VH13-018-1019
suomenhevonen, ori s. 06.08.2013 - 5v. (oma ikääntyminen) täyttänyt 4v. 01.10.2013 4. ikävuoden jälkeen ikääntyy satunnaisesti 150cm, tummanrautias esteratsastus, 100cm, HeB, me 90cm omistaja Dora VRL-13090 kasvattaja Yogi, Joogin Suomalaiset, Suomi |
Poju palkittiin SV-II palkinnolla suomenhevosvarsojen arviointilaisuudessa,
4-vuotiaana lokakuussa 2013
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 6,3 + 5 (52.331%), luonne 18 = 61,3
KTK-III orien erikoiskantakirjaustilaisuudessa 05.12.2013
17 + 16 + 17 + 16 = 66p
4-vuotiaana lokakuussa 2013
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 6,3 + 5 (52.331%), luonne 18 = 61,3
KTK-III orien erikoiskantakirjaustilaisuudessa 05.12.2013
17 + 16 + 17 + 16 = 66p
Haaveilin pitkään siitä tummanrautiaasta oripojasta tai ainakin siitä lähtien kun satuin hevosen pongaamaan suomenhevosten myyntitapahtumassa. Ori oli Joogin Suomalaisten kasvatti ja tuli komeasta suvusta ja alkuun ajattelin, ettei minulla ollut missään nimessä mahdollisuutta saada niin upeaa suomenputtea omistukseeni. Seurailin tilannetta ja kun oripojalla ei tuntunut olevan ottajia tai kamalaa tarjouskilpailua hevosesta ei käyty, niin päätin uskaltautua tekemään oman ostotarjoukseni. Kaikeksi yllätyksekseni pollen kasvatustallin omistaja, Yogi, hyväksyi tarjoukseni ja olin revetä ilosta sinä päivänä kun traileri saapui tallipihaani ja sieltä ulos tepsutteli tämä unelmieni perisuomalainen nelijalkainen.
Joogin Solttupoika on veikeä ja pikkupoikamainen, mutta kultaisen sydämen omaava hevonen. Se on selvästi perinyt emänsä helpon ja uteliaan luonteen, eikä arki Pojun kanssa ole ikinä hankalaa. Ori osaa kyllä olla orimainenkin ja leikkisä, mutta harmia se ei ikinä tahallaan aiheuta. Taluttaessa saattaa tanssahdella ja vähän ryntäillä, varsinkin jos näkee tammoja joille pitää esittää. Omaa sukupuoltaan yrittää pomputtaa, mutta sisimmältään Solttupoika on vähän pelkurimainen ja suuri egoisemman hevosen seurassa jää esimerkiksi tarhan laumahierarkiassa suosiolla alempaan rooliin. Täysin pompoteltavissa se ei ole, mutta hevonen on tarpeeksi järkevä tajutessaan vaikka toisen osapuolen ollessa vanhempi ja vahvempi, että on parempi vain jossain tilanteissa jättäytyä taka-alalle.
Hoitaessa suomenhevonen on sosiaalinen ja hörisee jatkuvasti sekä haluaa koko ajan olla mukana tekemisessä. Poju tutkii kaiken mihin yltää, joten hoitaminen on helpointa käytävällä kaksinpuolin kytkettynä tai ulkona harjauspuomilla, jossa orin huomio kiinnittyy ympärillä olevaan maailmaan eikä harjalaatikon ympäri kääntämiseen. Harjaus ja varustaminen sujuu muuten hyvin, mutta suitsien kanssa poitsu voi alkaa pelleillä ja yrittää useasti kohottaa päänsä mahdollisimman korkealle. Napakasti käskemällä suomenputte kyllä tottelee ja loppujen lopuksi ottaa kuolaimet suuhunsa nätisti eikä turhia pullikoi vastaan. Nuorelle orille täytyy selvästi asettaa rajat ja säännöt, sillä silloin elämä sen kanssa on kaikista vaivattominta ja suorastaan ruusuilla tanssimista.
