11/13: Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa mukaan tarttui SV-I -palkinto.
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7,7 + 10 (73.465%), luonne 17 = 66,7
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 15, ratsastuskoe 7,7 + 10 (73.465%), luonne 17 = 66,7
Olin jo pitkään haaveillut Pojun varsasta ja löytäessäni juuri oikean emäehdokkaan, oli selvää että tulisin myös rakastamaan tämän yhdistelmän rakkauden hedelmää. Varsan sitten putkahtaessa maailmaan, oli se juuri sitä kaikkea mitä olin toivonutkin. Tomera orivarsa sai nimekseen Salmiakkifobia. Rakkaalla lapsosella on kuitenkin monta nimeä ja tämä hevonen saakin kuulla omistajansa suusta vaikka minkälaisia kullanmuru ja mamman mussukka nimityksiä, joista käytetyimmät ovat kuitenkin ehdottomasti Sälli ja Salmari.. ja mamman mussukka.
Vahvatahtoinen hevosori ei ole kaikkien mieleen - se on kamalan kopea ja muutenkin ylpeä. Salmari ei suostu kenen tahansa käsiteltäväksi ja osaa olla oikea paholainen halutessaan. Ori on enemmänkin yhden ihmisen hevonen - tuttujen kanssa se on kuin suuri nallekarhu joka haluaa vain tulla hellityksi. Karsinassa Sälli käyttäytyy yleensä melko hyvin vaikka saattaakin alkuun hiukan luimistella ja näyttää tuimaa naamavärkkiä. Purija tai potkija se ei ole ja siitä olen todellakin kiitollinen. Hevosen ainoa huono tapa karsinassa on turha seilaaminen ja liikkuminen ja saattaapa hevonen vahingossa liiskata sinut itsensä ja seinänkin väliin (tai astua varpaille). Hötkyily kuitenkin loppuu käytävällä hoitaessa. Sällin saa harjata ja varustaa ilman huolia - ori ei tee mitään suurta numeroa mistään, saattaapa se jopa höristäkin satunnaisesti. Kuitenkin jälleen jos vieras ihminen on ympärillä hyörimässä, puskee hevosen hiukan epäluuloinen luonne esille ja se saattaa kieltäytyä ottamasta kuolaimia suuhunsa tai osoittaa mieltään vaikka kuopimalla. Sälli on oikein persoonallinen hevonen eikä se ikinä pelkkää ilkeyttään oikuttele tai aiheuta päänvaivaa.
Ratsastaessa Sälli muistuttaa hyvin paljon isäänsä - ratsastajalta vaaditaan rautaista tahtoa tämän hevosen kanssa. Salmari kuumuu aivan naurettavan helposti ja painaa aika paljon kädelle ratsastaessa. Ori pyyhältää menemään juuri miten itse haluaa ja alkuun testailee ihmistä todella paljon vaikka millä tempauksilla. Se tykkää oikoa kulmia, luistaa tehtävistä ja ryöstää varsinkin laukkaa nostaessa (ja vähän muutenkin). Sälli ei kuitenkaan ole aivan toivoton vaan kun sen kanssa on itsepäinen ja näyttää luonteen lujuutta, niin myös hevonen alkaa kunniottamaan ratsastajaansa. Oikean ihmisen alla suomenpolle osaa olla kuulolla ja jaksaa kiinnostua työnteosta, mutta myös vaatii ratsastajan hereillä oloa. Orin kanssa saa vuodattaa verta, hikeä ja kyyneliä mutta päivän päätteeksi se kaikki on lopputuloksen arvoista - voi olla ylpeä itsestään jos saa nuoren hevosen kulkemaan just eikä melkein.
Salmarin leipälaji on esteet: se hyppää samoissa luokissa kuin isänsä ja on selvästi perinyt hyvät hyppygeenit vanhemmiltaan. Hevosella on paha tapa rynniä eteenpäin ja tehdä hommat vähän juosten kusten, mutta ainakin innoa löytyy. Hyppytekniikka ei ole kovinkaan pielessä mutta vauhtia on usein liikaa ja tämä aiheuttaa puomien putoilut. Esteilläkin ratsastajan tulee osata laittaa Sälli kuriin ja ratsastaa sitä rauhallisen päättäväisesti.
Koulua hevonen osaa heikosti - sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta voltit ja kaarteet ja muut kuviot. Salmari on haluton kulkemaan muodossa ja yrittää vain kiihdytellä formula-auton tapaan. Kouluratsastus ei todellakaan ole sen laji mutta silti ori on saatu kulkemaan helppo C tason kuvioita (tai oikeastaan tämä feikki-koulutuuppari menee vahvaa helppo C'tä, sillä sillä on useimmat helppo B tasonkin asiat hanskassa). Kuitenkaan mitään loistavaa suoritusta koulukentillä on turha odottaa - ei turpa rutulla ja haluttomasti menevä hevonen ketään pahemmin hurmaa.
