen, hallelujaa! -, yhdelle pystylle tamma laukkasi hyvätahtista, pyöreää laukkaa tehden siitä hyvän hypyn oikeasta kohdasta. Niistä muista pystyistä ei sitten puhuta. Koska Vilna ei selkeästi halunnut toimia tänään, estekorkeus pidettiin suht matalana (60-70cm), ja keskityimme hiomaan tamman laukkaa, tamman laukkaa ja vielä kerran tamman laukkaa. Hyvänen aika, on ne katujyrät, raketit ja se saatanan Riepukin saatu toimimaan! Joskus. Ehkä kerran. Treeniä jatkettiin laukkapuomien avustuksella. Ensin ratsukko hyppäsi pienen lankkuesteen, siitä jatkettiin suoraa linjaa pienelle ristikolle tavoitteena saada väliin kolme laukka-askelta. Esteiden välissä oli laukkapuomit auttamassa Doraa hahmottamaan, mihin Vilnan pitäisi kinttunsa laittaa ja mihin elikko tuskin tulisi niitä laittamaan. Ensimmäisellä hyppykerralla Vilna teki jättiloikan lankun yli, siitä yksi hätäinen laukka-askel ja ristikon yli. Odottamattomat jättiloikat saivat Dora-paran lentämään ensin ratsunsa kaulalle, siitä takaisin satulaan ja keinahtamaan Vilnan kyljelle. Jotenkin naisen onnistui kammeta itsensä takaisin satulaan, vaikka jalustimet olivat tipahtaneet jalasta ja kaiken järjen mukaan Doran olisi pitänyt olla nielemässä pölyä. Toisella kerralla Vilna hyppäsi järkevämmän kokoiset hypyt, mutta laukkasi niin niputettua, paikallaan polkevaa laukkaa, että onnistui menemään välin viidellä laukka-askeleella. Kolmannella kerralla Dora sai tammaansa eloa ja väli mentiin kolmella laukka-askeleella, mutta ristikko jäi hyppäämättä kun tamma juoksi senkin yli. Madalsin lankkua, korotin ristikon pystyksi, ja tällä kertaa Vilna hyppäsi molemmat esteet. Väliin tosin tuli kolme ja puoli laukka-askelta, eikä toisessa hypyssä ollut kehumista. Tällä kertaa ei treenattu mitään sen kummoisempaa, olihan tässäkin ihan tarpeeksi pähkäilemistä ja hampaiden kiristelyä. Ehkä ensi kerralla hypätään vähän useampaa estettä. |
Halovilna on virtuaalihevonen/a sim game horse
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tekstien © Dora ellei muuta mainita
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Tekstien © Dora ellei muuta mainita