Ratsastaessa Poju on vähän enemmän orimainen ja temppuilee alkuun aika paljonkin, eikä sen selkään voi heittää ketä tahansa. Vähän vikuripäinen ja kenkku osaa hevonen olla, muttei se mikään täysi kävelevä katastrofikaan ole. Poju tarvitsee vahvatahtoisen ratsastajan, joka laittaa sen kuriin ja järjestykseen alusta saakka koska muuten ori kyllä leikittelee ja pistää koko homman soossiksi, siis jos vain tajuaa ettei sitä kunnolla kielletä. Hetken ratsastamisen jälkeen hevosesta paljastuu ihan kunnollinen, mielellään töitä tekevä puoli ja poitsu useasti tekee mitä vaaditaan. Toki se joskus yrittää mennä siitä mistä aita on matalin, mutta kun ratsastaja pysyy jämäkkänä niin Pojukin yrittää parhaansa. Se ei kuulu todellakaan kastiin, jota pitää pohkeilla paukuttaa ja raipalla näpytellä puoli vuotta, vaan suomenputte on ihanan reipas ja menohaluinen tapaus, jolla kuitenkin samalla pysyy jalat maassa eikä vauhti kajahda nuppiin liikaa (ainakaan liian usein).
Parhaimmillaan Poju on esteillä, joille intoa se on selvästi perinyt estepainotteisilta vanhemmiltaan. Ori hyppää mielellään, mutta tarvitsee paljon ohjeistusta esteillä. Automaattisesti hevonen ei hyppää ja se tukeutuu hyvin paljon ratsastajan apuihin ja ohjeisiin. Solttupojalla on kamalasti potentiaalia, mutta kaiken ratkaiseekin juuri ratsastajan taidot ja yrittäminen. Sellaisen ihmisen kanssa joka itsekin antaa treeneissä ja kisoissa 120 prosenttia, eikä löysäille selässä vaan hoitaa homman kotiin, toimii ori kuin unelma ja hyppää kuin Uljas Musta valkokankaalla konsanaan.
Kouluratsastus ei nappaa niin paljon ja nelijalkainen otus osaakin olla tiedostaessaan joutuvansa taipumaan koulukiemuroille hiukan laiskanpulskeampi kuin normaalisti. Ori liikkuu kyllä ihan hyvin, muttei jaksa kunnolla keskittyä asiaan ja se näkyy kyllä koulua ratsastaessa. Kun Pojua ei joku kiinnosta, niin yksinkertaisesti sitä ei vain kiinnosta ja eikä tummanrautiasta voi mihinkään pakottaa, sillä sen verran itsepäinen se on. Kyllä hevosen voi saada kulkemaan kouluakin ihan nätisti ja se kulkee Helppo B tasolle saakka, mutta siihen se saa minun puolesta jäädäkin, eikä orin kanssa olla yrittämässä valloittaa kouluratsastuskisojen pokaalisijoja.
Maastossa ori nauttisi samoilla vaikka kuinka pitkään ja sen mielestä mukavinta onkin kuljeskella ratsastajan kanssa luonnonhelmassa. Poju myös rakastaa laukkailua vaikka pellolla tai järven rannalla ja se toimii maastossa aina fiksusti ja järkevästi, eikä koskaan hypi tai säiky turhia. Hyvin varmajalkainen se on siis nuoresta iästään huolimatta ja suomenputesta saa kyllä oivan maastoilukaverin säällä kuin säällä.
Joogin Solttupoika on veikeä ja pikkupoikamainen, mutta kultaisen sydämen omaava hevonen. Se on selvästi perinyt emänsä helpon ja uteliaan luonteen, eikä arki Pojun kanssa ole ikinä hankalaa. Ori osaa kyllä olla orimainenkin ja leikkisä, mutta harmia se ei ikinä tahallaan aiheuta. Taluttaessa saattaa tanssahdella ja vähän ryntäillä, varsinkin jos näkee tammoja joille pitää esittää. Omaa sukupuoltaan yrittää pomputtaa, mutta sisimmältään Solttupoika on vähän pelkurimainen ja suuri egoisemman hevosen seurassa jää esimerkiksi tarhan laumahierarkiassa suosiolla alempaan rooliin. Täysin pompoteltavissa se ei ole, mutta hevonen on tarpeeksi järkevä tajutessaan vaikka toisen osapuolen ollessa vanhempi ja vahvempi, että on parempi vain jossain tilanteissa jättäytyä taka-alalle.