Maastovarmaksi Salmaria tuskin nimittäisi kukaan ellei sitten tykkää siitä että vauhtia on koko ajan liikaa ja jarruja ei löydy. Orin kanssa ei maastoillakaan kuin rauhallisen kaverin kanssa ja silloinkin on hiukan epävarmaa kestääkö selässä kotiin saakka.
Vahvatahtoinen hevosori ei ole kaikkien mieleen - se on kamalan kopea ja muutenkin ylpeä. Salmari ei suostu kenen tahansa käsiteltäväksi ja osaa olla oikea paholainen halutessaan. Ori on enemmänkin yhden ihmisen hevonen - tuttujen kanssa se on kuin suuri nallekarhu joka haluaa vain tulla hellityksi. Karsinassa Sälli käyttäytyy yleensä melko hyvin vaikka saattaakin alkuun hiukan luimistella ja näyttää tuimaa naamavärkkiä. Purija tai potkija se ei ole ja siitä olen todellakin kiitollinen. Hevosen ainoa huono tapa karsinassa on turha seilaaminen ja liikkuminen ja saattaapa hevonen vahingossa liiskata sinut itsensä ja seinänkin väliin (tai astua varpaille). Hötkyily kuitenkin loppuu käytävällä hoitaessa. Sällin saa harjata ja varustaa ilman huolia - ori ei tee mitään suurta numeroa mistään, saattaapa se jopa höristäkin satunnaisesti. Kuitenkin jälleen jos vieras ihminen on ympärillä hyörimässä, puskee hevosen hiukan epäluuloinen luonne esille ja se saattaa kieltäytyä ottamasta kuolaimia suuhunsa tai osoittaa mieltään vaikka kuopimalla. Sälli on oikein persoonallinen hevonen eikä se ikinä pelkkää ilkeyttään oikuttele tai aiheuta päänvaivaa.
Ratsastaessa Sälli muistuttaa hyvin paljon isäänsä - ratsastajalta vaaditaan rautaista tahtoa tämän hevosen kanssa. Salmari kuumuu aivan naurettavan helposti ja painaa aika paljon kädelle ratsastaessa. Ori pyyhältää menemään juuri miten itse haluaa ja alkuun testailee ihmistä todella paljon vaikka millä tempauksilla. Se tykkää oikoa kulmia, luistaa tehtävistä ja ryöstää varsinkin laukkaa nostaessa (ja vähän muutenkin). Sälli ei kuitenkaan ole aivan toivoton vaan kun sen kanssa on itsepäinen ja näyttää luonteen lujuutta, niin myös hevonen alkaa kunniottamaan ratsastajaansa. Oikean ihmisen alla suomenpolle osaa olla kuulolla ja jaksaa kiinnostua työnteosta, mutta myös vaatii ratsastajan hereillä oloa. Orin kanssa saa vuodattaa verta, hikeä ja kyyneliä mutta päivän päätteeksi se kaikki on lopputuloksen arvoista - voi olla ylpeä itsestään jos saa nuoren hevosen kulkemaan just eikä melkein.
Salmarin leipälaji on esteet: se hyppää samoissa luokissa kuin isänsä ja on selvästi perinyt hyvät hyppygeenit vanhemmiltaan. Hevosella on paha tapa rynniä eteenpäin ja tehdä hommat vähän juosten kusten, mutta ainakin innoa löytyy. Hyppytekniikka ei ole kovinkaan pielessä mutta vauhtia on usein liikaa ja tämä aiheuttaa puomien putoilut. Esteilläkin ratsastajan tulee osata laittaa Sälli kuriin ja ratsastaa sitä rauhallisen päättäväisesti.
Koulua hevonen osaa heikosti - sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta voltit ja kaarteet ja muut kuviot. Salmari on haluton kulkemaan muodossa ja yrittää vain kiihdytellä formula-auton tapaan. Kouluratsastus ei todellakaan ole sen laji mutta silti ori on saatu kulkemaan helppo C tason kuvioita (tai oikeastaan tämä feikki-koulutuuppari menee vahvaa helppo C'tä, sillä sillä on useimmat helppo B tasonkin asiat hanskassa). Kuitenkaan mitään loistavaa suoritusta koulukentillä on turha odottaa - ei turpa rutulla ja haluttomasti menevä hevonen ketään pahemmin hurmaa.