Hoitaessa suomenhevonen on sosiaalinen ja hörisee jatkuvasti sekä haluaa koko ajan olla mukana tekemisessä. Poju tutkii kaiken mihin yltää, joten hoitaminen on helpointa käytävällä kaksinpuolin kytkettynä tai ulkona harjauspuomilla, jossa orin huomio kiinnittyy ympärillä olevaan maailmaan eikä harjalaatikon ympäri kääntämiseen. Harjaus ja varustaminen sujuu muuten hyvin, mutta suitsien kanssa poitsu voi alkaa pelleillä ja yrittää useasti kohottaa päänsä mahdollisimman korkealle. Napakasti käskemällä suomenputte kyllä tottelee ja loppujen lopuksi ottaa kuolaimet suuhunsa nätisti eikä turhia pullikoi vastaan. Nuorelle orille täytyy selvästi asettaa rajat ja säännöt, sillä silloin elämä sen kanssa on kaikista vaivattominta ja suorastaan ruusuilla tanssimista.
Ratsastaessa Poju on vähän enemmän orimainen ja temppuilee alkuun aika paljonkin, eikä sen selkään voi heittää ketä tahansa. Vähän vikuripäinen ja kenkku osaa hevonen olla, muttei se mikään täysi kävelevä katastrofikaan ole. Poju tarvitsee vahvatahtoisen ratsastajan, joka laittaa sen kuriin ja järjestykseen alusta saakka koska muuten ori kyllä leikittelee ja pistää koko homman soossiksi, siis jos vain tajuaa ettei sitä kunnolla kielletä. Hetken ratsastamisen jälkeen hevosesta paljastuu ihan kunnollinen, mielellään töitä tekevä puoli ja poitsu useasti tekee mitä vaaditaan. Toki se joskus yrittää mennä siitä mistä aita on matalin, mutta kun ratsastaja pysyy jämäkkänä niin Pojukin yrittää parhaansa. Se ei kuulu todellakaan kastiin, jota pitää pohkeilla paukuttaa ja raipalla näpytellä puoli vuotta, vaan suomenputte on ihanan reipas ja menohaluinen tapaus, jolla kuitenkin samalla pysyy jalat maassa eikä vauhti kajahda nuppiin liikaa (ainakaan liian usein).
Parhaimmillaan Poju on esteillä, joille intoa se on selvästi perinyt estepainotteisilta vanhemmiltaan. Ori hyppää mielellään, mutta tarvitsee paljon ohjeistusta esteillä. Automaattisesti hevonen ei hyppää ja se tukeutuu hyvin paljon ratsastajan apuihin ja ohjeisiin. Solttupojalla on kamalasti potentiaalia, mutta kaiken ratkaiseekin juuri ratsastajan taidot ja yrittäminen. Sellaisen ihmisen kanssa joka itsekin antaa treeneissä ja kisoissa 120 prosenttia, eikä löysäille selässä vaan hoitaa homman kotiin, toimii ori kuin unelma ja hyppää kuin Uljas Musta valkokankaalla konsanaan.
Kouluratsastus ei nappaa niin paljon ja nelijalkainen otus osaakin olla tiedostaessaan joutuvansa taipumaan koulukiemuroille hiukan laiskanpulskeampi kuin normaalisti. Ori liikkuu kyllä ihan hyvin, muttei jaksa kunnolla keskittyä asiaan ja se näkyy kyllä koulua ratsastaessa. Kun Pojua ei joku kiinnosta, niin yksinkertaisesti sitä ei vain kiinnosta ja eikä tummanrautiasta voi mihinkään pakottaa, sillä sen verran itsepäinen se on. Kyllä hevosen voi saada kulkemaan kouluakin ihan nätisti ja se kulkee Helppo B tasolle saakka, mutta siihen se saa minun puolesta jäädäkin, eikä orin kanssa olla yrittämässä valloittaa kouluratsastuskisojen pokaalisijoja.
Maastossa ori nauttisi samoilla vaikka kuinka pitkään ja sen mielestä mukavinta onkin kuljeskella ratsastajan kanssa luonnonhelmassa. Poju myös rakastaa laukkailua vaikka pellolla tai järven rannalla ja se toimii maastossa aina fiksusti ja järkevästi, eikä koskaan hypi tai säiky turhia. Hyvin varmajalkainen se on siis nuoresta iästään huolimatta ja suomenputesta saa kyllä oivan maastoilukaverin säällä kuin säällä.
suku ja jälkeläiset
i. Kadotettu Sissisotilas KTK-III, SV-I tprt, 160cm | ii. Kaarnan Iltasoihtu VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1 rt, 152cm | iii. Kajo |
iie. Hallava | ||
ie. Harmin Humi-Tutti rt, 149cm | iei. Pervo-Erkki sivut kadonneet | |
iee. Iltarusko | ||
e. Fiktion Rosiitta ERJ-I, KTK-III, SLA-I, SV-I trt, 145cm | ei. Elias Luned ERJ-I vrt, 153cm | eii. Sananlasku |
eie. Vinkas | ||
ee. Fiktion Rosiina SV-I, ERL-III, ERJ-I, KTK-III, SLA-I, YLA2 prt, 143cm | eei. Riimanni VIR MVA Ch, KTK-II, ERL-II | |
eee. Himputtiina ERJ-I, SLA-II, YLA2, ERL-III |
iei. Pervo-Erkistä on yritetty etsiä tietoa, mutta huonoin tuloksin. Orin väri, säkäkorkeus tai kilpailumenestys ei ole selvinnyt, mutta esiin kaivettujen tietojen mukaan ori asui Viisikon ratsastuskoululla. Pervo-Erkillä on Harmin Humi-Tutin lisäksi ainakin yksi toinen jälkeläinen, 18.05.2008 syntynyt sh-o. Viisikon Himoletti (sittemmin tämänkin sivut ovat kadonneet), mutta ori löytyy Viisikon kasvattilistalta.
Pojulla on 1 jälkeläinen ja ori on tarjolla jalostukseen.
s. 15.09.2013 sh-o. Salmiakkifobia e. Jäpäkän Senni om. VRL-13090
s. 15.09.2013 sh-o. Salmiakkifobia e. Jäpäkän Senni om. VRL-13090
kisakalenteri
Pojun kanssa kilpaillaan ERJ:n alaisissa kilpailuissa. Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
ERJ yht. 69kpl
29.09.2013 KUTSU, 100cm, 1/40 01.10.2013 KUTSU, 90cm, 2/40 04.10.2013 KUTSU, 90cm, 2/40 08.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/40 09.10.2013 KUTSU, 90cm, 4/30 10.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/40 11.10.2013 KUTSU, 100cm, 6/40 11.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/40 12.10.2013 KUTSU, 90cm, 3/30 13.10.2013 KUTSU, 100cm, 2/40 15.10.2013 KUTSU, 100cm, 7/50 15.10.2013 KUTSU, 90cm, 6/50 17.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/40 17.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 17.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 17.10.2013 KUTSU, 90cm, 6/50 18.10.2013 KUTSU, 90cm, 6/40 18.10.2013 KUTSU, 90cm, 6/40 18.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/50 18.10.2013 KUTSU, 90cm, 1/50 19.10.2013 KUTSU, 90cm, 3/40 19.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 19.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/40 19.10.2013 KUTSU, 90cm, 6/50 20.10.2013 KUTSU, 90cm, 2/50 20.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 |