Maastovarmaksi Salmaria tuskin nimittäisi kukaan ellei sitten tykkää siitä että vauhtia on koko ajan liikaa ja jarruja ei löydy. Orin kanssa ei maastoillakaan kuin rauhallisen kaverin kanssa ja silloinkin on hiukan epävarmaa kestääkö selässä kotiin saakka.
suku ja jälkeläiset
i. Joogin Solttupoika KTK-III, SV-II trt, 150cm | ii. Kadotettu Sissisotilas KTK-III, SVI-I tprt, 160cm | iii. Kaarnan Iltasoihtu VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1 rt, 152cm |
iie. Harmin Humi-Tutti rt, 149cm | ||
ie. Fiktion Rosiitta SV-I trt, 145cm | iei. Elias Luned ERJ-I vrt, 153cm | |
iee. Fiktion Rosiina SV-I, ERL-III, ERJ-I, KTK-III, SLA-I, YLA2 prt, 143cm | ||
e. Jäpäkän Senni VIR MVA Ch, SV-I, SLA-II, YLA2, KTK-III rt, 150cm | ei. Virnan Vekseli KRJ-II trt, 149cm | eii. Bellin Halti rt, 150cm |
eie. Lasitaivas AK KTK-III rt, 145cm | ||
ee. Hunajapuron Silja prt, 153cm | eei. Serenin Pikku Kirous KRJ-I, YLA2, ERJ-II liinakko, 158cm | |
eee. Milkan Saijja YLA3 149cm |
Ei jälkeläisiä
kisakalenteri
Salmarin kanssa kisataan ERJ:n alaisissa kilpailuissa ja kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
ERJ yht. 0kpl
päiväkirja & valmennukset
Salmarin päiväkirjaan tästä. (linkki tulossa)
Estevalmennus - valmentajana Minni
Päivän komea suomenhevoskaarti jatkui Salmiakkifobian kanssa. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti samalla kun rakensin muutaman esteen. Ensimmäiseksi tehtäväksi ratsukko sai hypätä kolmen esteen ristikko innaria. Ensimmäisellä kerralla Salmari hyppäsi tehtävän ihan rauhallisesti, mutta toisella kerralla alkoi kierrosluku nousta ja Salmari yritti rynniä esteelle. Sanoin Doralle että tekisi puolipidätteitä ennen estettä, tai vaikka voltin. Muutaman harjoittelu kerran jälkeen Salmari alkoi tajuamaan homman jujun, eikä enää rynninyt esteille niin pahasti. Kun tämä tehtävä sujui, pääsi ratsukko hyppäämään paria pientä pysytyä. Tehtävä ei isommin muuttunut, vaan Dora sai silti pitää silmällä Salmarin etenemistä esteille. Dora oli ottanut innari tehtävästä opikseen ja lähestymiset pystyille sujui hyvin. Salmari ei näyttänyt kertaakaan siltä, että ori olisi rynnimässä esteelle. |
Estevalmennus - valmentajana narri
Dora oli lämmitellyt suomenhevosorinsa Salmiakkifobian eli Sällin valmiiksi päivän valmennusta varten. Ori oli varsin vauhdikas, joten kasasin kentälle tutun ja turvallisen tehtävän – jumppasarjat. Kokosin myös yhden esteen verryttelyesteeksi. Heti alusta asti korostin maltin merkitystä, istunta hiljaa, alhaalla, pidäe, myötäys, jarru, jarru, jarru eikä mitään kiirettä pompata jalustumille seisomaan. Sälli saatiinkin vähän rauhoittumaan verkkaestettä hyppäämällä. Tehtävänä oli tulla rauhallisella laukalla yksinkertaiselle neljän esteen jumppasarjalle, hypätä kaikki neljä estettä ja jatkaa rauhallista laukkaa. Uskoin tehtävän rauhoittavan oria, sillä se ei voisi hypätä innaria turhan isolla laukalla tai hyppäisi seuraavan esteen sekaan. Alkuun yritys oli kylläkin kova. Doran avuist huolimatta Sällin ajatuskupla meni kutakuinkin seuraavalla tavalla: ”esteitä peräkkäin, menen siis kovaa.” Ehdin jo pelätä orin kaatuvan viimeiselle esteelle, mutta hurjalla kaninloikalla se pääsi ylitse, joskin Dora jäi matkan varrelle. Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, joten punttasin Doran takaisin selkään ja jatkoimme hyppäämistä. Sälli oli koko valmennuksen ajan turhan vauhdikas, mutta loppupäässä siitä sai jo hyppyä irti. Ori ei enää juossut päättömänä tai loikkinut puomien joukkoon, mutta toivoisin siltä silti rauhallisempaa otetta. Potentiaalinen ratsu, joka pitää vain saada hillitsemään itsensä, jotta hommat sujuvat. |
Salmiakkifobia on virtuaalihevonen/a sim game horse
Kuvat © Sussu VRL-12636
Tekstien © Dora ellei muuta mainita
Kuvat © Sussu VRL-12636
Tekstien © Dora ellei muuta mainita