21.10.2013 KUTSU, 90cm, 7/50 21.10.2013 KUTSU, 90cm, 2/50 21.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/60 22.10.2013 KUTSU, 90cm, 4/50 22.10.2013 KUTSU, 100cm, 6/60 22.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/30 23.10.2013 KUTSU, 90cm, 3/50 23.10.2013 KUTSU, 100cm, 1/50 23.10.2013 KUTSU, 100cm, 1/40 24.10.2013 KUTSU, 100cm, 6/40 24.10.2013 KUTSU, 100cm, 1/31 24.10.2013 KUTSU, 100cm, 1/50 25.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/40 25.10.2013 KUTSU, 90cm, 5/40 25.10.2013 KUTSU, 100cm, 2/30 26.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 27.10.2013 KUTSU, 90cm, 6/40 27.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/40 27.10.2013 KUTSU, 100cm, 2/40 28.10.2013 KUTSU, 100cm, 5/30 29.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 29.10.2013 KUTSU, 100cm, 4/40 01.11.2013 KUTSU, 100cm, 3/40 05.11.2013 KUTSU, 100cm, 2/30 13.11.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 18.11.2013 KUTSU, 100cm, 4/50 |
19.11.2013 KUTSU, 100cm, 3/50 19.11.2013 KUTSU, 100cm, 2/50 20.11.2013 KUTSU, 100cm, 6/50 20.11.2013 KUTSU, 100cm, 1/50 23.11.2013 KUTSU, 100cm, 2/50 24.11.2013 KUTSU, 100cm, 5/50 26.11.2013 KUTSU, 90cm, 2/30 28.11.2013 KUTSU, 90cm, 1/30 08.12.2013 KUTSU, 100cm, 7/50 12.12.2013 KUTSU, 100cm, 5/40 16.12.2013 KUTSU, 100cm, 7/50 13.04.2014 KUTSU, 100cm, 6/60 30.04.2014 ERJ-CUP, 100cm, 3/494 02.05.2014 KUTSU, 100cm, 6/50 09.05.2014 KUTSU, 100cm, 1/40 10.05.2014 KUTSU, 100cm, 4/50 |
päiväkirja & valmennukset
Estevalmennus, 100cm - valmentajana honeythief
Valmennuksemme alku ei vaikuttanut kovinkaan lupaavalta, sillä komeaa suomenhevosoria näytti kiinnostavan kaikki muu kuin ratsastajaansa kuunteleminen. Ratsukon verryttely takkuili Pojun viskellessä päätään ja juostessaan tuntumalta. Ohjeistin Doraa työskentelemään pääty-ympyrälle asetetuilla ravipuomeilla ja ratsastamaan oria kuulolle napakoin avuin. Korjasimme Doran istuntaa, jolloin myös jalka-avut tehostuivat. Kun työskentelyssä oli havaittavissa muutosta parempaan, jatkoimme kavalettitehtävällä. Ratsukon tuli ylittää kolmen kavaletin jumppasarja, tehdä suuri voltti yhden kavaletin ylitse ja palata suoralle, jonne oli asetettu kolmen laukka-askeleen päähän pieni pystyeste. Nähdessään esteitä edessään Poju ennakoi nostaen omatoimisesti hienon ja jäntevän laukan ja Dora joutui jälleen muistuttamaan oria avuilla pysymisestä. Ensimmäiset suoritukset sujuivat kuitenkin ratsukolta rutiinilla, joten korotin esteitä. Vauhtiin oli kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä voltille kääntyminen uhkasi jäädä usella yrityksellä liian pitkäksi. Viimeisille kerroille korotin viimeisen esteen 100cm korkeaksi. Ensimmäisellä kerralla ratsukko ylitti esteen hienosti, mutta toisella kerralla tie voltilta jäi liian pitkäksi. Tien ollessa huono ja ratsastajan tuen vähäinen, ohitti Poju esteen suoriltaan. Ohjeistin Doraa jatkamaan suoraan kaarteesta ja hyppäämään vain pystyn. Poju epäröi selvästi esteen lähestyessä uudelleen, mutta Dora pysyi napakkana ja ratsukko selvitti esteen mallikkaasti. Tämän jälkeen ratsukko sai tulla vielä pelkän suoran kahdella metrin esteellä viiden laukka-askeleen välillä. Viimeisistä suorituksista huomasi, kuinka Dora oli saanut orin hyvin pidätteille alkutuntiin verrattuna. Poju ei yrittänyt enää omatoimisesti pidentää askelta tai purra kuolainta. Sen sijaan molemmilla kerroilla esteet sujuivat mallikkaasti, vaikka pientä hiomisen varaa toki aina on. Loppuverryttelyksi kokosin pienen puomiradan, joka työllisti ratsukkoa loppuun saakka. Estevalmennus, 100cm - valmentajana Veera R. Dora nousi juuri kentällä Pojun selkään, kun saavuin kentän laidalle. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti ennen varsinaisen valmennuksen alkua. Seurailin ratsukon yhteistyötä, vaikka olinkin ratsukkoa jo aikaisemmin valmentanut. Dora sai olla alusta asti topakkana orin kanssa. He tekivät käynnissä ja ravissa paljon voltteja ja kaarevia uria. Kun ratsukko oli jonkin aikaa verrytellyt siirryin kentän puolelle ja päätimme aloittaa itse valmennuksen. Olin jo ennen valmennuksen alkua käynnyt rakentamassa kentälle neljä estettä. Nämä neljä estettä oli aseteltu kentälle niin, että ratsukko joutuisi tekemään kahdeksikkoa. Kahdeksikon keskellä tulisi siis aina tehdä laukanvaihto. Aloitimme kumminkin ravissa, että reitit tulisivat Doralle selviksi. Poju ylitti esteet vaivattomasti ravissa, koska ne olivat vain n. 50cm korkeudessa. Koska Pojulta tämä luonnistui niin vaivattomasti käskin Doraa laukkaamaan ensiksi muutaman kierroksen kenttää ympäri ja sitten siirtymään tekemään kahdeksikkoa. Poju innostui selkeästi enemmän heti, kun siirryttiin laukkaan. Kaksi ekaa estettä ylittyi hienosti, mutta Poju ei innostuksissaan tajunnut vaihtaa laukkaa. Kolmannenkin esteen se hyppäsi, mutta neljännen se kiersi. Käskin Doraa hidastamaan hieman Pojua ja vaihtamaan laukan vaikka ravin kautta. Ratsukko yritti uudelleen ja tällä kerralla Poju vaihtoi laukan hyvin. Nostin esteet n. 80cm korkeiksi ja jälleen kerran ori ylitti ne vallan mainiosti. Tämän jälkeen tein pitkälle sivulle vielä laukkakavaletit loppujumpaksi. Ensimmäisellä kerralla Poju sekosi jaloissaan, mutta sitä seuraavalla kerralla kavaletitkin menivät nätisti, vaikkakin Dora sai ennen kavalettejä hidastaa oria melko paljon. Tähän oli hyvä lopettaa ja ratsukko kävi kävelemässä pienen maastolenkin loppukäynneiksi. |
Estevalmennus, 100cm - valmentajana Veera R.
Tänään valmennettavinani oli Dora ja tämän komea suokkiori Poju. Ratsukko oli jo maneesissa suorittamassa alkuverkkaa, kun saavuin maneesiin. Laitoin maneesin toiselle pitkälle sivulle ravipuomit ja pääty-ympyrälle neljä puomia. Käskin ratsukkoa tulemaan nämä ensiksi ravissa. Poju tuli pitkän sivun puomit nätisti, mutta pääty-ympyrälle se ei olisi millään suostunut kääntymään. Dora sai kuitenkin jääräpäisen orin käännettyä ympyrälle. Käskin ratsukkoa tekemään toisessakin päässä pääty-ympyrän. Muutaman kerran jälkeen Poju alkoi kääntymään ympyröille paremmin, eikä sitä tarvinnut enään paljoa käskeä. Tämä tehtävä toistettiin molempiin suuntiin muutamaan otteseen, kunnes Poju alkoi kuunnella kunnolla ratsastajaa. Tämän jälkeen pidensin puomien välejä niin, että saimme laukkapuomit. Käskin Doran laukata eka toisessa päässä muutaman pääty-ympyrän, ennen kuin tulee puomeille. Laukkapuomitkin sujuivat orilta hyvin. Tämän jälkeen ratsukko sai kävellä vähän aikaa kun rakensin ristikon ja sen perään n. 70cm korkean pystyn. Pyysin ratsukkoa tulemaan esteet heti laukassa. Dora siirsi Pojun laukkaan ja Poju hyppäsi esteet isolla ilmavaralla. Nostin ristikon pystyksi (n. 70cm) ja toisen esteen n. 90cm korkuiseksi. Ratsukko tuli nämä jälleen laukassa. Ensimmäinen este tuli hyvin, mutta toisella esteellä tuli kielto. Dora pysyi orin selässä ja neuvoin Doraa antamaan enemmän pohjetta ensi kerralla. Ratsukko tuli esteen uudelleen ja tällä kertaa Poju hyppäsi molemmat esteet hyvin. Tein toiselle sivulle näiden kahden esteen lisäksi vielä metrin korkuisen esteen. Neuvoin Doraa nyt ohjaamaan orin keskelle estettä ja antamaan pohjetta ennen estettä, ettei kieltoa tulisi. Poju hyppäsi kaikki kolme estettä hyvin. Käskin ratsukkoa ravaamaan yhden kierroksen ja sitten siirtymään käyntiin. Kehotin ratsukkoa jatkamaan samaa rataan ja Doraa neuvoin antamaan orille selkeät ohjeet esteitä lähestyttäessä. Estevalmennus, 100cm - valmentajana Minja E Saapuessani kentälle oli parivaljakko jo täydessä työn touhussa verrytellessään oma-aloitteisesti. Aloitin välittömästi esteiden rakentamisen, mutta ehdin välillä vilkuilla parin työskentelyä. Paikoitellen bongasin välistä tilanteita, joissa Poju olisi selvästi tahtonut tehdä jotain toisin, jolloin käynnistyi oikea tahtojen taistelu. Heitin silloin tällöin Doralle ohjeita ja vinkkejä ja tämä noudatti niitä kuuliaisesti. Kun esteet olivat pystyssä, pääsin valvomaan Doran ja Pojun laukkaverryttelyä, jonka olin etukäteen suunnitellut. Jätin yhden esteistä pieneksi n. 50cm korkeaksi pystyksi ja nyt parin oli tarkoitus käyttää sitä verryttelyesteenä. Poju näytti tasaiselta lähestyessään estettä, mutta näin selvästi, että ratsastaja joutui tekemään paljon töitä sen eteen, ettei ori rynnisi miten sattuu. Pääsimme viimein aloittamaan varsinaisen tehtävän, joka oli suhteutettu. 50cm korkea pystyeste oli uran sisäpuolella ja toinen n. 3 metriä keskemmällä niin, että esteeltä esteelle muodostui pieni kaarros. Ensimmäisellä kerralla esteet olivat matalia. Pari hyppäsi molemmat ongelmitta, eikä kaarros vaikeuttanut lähestymisiä millään tavoin. Seuraavalla kerralla olin nostanut esteitä 70cm korkeiksi ja nyt tarkoitus oli saada ratsastettua väliin kolme askelta normaalin viiden sijasta. Askelten oli oltava TODELLA pitkiä ja vauhdin reipasta, muttei liian kovaa. Alku ei näyttänyt lupaavalta. Poju laukkasi liian vetelästi, eikä väliin tulleiden askelten määrä ollut lähelläkään kolmea. Uudemmalla yrityksellä herra oli kuitenkin terävöitynyt ja kolme askelta oli kuin lastenleikkiä. Nostin esteet vielä 100cm korkeiksi ja pari sai tulla ne parhaaksi näkemällään askelmäärällä, joka osottautui neljäksi laukka-askeleeksi. Tämän jälkeen annoin Doralle ja Pojulle luvan loppuverryttelyyn, jonka aikana siivosin esteet pois kentältä. |
Joogin Solttupoika on virtuaalihevonen/a sim game horse
Kuvat © Suomen Hippos/Eero Perttunen
Tekstien © Dora ellei muuta mainita
Kuvat © Suomen Hippos/Eero Perttunen
Tekstien © Dora ellei muuta mainita